Materialismi: Ontologinen käsitys, jonka mukaan todellisuus on aineellinen

Materialismin mukaan kaikki olemassa oleva koostuu tai palautuu aineeseen, aineellisiin voimiin tai fysikaalisiin tapahtumiin.

Ontologinen materialismi, jonka mukaan todellisuus koostuu vain yhdestä substanssista, on monistinen käsitys. Se eroaa siten filosofian käsiteluokittelussa dualistisistisesta (kaksijakoisesta) ja pluralistisesta (monijakoisesta) ontologiasta ja muodostaan jyrkän vastakohdan ontologiselle idealismille, jonka mukaan todellisuus on perimmäiseltä luonteeltaan henkinen.

Nykyaikana materialismin käsite on lähellä naturalismin käsitettä, koska juuri materia (aine ja energia) on luonnontieteellisten menetelmien tutkimuskohde. Koska materialismi kieltää kaikki henkiset olennot ja voimat luonnontieteellisten ilmiöiden selitysperusteina, se yhdistetään usein ateismiin tai agnostismiin.

Aineen luonteesta ja määritelmästä on käyty paljon filosofista keskustelua: onko aine yhtä tyyppiä, josta kaikki on tehty (hylemorfismi), vai onko sitä montaa eri tyyppiä? Onko aine jatkuva substanssi, jota voi esiintyä monessa muodossa, vai koostuuko se suuresta määrästä erillisiä, muuttumattomia, jakamattomia ainesosia (atomismi)? Onko aineella omia ominaisuuksia, vai puuttuvatko ne siltä (prima materia)?

Ontologinen naturalismi

Pääartikkeli: Naturalismi (ontologia)

Ontologinen naturalismi (lat. natura, luonto) tarkoittaa käsitystä, jonka mukaan luonto on kaikenkäsittävä eikä sen ulkopuolella ole mitään.

Tietoteoreettisen naturalismi

Pääartikkeli: Naturalismi (tietoteoria)

Tietoteoreettisen naturalismin mukaan kaikki luonnossa havaittavat ilmiöt on selitettävissä luontoon pohjautuvilla syillä. Tietoteoria ei ole autonominen, vaan se tukeutuu tietoteoreettisen naturalismin mukaan empiirisen tutkimuksen antamaan informaatioon. Täten tietoteoria ja tieto ylipäätään ei ole luonteeltaan normatiivista.

Pääartikkeli: Fysikalismi

Materialismi käsitetään usein identtiseksi fysikalismin kanssa, jonka mukaan kaikki olemassa oleva on fysikaalista tai päältää fysikaalista. Toisin kuin sana ”materialismi”, ”fysikalismi” kehittyi tietyssä teknisessä ja hyvin rajatussa, paremminkin kieli- ja tietoteoreettisessa kuin ontologisessa keskustelussa Wienin piirin sisällä 1930-luvulla. Fysikialismin kehittäjiä olivat Otto Neurath ja Rudolf Carnap, joiden katsotaan pyrkineen illmaisemaan termillä kannattamaansa näkemystä, että jokainen propositio olisi viime kädessä eriteltävissä merkityksensä suhteen ekvivalentiksi fysikaalisen proposition kanssa. Tämän määritelmän voi myös katsoa sallivan panpsykismin pitämisen fysikalistisena kantana – näkemys, jota esimerkiksi Galen Strawson on puolustanut. Sanalla materialismi on sitä vastoin ollut ontologiassa perinteisesti suppeampi merkitys; kyseessä on käsitys todellisuuden perimmäisestä luonteesta.

Pääartikkeli: Eliminatiivinen materialismi

Eliminatiivinen materialismi (eliminativismi, eliminoiva materialismi, karsiva materialismi) on materialistinen mielenfilosofinen suuntaus, jonka mukaan mielen tiloja kuvaavilla käsitteillä ei ole hermostollisia vastineita. Eliminatiivinen materialismi karttaa mielen toimintaa koskevien arkikäsitysten eli niin kutsutun arkipsykologian käyttöä tutkimuksen lähtökohtana, ja pyrkii eliminoimaan eli karsimaan sen käsitteet mieltä koskevasta selittämisestä.

Pääartikkeli: Reduktiivinen materialismi

Samalla materialismi on yhdistetty fysikalismin mukana usein myös reduktionismiin, jonka mukaan yhdellä kuvaustasolla yksilöityjen olioiden tai ilmiöiden, jos ne ovat aitoja, on oltava selitettävissä toisella tasolla – tyypillisesti paljon perustavammalla tasolla, kuten fysiikan tutkimalla aineen tasolla – olevien olioiden ja ilmiöiden avulla. Joskus, kuten Demokritoksen atomismissa, Thomas Hobbesilla ja valistusajan materialismissa (La Mettrien Ihmiskone, Laplacen materialismi), materialismi on yhdistynyt myös mekanismiin.

Gilbert Ryle pyrki osoittamaan teoksessaan The Concept of Mind (1949), että ruumista ja tajuntaa ei voida tarkasti erotella toisistaan. Niiden jyrkkä erottaminen oli hänen mukaansa kartesiolainen virhe.

Pääartikkeli: Emergentti materialismi

Palauttavasta eli reduktiivisesta materialismista poikkeaa emergentti materialismi. Emergentti materialismi katsoo, että fysiikan tutkimien fyysisten ominaisuuksien lisäksi voi olla olemassa korkeamman tason ”emergenttejä” eli esiinnousevia ominaisuuksia.

Ihmistutkimuksessa ontologisen materialismin mukaan ihmismielen tiloja ja tapahtumia ei voi esiintyä itsenäisinä, aineellisista aivotoiminnoista irrallisina. Radikaalia materialismin muotoa edustavat eliminativistit, joiden mukaan arkipsykologian olettamia ajatuksia, uskomuksia ja tunteita ei ole olemassa. Reduktionistien mukaan mielentilat ovat olemassa, mutta ne ovat palautettavissa aivojen tai ruumiin tiloiksi samaan tapaan kuin esimerkiksi lämpö voidaan määritellä molekyylien liike-energiaksi. Emergentin materialismin mukaan ihmismieli on evoluution tuottama ominaisuuksien taso, jonka mahdollistaa ihmisen keskushermoston rakenne ja sosiaalinen vuorovaikutus kulttuuriympäristön kanssa. Vaikka ihminen rakentuu aineesta ja energiasta, hänellä on hallussaan lisäksi kulttuurievoluution tuottama henkinen perintö.. Emergentin materialismin ratkaisematon ongelma on, miten tämä kulttuurinen aines on materiaalisesti olemassa, jos sitä ei voi palauttaa (aivo)materian prosesseihin.

Antiikin kreikkalaisessa filosofiassa Thales, Anaksimandros, Leukippos, Demokritos, Epikuros ja jopa Aristoteles voidaan nähdä myöhemmän materialismin edelläkävijöinä. Joonialaiset luonnonfilosofit esittivät erilaisia todellisuuden luonnetta koskevia käsityksiä, jotka perustuivat usein johonkin klassiseen alkuaineeseen. Leukippos ja Demokritos kehittivät ensimmäisen järjestelmällisesti esitetyn materialistisen todellisuuden selityksen, atomiopin, jonka myöhemmin Epikuros ja hänen kannattajansa omaksuivat ajattelunsa pohjaksi. Roomalaisen Lucretiuksen teos Maailmankaikkeudesta esittelee näitä näkemyksiä runomuodossa. Atomiopin mukaan kaikki mikä oli olemassa oli joko ainetta tai tyhjää, ja kaikki ilmiöt olivat aineellisten perusosasten, atomien, erilaisten yhdistelmien ja liikkeen seurausta. Atomioppia kannatti myös muinaisessa Intiassa Nyaya-Vaisheshika -koulukunta (500–100 eaa.). Perinnettä pitivät yllä buddhalaiset atomistit.

• Aine
• Dualismi
• Fysikalismi
• Idealismi
• Naturalismi (ontologia)
• Naturalismi (tietoteoria)
• Eliminatiivinen materialismi
• Reduktiivinen materialismi
• Emergentti materialismi
• Menetelmällinen ateismi
• Yliluonnollinen

• Churchland, Patricia Smith: Neurofilosofia. (Brain-Wise. Studies in Neurophilosophy, 2002.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra cognita, 2004. ISBN 952-5202-81-X.
• Enqvist, Kari: Olemisen porteilla. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22915-6.
• Enqvist, Kari: Vien rucolan takaisin. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29692-9.
• Järvilehto, Timo: Missä sielu sijaitsee? Psyykkisen toiminnan hermostollinen perusta. Oulu: Pohjoinen, 1987. ISBN 951-749-180-8.
• Paloheimo, Eero: Megaevoluutio. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-26913-1.

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Materialismi.

• Jussi K. Niemelä: Ajattelen, siis olen... ainetta! (Eero Paloheimon haastattelu) Elonkehä. Toukokuu 2003. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 10.9.2007.
• Erkki Hartikainen: Aineellinen todellisuuskäsitys Vapaa ajattelija. 2–3/2004.
• Materialism. Dictionary of Philosophy of Mind. (englanniksi)