Jelena Tšižova: Venäläinen kirjailija ja kääntäjä

4. toukokuuta 1957 Leningrad, Neuvostoliitto) on venäläinen kirjailija, kääntäjä, prosaisti, esseisti ja ekonomisti.

Jelena Tšižova on neljännen polven pietarilainen ja sukujuuriltaan isänsä puolelta juutalainen. Hänen puolisonsa oli historian tohtori Valeri Vozgrin (1939–2020), joka toimi Pietarin valtionyliopistossa professorina ja oli mm. Tanskan kuninkaallisen tiedeakatemian jäsen. Heillä on kaksi tytärtä.

Lukion päätyttyä Jelena Tšižova meni opiskelemaan Herzenin finanssi- ja talousyliopistoon Leningradissa. Hän valmistui taloustieteiden kandidaatiksi erikoisalanaan rahoitus ja luotto. Hän opetti ja oli lyhyen ajan jatko-opiskelijana tuotantojohtamisen laitoksella ja aloitti väitöskirjan tekemisen, mutta jätti sen kesken maan taloudellisen tilanteen muuttuessa merkittävästi 1990-luvun alussa. Hän oli kiinnostunut myös kirjallisuudesta, teki kirjallisuudentutkimusta ja kirjoitti runoutta vapaa-ajallaan.

Yliopistomaailman jätettyään Tšižova toimi aluksi englanninkielen yksityisopettajana. Samaan aikaan hän jatkoi itsenäistä opiskelua. 1990-luvulla hän toimi liikemaailmassa yritysassistenttina huonekalutehtaalla. Hän työskenteli niin talousasiantuntijana kuin yrittäjänäkin. Lisäksi hän on opettanut tuotannon johtamista. Mutta hän jatkoi kirjoittamista tuottaen erilaisia ​​runoja ja näytelmiä sekä joitakin kirjallisuuskritiikkiteoksia.

Vuonna 1996 hänet pelastettiin risteilyalukselta, joka oli syttynyt tuleen Turkin rannikolla. Vietettyään kuusi tuntia jumissa hytissään odottaessaan pelastuvansa, hän päätti tehdä suuren elämänmuutoksen ja ryhtyä kokopäiväiseksi kirjailijaksi. "Ymmärsin, että olin tehnyt paljon asioita elämässäni, mutta mikään niistä ei ollut oikein. Ja kun pelastuimme, päätin heittää kaiken pois, istua ja kirjoittaa", hän kertoi myöhemmin The New York Timesille.

Risteilyalusonnettomuuden jälkeen Tšižova omistautui romaanien ja novellien kirjoittamiseen. Vuonna 2000 hän julkaisi ensimmäisen romaaninsa Kroshki Tsakhes (ven. Крошки Цахес), joka debytoi Zvezda-lehdessä. Se kertoo oppilaan muistoista loistavasta ja vaativasta opettajastaan ​​ja tarjoaa pohdiskelua taiteen merkityksestä. Hänen myöhemmät romaaninsa olivat molemmat ehdolla Venäjän Booker-palkinnon saajaksi: Lavra (ven. Лавра, 'Suurluostari') vuonna 2003 ja Prestupnitsa (ven. Преступница, 'Rikollinen') vuonna 2005.

Hänen vuoden 2009 romaaninsa Vremja ženštšin voitti saman vuoden Venäjän Booker-palkinnon, jolloin Tšižovasta tuli yksi viidestä naisvoittajasta palkinnon historiassa. Romaanin ei ollut odotettu voittavan, eräs kriitikko piti sitä "hautausmaaerotiikana". Suhteellisen lyhyessä romaanissa on useita toisiinsa kietoutuvia näkökulmia, mikä luo huomattavaa monimutkaisuutta kerrontaan. Simon Patterson ja Nina Chorda käänsivät Vremja ženštšin englanniksi vuonna 2012 nimellä The Time of Women. Romaani on myös sovitettu näytelmäksi.

Tšižova on sittemmin julkaissut useita muita romaaneja, mukaan lukien Terrakotovaja staruha (ven. Терракотовая старуха, 'Terrakotta vanha nainen') vuonna 2011, Planeta gribov (ven. Планета грибов, 'Sieniplaneetta') vuonna 2013/2014 ja Kitaist (ven. Китаист, 'Kiina-asiantuntija') vuonna 2017. Vuonna 2018 hänen esikoisromaaninsa Kroshki Tsakhes julkaistiin englanniksi Carol Ermakovan käännöksenä nimellä Little Zinnobers.

Hänen kirjansa sijoittuvat usein hänen neuvostoaikaiseen kotikaupunkiinsa Leningradiin ja vaikka hän asuukin nykyvenäläisessä Pietarissa, hän ei pidä itseään "pietarilaisena kirjailijana". Hänen teoksensa käsittelevät usein kysymyksiä Venäjän yhteiskunnasta, historiasta ja uskonnosta. Hän kuvailee työskentelevänsä länsimaisen perinteen mukaisesti venäläisessä kirjallisuudessa. Fiktiokirjoituksensa lisäksi hän on työskennellyt kirjallisuuslehtien toimittajana ja kääntäjänä. Hän on PEN International -keskuksen johtaja Pietarissa.

Hänen romaaninsa Vremja ženštšin (Naisten aika, 2009) palkittiin vuoden parhaalle romaanille myönnettävällä Venäjän Booker-palkinnolla. Uskonto yksilön vakaumuksena ja kirkollisena toimintana on huomion kohteen hänen tuotannossaan, esimerkiksi hänen toisessa romaanissaan Lavra (Suurluostari, 2002). Neuvostoliiton toisinajattelijoille uskonto oli protestoinnin keino ja samalla hengenvaarallista toimintaa, kun taas nyky-Venäjällä uskonnon asema valtiokoneistossa on huomattava. Tšižovaa kiinnostaa yksilön uskonnollisuuden ja kirkko-organisaation jännitteinen suhde. Romaanissa Naisten aika hän tarttuu toiseen ajankohtaiseen aiheeseen: historialliseen muistiin tai pikemminkin sen puuttumiseen. Teoksessa kolme vanhaa naista kasvattaa orvoksi jäänyttä tyttöä. Samalla he toimivat perinteen jatkajina ja historiallisen muistin kantajina.

Jelena Tšižova toimii Vsemirnoje slovo (suom. Maailman sana) -aikakauslehden päätoimittajana ja esseistinä, sekä Kansainvälisen kirjailijajärjestö PENin Pietarin osaston puheenjohtajana. Vuodesta 2000 alkaen useita hänen kirjallisuusartikkeleitaan on julkaistu esimerkiksi Voprosy literatury (suom. Kirjallisuuskysymyksiä) -kirjallisuuslehdessä.

Maaliskuussa 2014 Jelena Tšižova allekirjoitti venäläisten kulttuurihenkilöiden vetoomuksen Venäjän johdon toimista Itä-Ukrainassa. Toukokuussa 2018 hän allekirjoitti Pietarin PEN-klubin jäsenten lausunnon Pietarin kansainväliseen talousfoorumiin osallistujille, joissa vaadittiin elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja kirjailija Oleg Sentsovin vapauttamista vankilasta - johon hänet oli tuomittu 20 vuodeksi vuonna 2015 syytettynä terrorismista Krimillä - ja hänen siirtämistään Ukrainaan. Sentsov vapautettiin syyskuussa 2019.

Vuonna 2019 Tšižova herätti kiistaa Venäjällä, kun hän kirjoitti artikkelin Neue Zürcher Zeitung -sanomalehteen, joka liittyi hänen uuteen perhemuistokirjaansa 'Gorod, napisannij po pamjati '(ven. Город, написанный по памяти, 'Muistoista kirjoitettu kaupunki') ja väitti, että Josif Stalin jakaa Adolf Hitlerin kanssa syyn Leningradin piirityksestä. Muistelmat kertovat hänen oman perheensä kokemuksesta piirityksen aikana, jossa lähes miljoona siviiliä kuoli, monet heistä nälkään. Kun Stalin rinnastettiin Hitleriin väittämällä että Stalin ei pystynyt auttamaan Leningradin asukkaita henkilökohtaisen kostonsa vuoksi, Tšižovaa syytettiin "natsismin rehabilitaatiosta". Vastareaktiot tulivat sekä lukevalta yleisöltä että Venäjän hallitukselta ja sen jäseniltä. Venäjän federaation edustajainkokous (ven. Федера́льное Собра́ние) käynnisti kampanjan häntä vastaan, ja hän joutui lausunnostaan rikostutkintaan.