John Demjanjuk: Ukrainalainen sotarikollinen

huhtikuuta">3. huhtikuuta 1920 Dubovi Mah’aryntsi, Kiovan kuvernementti, Ukrainan SNT (nyk. Vinnytsjan alue, Ukraina) – 17. maaliskuuta 2012) oli ukrainalainen SS-mies. Hänet on tuomittu sotarikoksista toisen maailmansodan aikana.

Demjanjuk oli ns. travniki, vapaaehtoisena saksalaisen alaisiin työjoukkoihin liittynyt. Demjanjuk oli vartijana Sobibórin kuolemanleirillä. Vähän ennen sodan päättymistä hänet siirrettiin Flossenbürgin keskitysleirille. Eloonjääneiden mukaan hän oli pahamaineinen ”Iivana Julma”.

Toisen maailmansodan jälkeen hän asui seitsemän vuotta Etelä-Saksassa, jossa hän työskenteli Yhdysvaltain armeijan palveluksessa. Vuonna 1952 hän muutti vaimonsa ja tyttärensä kanssa Yhdysvaltoihin, jossa hän asui Ohion osavaltiossa työskennellen autotehtaissa.

Israelin vaadittua Demjanjukin luovuttamista hänet kuljetettiin Israeliin vuonna 1981. Vuonna 1988 hänet tuomittiin holokaustista selvinneiden todisteiden perusteella kuolemaan Israelissa, mutta maan korkein oikeus kumosi tuomion heinäkuussa 1993 ja vapautti Demjanjukin, koska eräs toinen mies osoittautui uusien todisteiden valossa todennäköisemmäksi ”Iivana Julmaksi”. Demjanjuk karkotettiin Israelista ja hänelle määrättiin elinikäinen maahantulokielto Israeliin.

John Demjanjukia vastaan nostettiin Saksassa uusi syyte osallisuudesta 30 000 juutalaisen murhaan Sobibórin keskitysleirissä toisen maailmansodan aikana. Hänet kuljetettiin toukokuussa 2009 Yhdysvalloista Saksaan, jossa hänet vietiin suoraan Stadelhelmin vankilaan Münchenissä. Demjanjukin perhe yritti estää hänen luovuttamisensa vedoten hänen korkeaan ikäänsä ja vakavaan sairauteensa. Oikeudenkäynti Demjanjukia vastaan alkoi marraskuun 2009 lopussa. Oikeus katsoi hänen olleen osallisena lähes 30 000 ihmisen surmaamisessa Sobibórin tuhoamisleirillä toisen maailmansodan aikana ja langetti hänelle viiden vuoden vankeustuomion 12. toukokuuta 2011. Samana päivänä oikeus kuitenkin vapautti hänet vankeustuomiosta korkean iän vuoksi.

Yksikään silminnäkijä ei kyennyt tunnistamaan 89-vuotiasta Demjanjukia. Ainut todistusaineisto on kortistoissa. Entinen travniki Ignat Daniltšenko todisti 1949 ja 1979, että Demjanjuk oli kokenut ja tehokas vartija, jonka päivätyö oli ajaa juutalaisia kaasukammioihin. Demjanjuk kielsi syytteet ja sanoi ettei ikinä ollut Flossenbürgissa tai Sobibórissa.

Demjanjuk kuitenkin itse sanoo palvelleensa toisen maailmansodan aikana neuvostoarmeijassa sekä joutuneensa Saksassa sotavangiksi ja tulleensa pakotetuksi työskentelemään keskitysleireissä. Länsi-Ukrainan nationalistit pitävät syytteitä perusteettomina sekä väittävät niiden olevan tulosta kansainvälisestä salaliitosta Ukrainan maineen mustaamiseksi ja väittävät Venäjän FSB:n väärentäneen Demjanjukin SS-henkilökortin. Lvivin kaupunginvaltuusto on virallisesti tuominnut oikeudenkäynnin.

Demjanjukin tuomio oli myös käännekohta oikeuskäytännössä. Demjanjuk tuomittiin osallisuudesta kymmeniintuhansiin murhiin. Oikeuden tulkinnan mukaan langettavaan tuomioon riitti sen osoittaminen, että syytetty oli rikospaikalla, tiesi mitä tapahtui ja teki oman osansa. Ketään yksittäistä murhattua ei tarvinnut nimetä. Tämä on johtanut Saksassa uusiin oikeudenkäynteihin, joissa syytettyinä ovat olleet 96-vuotias entinen Stutthofin keskitysleirin johdon sihteeri Irmgard Furchner, jota syytetään osallisuudesta 11 387 murhaan, sekä satavuotias Sachsenhausenin keskitysleirin vartija Josef S.

• Klaus Barbie
• Karl Linnas