Kirkkovuosi: Kirkollinen juhlakalenteri

Kristillinen kirkkovuosi muodostui 300-luvulla. Juhlapäivät saivat omat tekstinsä ja rukouksensa.

 

Useissa länsimaisissa kirkkokunnissa kuten katolisessa, luterilaisessa ja anglikaanisessa kirkossa kirkkovuosi alkaa ensimmäisestä adventtisunnuntaista ja päättyy kirkkovuoden viimeiseen sunnuntaihin, jonka nimi Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on tuomiosunnuntai. Tuomiosunnuntain nimi vaihtelee eri kielissä ja kirkkokunnissa.

Kirkkovuosi jaetaan tavallisesti joulu-, pääsiäis- ja helluntaipiiriin. Jokaiseen kirkkovuoden pyhäpäivään liittyy tietyt kohdat Raamatusta, jotka kirkoissa silloin luetaan ja joihin myös saarna pohjautuu.

• Joulupiiri (joulujakso):
  • adventti (1.–4. adventtisunnuntait)
  • joulu
  • tapaninpäivä
  • uusivuosi
  • loppiainen
  • loppiaisen jälkeiset sunnuntait (enintään kuusi sunnuntaita)
  • kynttilänpäivä
  • aiheensa perusteella voidaan joulupiiriin kuuluviksi laskea myös Marian ilmestyspäivä ja juhannus, vaikka ne ajankohdaltaan ovat tämän kauden ulkopuolella
• Pääsiäispiiri (pääsiäisjakso)
  • laskiainen
  • paastonaika (1.–5. paastonajan sunnuntait, 4. paastonajan sunnuntaista alkaen aikaa kutsutaan myös kärsimysajaksi tai sydänpaastoksi)
  • palmusunnuntai
  • kiirastorstai
  • pitkäperjantai
  • pääsiäinen
  • pääsiäisaika (pääsiäisen jälkeiset kuusi sunnuntaita)
  • helatorstai
• Helluntaipiiri (helluntaijakso):
  • helluntai
  • Pyhän Kolminaisuuden päivä
  • Apostolien päivä
  • Helluntain jälkeiset sunnuntait (enintään 28 sunnuntaita)
  • kirkastussunnuntai (Suomen ev. lut. kirkossa ja Ruotsin kirkossa)
  • valvomisen sunnuntai (Suomen ev. lut. kirkossa)
  • tuomiosunnuntai (Suomen ev. lut. kirkossa ja Ruotsin kirkossa)

Näihin piireihin varsinaisesti kuulumattomia juhlapäiviä ovat:

• juhannuspäivä
• Mikkelinpäivä
• pyhäinpäivä
• luomakunnan sunnuntai (Suomen ev. lut. kirkossa)
• perheiden sunnuntai (Suomen ev. lut. kirkossa)
• rukouspäivät, joita Suomen ev. lut. kirkossa vietetään kaksi kertaa vuodessa (Kristittyjen ykseyden rukouspäivä 18. tammikuuta sekä rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä 24. lokakuuta)

Muut kuin edellä mainitut sunnuntait nimetään kirkkovuodessa sen mukaan, kuinka mones sunnuntai joulun, loppiaisen, pääsiäisen tai helluntain (aikaisemmin kolminaisuudenpäivän) jälkeen kyseessä on. Poikkeuksena ovat kuitenkin kaksi laskiaissunnuntaita edeltävää sunnuntaita, jotka ovat 3. ja 2. sunnuntai ennen paastonaikaa. (Aikaisemmin niistä käytettiin latinalaisiin lukusanoihin perustuvia nimityksiä septuagesima ja seksagesima, jotka viittaavat siihen, että ne ovat suunnilleen 70 ja 60, tarkemmin kuitenkin 63 ja 56 päivää ennen pääsiäistä).

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluselämää rytmittää kirkkovuosi.

Kirkkovuosi alkaa adventista, ja pääsiäinen on kirkkovuoden keskus. Pääsiäisen ajankohdasta taaksepäin ja eteenpäin laskien määräytyvät useimmat muut pyhäpäivät. Pääsiäistä vietetään kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina (aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta).

Pääsiäistä edeltää paastonaika, joka on pääsiäisen ajankohdasta riippumatta aina saman mittainen (40 arkipäivää). Paastonaika alkaa laskiaissunnuntaita seuraavasta tuhkakeskiviikosta. Paastonajan sunnuntaipäiviä on 6 (paastonajan sunnuntait 1 – 5 ja palmusunnuntai). Palmusunnuntaista alkaa hiljainen viikko, johon sijoittuvat mm. kiirastorstai ja pitkäperjantai. Paastonaikaa edeltää ns. esipaasto, joka on aina samanmittainen: 3. sunnuntai ennen paastonaikaa (septuagesima), 2. sunnuntai ennen paastonaikaa (sexagesima) ja laskiaissunnuntai.

Kirkkovuoden kalenteria laadittaessa pääsiäispäivästä lasketaan pyhiä taaksepäin esipaaston ensimmäiseen sunnuntaihin (septuagesima) asti. Kirkkovuoden alkupuoli puolestaan lasketaan 1. adventtisunnuntaista alkaen. Adventtiaikaan sijoittuu neljä joulupäivää edeltävää adventtisunnuntaita. Loppiainen on aina 6. tammikuuta. Sen edellä on yksi tai kaksi joulun jälkeistä sunnuntaita. Loppiaisesta alkaa loppiaisaika, johon kuuluvien sunnuntaipäivien lukumäärä määräytyy septuagesiman ajankohdasta (2 – 6 sunnuntaita loppiaisesta). Pääsiäisaika on aina samanmittainen: Kuusi pääsiäisen jälkeistä sunnuntaita. Helatorstai on aina 5. ja 6. pääsiäisen jälkeisen sunnuntain välissä. Kuudetta pääsiäisen jälkeistä sunnuntaita seuraa helluntaipäivä.

Helluntain jälkeisen ajan pyhiä on niin monta kuin niitä mahtuu helluntaipäivän ja 1. adventtisunnuntain väliin (23 – 28). Helluntaipäivän jälkeinen sunnuntai on aina Pyhän Kolminaisuuden päivä. 1. adventtisunnuntaita edeltävät kaksi pyhää ovat nimeltään valvomisen sunnuntai ja tuomiosunnuntai. Eräillä muillakin helluntain jälkeisillä pyhillä on oma nimensä: Apostolien päivä (6. sunnuntai helluntaista), kirkastussunnuntai (8. sunnuntai helluntaista) ja reformaation päivä, (uskonpuhdistuksen muistopäivä) (22. sunnuntai helluntaista).

Erityispyhät

• Kynttilänpäivä on 2. helmikuuta tai sitä seuraavana sunnuntaina, mutta jos kynttilänpäivä osuu laskiaissunnuntaille, sitä vietetään viikkoa aikaisemmin.
• Marian ilmestyspäivä on 25. maaliskuuta, mutta sitä vietetään 22. ja 28. maaliskuuta välisenä sunnuntaina. Jos se on palmusunnuntai tai pääsiäinen, Marian ilmestyspäivä sijoittuu viikkoa ennen palmusunnuntaita.
• Juhannuspäivää vietetään kesäkuun 19. päivää seuraavana lauantaina.
• Mikkelinpäivää vietetään 29. syyskuuta tai (jos se on arkipäivä) sitä seuraavana sunnuntaina.
• Pyhäinpäivää vietetään lokakuun 30. päivää seuraavana lauantaina.
• Uudenvuodenpäivä on aina 1. tammikuuta.
• Luomakunnan sunnuntaita vietetään jonakin touko-lokakuun sunnuntaina ja perheen sunnuntaita jonakin touko-marraskuun sunnuntaina.

Rukouspäivät

• 18. tammikuuta Kristittyjen ykseyden rukouspäivä
• 24. lokakuuta Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä

Ruotsin kirkon kirkkovuosi on pääosin samankaltainen kuin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkovuosi. Ruotsissa useat vapaakirkot seuraavat Ruotsin kirkon mukaista kirkkovuotta juhlapäivien teemojen ja sisällön osalta.

Kirkkovuoden pyhäpäivien osalta Ruotsin kirkon kirkkovuosi ei eroa paljoa Suomen ev. lut. kirkon käytännöstä. Esipaaston sunnuntaiden nimet ovat perinteiset "septugesima" ja "seksagesima". Helluntain jälkeisen ajan sunnuntaiden nimet ovat kuitenkin edelleen ”kolminaisuudenpäivän jälkeinen sunnuntai” -muotoiset. Kirkkovuoden viimeiset sunnuntait ovat nimeltään ”tuomiosunnuntaita edeltävä sunnuntai” ja ”tuomiosunnuntai”. Muutamien päivien viettoaiheet eroavat kuitenkin Suomen ev. lut. kirkon käytännöstä.

Merkittävimmät erot Suomen ev. lut. kirkon kirkkovuosikäytäntöön nähden on joidenkin juhlapäivien nimissä ja teemoissa. Juhannuspäivän aihe on ”Luomakunta” ja sitä seuraava sunnuntai on "Johannes Kastajan päivä", jonka otsikko ”Korkeimman profeetta”. Pyhäinpäivä on pyhien muistopäivä ja sen otsikko on ”Pyhät”. Sitä seuraava sunnuntai on nimeltään ”Pyhäinpäivän jälkeinen sunnuntai eli Kaikkien sielujen päivä”. Sen aiheena on ”Iäisyystoivomme” ja se on erityinen vainajien muistopäivä.

Rukouspäiviä ei Ruotsin kirkossa ole. Kuitenkin kolmen perinteisen rukouspäivän teemat on liitetty kirkkovuoteen siten, että seksagesima on uskonpuhdistuksen muistopäivä, Kolminaisuudenpäivä on Lähetyksen päivä ja lokakuun toinen sunnuntai on aiheeltaan ja nimeltään Kiitospäivä.

Ortodoksisessa kirkossa kirkkovuosi on jakso, johon sisältyvät täydelliset kirkon vuorokausikierto, viikkokierto, paastokierto sekä juhlakierto. Kirkkovuosi alkaa 1. päivä syyskuuta ja se päättyy 31. päivä elokuuta. Kirkkovuoden aloittaminen tuosta ajankohdasta (1. syyskuuta) on peräisin muinaisesta Bysantin valtakunnasta.

Ortodoksisen kirkkovuoden keskeisin tapahtuma ja samalla koko ortodoksisen jumalanpalveluselämän keskus on kirkon suurin juhla, Kristuksen ylösnousemuksen juhla eli pääsiäinen. Sitä edeltää neljäkymmenpäiväinen Suuri paasto, jonka tarkoituksena on auttaa uskovia valmistautumaan juhlan vastaanottamiseen. Suurta paastoa seuraa Suuri viikko, jonka aikana kerrataan Kristuksen kärsimysviikon tapahtumat aina riemulliseen ylösnousemusjuhlaan asti.

Pääsiäisen lisäksi kirkkovuoteen sisältyy 12 suurta juhlaa ja useita pienempiä juhlia. Suuren paaston lisäksi vuodessa on myös kolme muuta pidempää paastoaikaa. Niiden kaikkien tarkoituksena on valmistaa uskovia edessä olevaan juhlaan. Pitkien paastojen lisäksi kalenterissa on myös lukuisia yksittäisiä paastopäiviä – näitä ovat esimerkiksi kaikki keskiviikot ja perjantait, luostareissa myös maanantait.

• Kormilainen, Risto: Kirkkovuosi tutuksi: Elämää kirkkovuoden kaikkina päivinä. Helsinki: Kirjapaja, 2011. ISBN 978-952-247-176-5.
• Laine, Annukka: Pyhät kuvat: Ikkunoita kirkkovuoteen. Helsinki: Kirjapaja, 2012. ISBN 978-952-247-335-6.
• Lempiäinen, Pentti: Pyhät ajat. 6. uudistettu painos. Helsinki: Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-651-8.
• Ryhänen, Timo (päätoim.): Ajan virrassa: Vuodenkierto. Helsinki: Weilin + Göös, 2007. ISBN 978-951-0-32347-2.
• Suokunnas, Seppo: Viettäkäämme juhlaa: Perustietoa kirkkovuodesta. Helsinki: SLEY-kirjat, 1986. ISBN 951-617-719-0.
• Ylimys, Reijo: Pyhän vuoden pyhät: Mitä tapahtuu?. Helsinki: WSOY: Johnny Kniga, 2003. ISBN 951-0-28364-9.

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kirkkovuosi.

• Kirkkovuosikalenteri
• Kirkkovuosi sähköiseen kalenteriin
• Kirkkovuosi / Ortodoksi.net
• Jussi Vertanen: Kirkkovuodessa eletään kristinuskon keskeiset tapahtumat (Arkistoitu – Internet Archive). Vantaan Lauri 26.11.2003.
• Suomen evankelis-luterilainen kirkko: Kirkkovuoden juhlapyhät^{[vanhentunut linkki]}
• Suomen evankelis-luterilainen kirkko: Kirkkovuosi nyt^{[vanhentunut linkki]}