Krimin Tataarien Karkottaminen: Neuvostoliiton suorittama etninen puhdistus Krimillä vuonna 1944

toukokuuta 1944 tapahtunut Krimin tataarien etninen puhdistus Krimillä. Krimin tataarit olivat yksi kymmenestä etnisestä ryhmästä, jotka pakkosiirrettiin Neuvostoliiton väestönsiirtojen aikana.

Suurin osa Krimin tataareista oli omaksunut islamin jo 1300-luvulle tultaessa Krimin kaanikunta perustettiin 1440-luvulla. Välit kaanikunnan ja Moskovan olivat huonot jo 1400-luvulta lähtien, ja kun Venäjä lopulta onnistui valtaamaan Krimin, tataarit pakenivat niemimaalta sankoin joukoin pääsääntöisesti Osmanien valtakuntaan: vuosina 1784–1790 peräti 300 000 Krimin tataaria jätti kotinsa. Toinen merkittävä joukkopako Krimiltä koettiin Krimin sodan aikana, jolloin arviolta 15–23 prosenttia niemimaan asukkaista pakeni jälleen Osmanien valtakuntaan. Myös Kaukasukselta pakeni suuri määrä muslimeita. Yhteensä lähtijöitä arvellaan olleen 500 000 – 900 000, joista ainakin kolmannes oli Krimin tataareita. Venäjän keisarikunta hyödynsi tilannetta aloittamalla laajamittaiset venäläistämistoimet.

Kun Neuvostoliitto aloitti kollektivisoinnin 1920-luvulla, nälänhätä tappoi arviolta 100 000 ihmistä Krimillä, koska viranomaiset vaativat viljan kuljettamista "tärkeimmille alueille". Yhden arvion mukaan 3/4 tässä nälänhädässä kuolleista oli Krimin tataareita.

Neuvostoliiton maanpuolustuskomissaario hyväksyi 11. toukokuuta 1944 salaisen julkilausuman, joka käsitteli Krimin tataareita sekä näiden väitettyjä natsi-Saksaan. NKVD:n päällikkö Lavrenti Berija oli päivää aiemmin lähettänyt Stalinille kirjeen, jossa Krimin tataareja syytettiin maanpetoksellisista toimista ja haluttomuudesta elää Neuvostoliiton rajoilla.

NKVD aloitti karkotustoimet 18. toukokuuta 1944 klo 3:00. Se murtautui Krimin tataarien koteihin ja ohjasi heidät juniin. Berijan NKVD siirsi Krimin tataareja kolmen päivän ajan, myös kommunisteja ja puna-armeijan jäseniä. Berijalle osoitettu, 22. toukokuuta päivätty raportti väitti, että Krimin tataarit syyllistyivät valtavissa määrin sotilaskarkuruuteen puna-armeijassa, vaikka he palvelivat armeijassa ja toimivat partisaaneina natseja vastaan.

Merkittävä osa karkotetuista lähetettiin nykyisen Uzbekistanin alueelle, jonne päätyi 151 000 Krimin tataaria. Loput lähetettiin muualle Neuvostoliittoon, kuten esimerkiksi Kazakstaniin tai Tadžikistaniin. Ensimmäiset saapuivat 29. toukokuuta, ja suurin osa oli perillä viimeistään 8. kesäkuuta.

Krimin tataarien poistuttua niemimaalta Stalin jatkoi sen venäläistämistä. Tämä näkyi krimintataarin opettelun kieltämisenä, kirjojen polttamisena ja moskeijoiden tuhoamisena. Heinäkuussa 1944 Krimille muutti 51 000 uudisasukasta, joista suurin osa oli etnisiä venäläisiä, joille tyhjiksi jääneet Krimin tataarien asunnot osoitettiin. Todisteita joukkokarkuruudesta ei ollut, ja suurin osa natsien kanssa vehkeilleistä Krimin tataareista sai yksilöllisen oikeudenkäynnin. Berija raportoi 4. heinäkuuta Stalinille, että Kimin tataarien "uudelleenasuttaminen" oli onnistunut.

Toisen maailmansodan päätyttyä puna-armeijassa palvelleet Krimin tataarit eivät saaneet palata Krimille koteihinsa riippumatta esim. siitä, olivatko he ansioituneita sotilaita vai eivät. Tällaisen kohtalon koki jopa Amet-han Sultan, joka oli palkittu Neuvostoliiton sankari -kunniamerkillä kahdesti.

Olot karkotuksen aikana

Karkotuksen aikana kuoli tuhansia ihmisiä karjavaunuissa hapen, ruuan ja juotavan puutteeseen sekä tauteihin, etenkin pilkkukuumeeseen. Uzbekistanissa ollessaan Krimin tataarit joutuivat pakkotyöhön puuvillapelloille, tietöihin, tehtaisiin tai kaivoksiin.

Olot työleireillä olivat surkeat. Töitä tehtiin 11–12 tuntia päivässä seitsemänä päivänä viikossa. Uuvuttavasta työajasta huolimatta karkotetuille annettiin korkeintaan 400 g leipää päivässä.

Rehabilitointi

Nikita Hruštšov tuomitsi 1965 Stalinin politiikan, myös etnisten ryhmien karkotukset, mutta hän ei hyväksynyt Krimin tataarien paluuta Krimille. Krimin tataarien lisäksi myöskään Volgan saksalaisiin tai meskhetinturkkilaisiin ei sovellettu rehabilitointia. Krimin tataarit pysyivät Keski-Aasiassa 1980-luvulle asti, jolloin Gorbatšov antoi heidän palata kotiseuduilleen. Vuoteen 1991 mennessä yli 150 000 Krimin tataaria oli palannut kotikonnuilleen. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen useat venäläiset poliitikot vastustivat kovaäänisesti sitä, että niemimaa oli nyt osa uutta itsenäistä Ukrainaa.

Krimin korkein neuvosto julisti 14. marraskuuta 1986 karkotuksen rikokseksi.^lähde?

Karkotus koski arviolta 180 000 – 238 500 Krimin tataaria.

Arvioksi kuolleiden määrästä ilmoitetaan usein 46 prosenttia. Brežnevin kaudella Krimin tataareihin suhtauduttiin edelleen vihamielisesti, ja ne, jotka puhuivat näinkin suurista kuolinluvuista, asetettiin syytteeseen Neuvostoliiton häpäisemisestä. KGB tekaisi myöhemmin omat lukunsa, joiden mukaan karkotuksien seurauksena Krimin tataareista kuoli vain 22 prosenttia.

Venäjän miehitettyä Krimin vuonna 2014 selkeä enemmistö paikallisista tataareista oli sitä vastaan, minkä vuoksi Venäjä on alkanut vainota heitä uudestaan. Krimin tataareita edustava järjestö Mejilis kiellettiin vuonna 2016 äärijärjestönä, minkä seurauksen se joutui muuttamaan Kiovaan. Krimin miehityksen jälkeen arviolta 10 prosenttia Krimin tataareista pakeni H’ersoniin, jonka Venäjä miehitti vuoden 2022 hyökkäyksen jälkeen.

Karkotuksen ovat tunnustaneet kansanmurhaksi seuraavat maat:

Maa	Pvm	Lähde
Ukraina	12. marraskuuta 2015
Latvia	24. huhtikuuta 2019
Liettua	6. kesäkuuta 2019
Kanada	10. kesäkuuta 2019

Karkotustoimien alkamispäivä, 18. toukokuuta, on Krimin tataarien kansanmurhan muistopäivä. Päätös asiasta tehtiin samassa yhteydessä, kun verh'ovna rada julisti tapahtuman kansanmurhaksi. Krimin tataarit olivat kampanjoineet asian puolesta jo vuodesta 2006 lähtien.

Vuonna 2013 sai ensi-iltansa H’aitarma, jonka on ohjannut Krimin tataareihin kuuluva ukrainalainen ohjaaja Ahtem Seitablajev. Elokuva perustuu Amet-han Sultanin kokemuksiin Krimin tataarien karkotuksesta.

Vuoden 2016 Euroviisuissa Ukrainan edustaja Jamala esitti kappaleen 1944, joka käsitteli Krimin tataarien karkottamista ja oli Jamalan mukaan omistettu hänen isoisoäidilleen. Kappale voitti kilpailun saatuaan 534 pistettä.