Kalkki-Imarre: Putkilokasvilaji
Kalkki-imarre (Gymnocarpium robertianum, syn.
Lastrea robertiana, Dryopteris robertiana) on Euraasian ja Pohjois-Amerikan kalkkialueilla tavattava saniainen.
| Kalkki-imarre | |
|---|---|
 | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Sanikkaiset Pteridophyta |
| Alakaari: | Saniaiset Pteridophytina |
| Luokka: | Pteridopsida |
| Lahko: | Polypodiales |
| Heimo: | Loikkokasvit Cystopteridaceae |
| Suku: | Pikkuimarteet Gymnocarpium |
| Laji: | robertianum |
| Kaksiosainen nimi | |
| Gymnocarpium robertianum | |
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
Kalkki-imarre kasvattaa 10–30 cm korkeita yksittäisiä lehtiä. Ne nousevat kasvin maavarresta, joka on pitkä, hento, tummanruskea ja jokseenkin kiilloton. Lehden ruoti on noin kaksi kertaa lavan pituinen ja tiheään nystykarvainen. Tummanvihreä lehtilapa on nystyinen, tavallisesti leveyttä pitempi, kolmiomaisen puikea ja kaksi kertaa parilehdykkäinen. Kapeanpuikea tyvilehdykkä on selvästi lehden kärkiosaa pienempi. Tyvilehdykän ensimmäisen pikkulehdykkäparin lehdykät ovat hyvin erikokoisia, pienemmän pikkulehdykän keskiosan leveyden ollessa 3/5 isomman lehdykän keskiosan leveydestä. Pikkulehdykät ovat muodoltaan kapean pitkulaisia ja pariosaisia tai parijakoisia. Itiöpesäkeryhmät ovat pyöreitä ja katesuomuttomia. Kalkki-imarteen itiöt kypsyvät Suomessa heinä-elokuussa. Itiöt ovat väriltään tummanruskeita.
Kalkki-imarre muistuttaa hyvin paljon lähisukulaistaan idänimarretta (G. continentale).
Levinneisyys
Kalkki-imarteen levinneisyysalue on hajanainen ja osin huonosti tunnettu. Euroopassa sitä tavataan paikoitellen Pyreneiltä Keski-Eurooppaan, Italiaan, Balkanin niemimaalle, Britteinsaarille, Fennoskandiaan, Baltiaan, Länsi- ja Keski-Venäjälle ja Kaukasukselle. Levinneisyysalue jatkuu laikuttaisena Venäjältä suurimpaan osaan Siperiaa, Japaniin, Kiinan pohjoisosiin ja Keski-Aasiaan. Pohjois-Amerikassa levinneisyysalue jatkuu Alaskan ja Kanadan keskiosiin ja Kalliovuorille. Suomesta kalkki-imarre löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 1908. Laji on harvinainen ja sitä tavataan ainoastaan Koillismaalla Kuusamossa ja Sallan eteläosissa. Suurin osa Suomen esiintymistä on Oulangan kansallispuistossa.
Elinympäristö
Kalkki-imarre kasvaa puolivarjoisissa kallionraoissa ja kivisillä rinteillä. Laji on kalkinvaatija.
Lähteet
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Ulvinen, Tauno: Kalkki-imarre. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 166.
Viitteet
Aiheesta muualla
This article uses material from the Wikipedia Suomi article Kalkki-imarre, which is released under the Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 license ("CC BY-SA 3.0"); additional terms may apply (view authors). Sisältö on käytettävissä lisenssillä CC BY-SA 4.0, ellei toisin mainita. Images, videos and audio are available under their respective licenses.
®Wikipedia is a registered trademark of the Wiki Foundation, Inc. Wiki Suomi (DUHOCTRUNGQUOC.VN) is an independent company and has no affiliation with Wiki Foundation.