H’aitarma

Elokuvan on ohjannut Ah’tem Seitablajev ja käsikirjoittanut Mykola Rybalka.

H’aitarma
Qaytarma
Ohjaaja	Ah’tem Seitablajev
Käsikirjoittaja	Mykola Rybalka
Perustuu	Krimin tataarien karkottaminen ja Amet-han Sultan
Tuottaja	Lenur İslamov
Kuvaaja	Volodymyr Iavnov
Pääosat	Ah’tem Seitablajev Oleksi Horbunov
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Ukraina
Tuotantoyhtiö	ATR
Ensi-ilta	2013
Kesto	90 min.
Alkuperäiskieli	venäjä, krimintataari
Budjetti	1 500 000 USD
Aiheesta muualla
IMDb
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Elokuva on ensimmäinen täyspitkä elokuva, jossa käytetään krimintataaria.

Elokuvan kuvaukset aloitettiin Krimillä vuonna 2012 ja kestivät puoli vuotta. Sen budjetti oli 1,5 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, ja suurin osa näyttelijöistä oli amatöörejä. Merkittävä osa joukkokohtausten näyttelijöistä oli henkilöitä, joilla oli omia kokemuksia karkotuksesta.

Elokuvan rahoitus tuli ATR-televisiokanavan omistavalta Lenur İslamovilta. Elokuvan ensi-ilta oli 18. toukokuuta, Krimin tataarien karkottamisen muistopäivänä, ja tilaisuuteen osallistuivat Amet-han Sultanin pojantytär Veronika sekä useiden maiden suurlähettiläitä. Simferopolilainen elokuvateatteri arvioi, että ensimmäisen viikon aikana elokuvaa kävi katsomassa 6 000 ihmistä, ja teatterin piti järjestää lisänäytöksiä.

Elokuvan alku sijoittuu 9. toukokuuta 1944, jolloin natsi-Saksa oli jo saatu suurimmaksi osaksi peräntymään Krimiltä. Luftwaffenin hyökätessä Amet-han Sultan yhdessä muiden lentäjien kanssa onnistuu voittamaan nämä, mutta Sultan tekee pakkolaskun ja pyrkii pelastamaan toverinsa, mutta turhaan. Viikkoa myöhemmin Amet-han saa seurakseen Vladimirin ja François'n, jotka tämä ottaa mukaansa Alupkaan päästyään kolmeksi päiväksi lomille. Krimin tataarien pidätyksestä on jo tehty päätös, mutta Amet-han ehtii lähtemään kotiin ennen kuin hänen esimiehensä kerkiävät estämään tämän.

Kotikylässään Alupkassa Sultanin sukulaiset ja naapurit ovat iloisia nähdessään tämän vielä hengissä ja kerääntyvät isolla joukolla juhlimaan tätä. Sultan saa myös äidiltään hunnun, jonka Feride-niminen nuori nainen, josta Amet-han on kiinnostunut, jätti tälle. Samaan aikaan NKVD:n joukot lähestyvät kylää. Neuvostoviranomaiset ovat jo etukäteen käyneet kylässä tekemässä väestönlaskentaa selvittääkseen, missä taloissa Krimin tataarit asuvat.

Sultanin ja tämän ystävien kunniaksi järjestetty juhla on juhlittu ja yön laskeuduttua NKVD:n joukot tunkeutuvat taloihin ja alkavat pidättämään Krimin tataareita, jotka ovat hämmentyneitä kuullessaan, että heidät on julistettu valtionvihollisiksi. Amet-han ei voi käsittää tätä, koska esim. hän on Neuvostoliiton sankari. Hän tappelee yhdessä Vladimirin ja François'n kanssa vastaan ja onnistuu livahtamaan vanhempiensa kanssa kaoottisesta Alupkasta. Amet-han haluaa saada selvityksen tilanteesta suoraan kenraali Vasiljevilta, joka kuitenkin selittää määräyksen olevan määräys ja pyrkii ampumaan Amet-hanin niskuroimisesta. Tämä onnistuu kuitenkin pakenemaan majuri Krotovin avulla. Amet-han haluaa varmistaa, että Feride on turvassa.

Alupkalaiset ajetaan autoilla Bah’tšysaraihin yhdessä muiden lähialueen Krimin tataarien kanssa ja nämä pakotetaan karjavauhuihin, jotka vievät nämä Keski-Aasiaan. Osa Krimin tataareista vastustaa tätä ja ilmoittaa mielummin haluavansa kuolla saman tien, mihin NKVD vastaa myöntävästi teloittamalla nämä. Elokuva päättyy siihen Amet-han saapuu juosten juna-asemalle, mutta liian myöhään: junat ovat jo lähteneet ja laitureilla pyörii enää vain yksittäisiä NKVD:n miehiä.

Lähde:

Kyiv Post piti elokuvaa menestyksenä, joka kaikkien historiaelokuvista kiinnostuneiden tulisi nähdä.

Venäjän Simferopolin konsuli Vladimir Andrejev puolusti Stalinin määräämää Krimin tataarien karkotusta sanomalla, että karkotukseen johti näiden "joukkopetturuus". Andrejev kertoi myös, ettei ole nähnyt elokuvaa mutta väitti kuitenkin tietävänsä sen "vääristävän totuutta suuresta isänmaallisesta sodasta", koska se oli Krimin tataarin tekemä. Kommenttien seurauksena noin 300 Krimin tataaria kerääntyi osoittamaan mieltään konsulaation eteen ja vaati Andrejevin eroa. Ukrainan viranomaiset tuomitsivat Andrejevin kommentit, ja myöhemmin näin teki myös Venäjän Kiovan-suurlähetystö. Tämän jälkeen Andrejev erosi, mutta sanoi, ettei katunut mitään.