Krooninen Kipu

Kipu voidaan luokitella krooniseksi, mikäli se on kestänyt yli kolmen kuukauden ajan tai ylittänyt normaalin toipumisajan kudosvaurion jälkeen. Kivun vaikeusastetta voidaan mitata kipuasteikolla, kuten VAS-janalla.

Krooninen kipu on nosiseptiivistä, mikäli se johtuu suoraan kudosvauriosta. Neuropaattisesta kivusta on kyse, jos kivun aiheuttavat hermostolliset tekijät, joiden seurauksena tuntoaistin toiminta häiriytyy. Nosiseptiivisessä kivussa kipukohdan ihossa voi ilmetä tuntoherkistymä. Erityisesti raajoihin paikantuva krooninen kipu voi aktivoida sympaattisen hermoston toimintaa ja näin aiheuttaa lämpötila- ja värimuutoksia raajassa. Neuropaattista kipua aiheuttavat muiden muassa diabeettinen neuropatia, MS-tauti ja toispuoleisena aivoverenkiertohäiriön jälkitila. Myös aavesärky on eräs neuropaattisen kivun muoto.

Krooniseksi kipuoireyhtymäksi kutsutaan vaikeaa kipua, jonka syy ei ole somaattinen. Kipu voi tällöin johtua tunne-elämään liittyvistä tai psykososiaalisista ongelmista. Idiopaattinen kipu on kyseessä, mikäli taustalta ei löydetä somaattista syytä eikä kipu sovi kroonisen kipuoireyhtymän kriteeristöön. Fibromyalgia voidaan todeta muiden sairauksien poissulkemisella oirekuvan sopiessa diagnoosiin.

Krooniseen kipuun liittyy usein psyykkisiä ongelmia, kuten masennusta ja krooniseen kipuun liittyy kasvanut itsemurhan riski. Yli 67 %:n potilaista on katsottu kärsivän myös psykiatrisesta häiriöstä. Masennuksen lisäksi esiintyy muun muassa yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä tai päihdeongelmia.

National Sleep Foundationin mukaan noin kaksi kolmesta kipukroonikosta kärsii univaikeuksista. On esitetty korkeampiakin arvioita univaikeuksista kärsivien potilaiden osuudesta kaikista kipukroonikoista.

Kroonisen kivun esiintyvyydeksi on arvioitu eri tutkimuksissa 11–40 %. Krooninen kipu onkin aikuisilla yksi yleisimmistä syistä lääkärin apuun turvautumiseen.

Vuonna 2016 arviolta yhdysvaltalaisista aikuisista 20,4 % kärsi kroonisesta kivusta ja 8 % usein arjen tai työn toimintoihin vaikuttavasta kroonisesta kivusta. Skotlannissa vuonna 2001 tehty tutkimus viittasi siihen, että 14,1 % aikuisista koki huomattavaa ja 6,3 % vakavaa kroonista kipua. Australiassa vuonna 2001 tehdyssä tutkimuksissa 11 % miehistä ja 13,5 % naisista ilmoitti kärsivänsä kroonisesta kivusta, joka vaikutti arjen toimintoihin. Vuonna 2019 yhdysvaltalaisista aikuisista arviolta 20,4 % kärsi kroonisesta kivusta ja 7,4 % usein arjen tai työn toimintoihin vaikuttavasta kroonisesta kivusta.

Noin 20 prosenttia suomalaisista kärsii kroonisesta kivusta sosiaali- ja terveysministeriön arvion mukaan. Seitsemän prosenttia suomalaisista naisista ja viisi prosenttia miehistä kärsii vaikeasti toimintakykyä rajoittavasta kroonisesta kivusta.

Krooniset kiputilat vaikuttavat yleisemmiltä naisilla ja yli 65-vuotiailla. Esiintyvyys näyttää kasvavan iän myötä.

Kroonisen kivun hoito riippuu aiheuttajasta. Usein hoito on oireenmukainen, jolloin tehoa parantaa varhaisempi aloitusajankohta. Hoidossa voidaan syystä ja muista yksilöllisistä tekijöistä riippuen käyttää muun muassa tavanomaisia kipulääkkeitä, opioideja, mielialalääkkeitä ja antikonvulsantteja. Muita keinoja ovat puudutukset, fysikaaliset hoidot, stimulaatiohoidot ja kivunhallintaryhmiin osallistuminen.

Akuutin kivun mahdollisimman hyvä hoito ennaltaehkäisee kroonista kipua.