Islamilaiset Pyhäpäivät

Muslimien kaksi tärkeintä vuosittaista rituaalia ovat kuukauden kestävä paasto (ramadan) ja vuosittainen pyhiinvaellus Mekkaan (hadž). Molemmat päättyvät kolmipäiväiseen juhlaan. Ramadan -paastoon liittyvää juhlaa id al-fitr vietetään heti paastokuukauden jälkeen šawwal-kuun alussa. Pyhiinvaellukseen liittyvää uhrijuhlaa id al-adha vietetään dhu-l-hijja -kuun kymmenennestä päivästä alkaen, jolloin suuri pyhiinvaellus päättyy. Useimmat muslimit osallistuvat ramadan -paastoon, mutta vain harvat maailman lähes kahdesta miljardista muslimista käyvät koskaan Mekassa. Juhlat kuuluvat silti kaikille siitä riippumatta, onko henkilö osallistunut niitä edeltäviin rituaaleihin. Šiialaiset, joita on noin kymmenen prosenttia muslimeista, juhlivat myös näitä kahta tapahtumaa, mutta heille tärkein vuosijuhla on ašura. Myös islaminuskossa enemmistösuuntausta edustavat sunnit viettävät sitä, mutta vähäisemmin menoin, kuten paastoamalla.

Muita islamilaisia juhlapäiviä ovat profeetta Muhammedin syntymäpäivä eli mawlid (rabi -kuun 12. päivä) ja suufilaisten pyhimysten syntymäpäivät, mutta niitä ei vietetä kaikkialla. Perjantai on muslimeille viikon pyhin päivä, mutta se ei ole vapaapäivä. Muslimit käyttävät islamilaista kuukalenteria, jossa vuosi on yksitoista päivää lyhyempi kuin aurinkokalenterissa. Tämän takia islamilaiset pyhäpäivät eivät pysy paikoillaan vaan kiertävät vähitellen koko aurinkovuoden ympäri.

Pääartikkeli: Id al-Fitr

Kolme päivää kestävää juhlaa vietetään ramadan -paaston päättymisen kunniaksi. Juhlan viettäminen alkaa yhteisrukoukseen osallistumisella ensimmäisenä päivänä auringon noustessa. Id al-Fitr on muslimeille samantapainen juhla kuin joulu. Juhlapäivien aikana järjestetään virallisia vastaanottoja, vieraillaan ystävien luona, annetaan lahjoja, ostetaan uusia vaatteita ja käydään sukulaisten haudoilla.

Pääartikkeli: Id al-Adha

Id al-Adha Mekkaan tehdyn pyhiinvaelluksen päätösjuhla, mutta siitä on tullut yleinen juhla kaikkialla muslimien keskuudessa. Juhla alkaa rukouksella auringon noustua dhu-l-hiddža -kuun kymmenentenä päivänä ja jatkuu kolme päivää. Useissa maissa se on virallinen vapaapäivä. Vauraimmissa muslimiperheissä juhlan aikana teurastetaan usein rituaaliin hyväksyttävä eläin, kuten lammas, vuohi, kameli tai lehmä. Juhla-aikana on tavallista vierailla ystävien ja sukulaisten luona sekä vaihtaa ja antaa lahjoja sekä antaa almuja.

 

Pääartikkeli: Ašura

Šiialaisten muslimien tärkein juhlapäivä on islamilaisen kalenterin ensimmäisen kuukauden, muharramin, 10. päivä nimeltään ašura. Šiialaiset juhlivat ašuraa kolmannen imaamin ja profeetta Muhammedin tyttärenpojan Husain ibn Alin kuoleman muistojuhlana. Husainin kerrotaan kuolleen Karbalan taistelussa länsimaisen kalenterin vuonna 680.

Myös sunnit juhlivat ašuraa paastoamalla yhdestä kolmeen päivään 9., 10. ja 11. Muharram-kuuta.

Historiallinen tausta

 

Ašuralla on historiallinen yhteys juutalaisten pääsiäiseen. Kuusi kirjaa sisältää useita haditheja aiheesta. Al-Bukharin seuraava hadith kertoo juhlan säätämisestä:

Kun profeetta saapui Medinaan, juutalaiset viettivät Ašura-paastoa (10. Muharramkuuta) ja sanoivat: tämä on se päivä, jolloin Mooses voitti Faraon. Tämän johdosta profeetta sanoi kumppaneilleen: teillä (muslimeilla) on suurempi oikeus juhlia Mooseksen voittoa kuin heillä, paastotkaa siis tänä päivänä.

Sunnien ašura-juhla liittyy suoraan juutalaisten pääsiäiseen, mutta myös šiiojen ašura-juhlassa näkyy yhteyksiä kristilliseen pääsiäiseen. Husainin hahmo on lähellä kristinuskon Jeesusta. Ašura -juhlassa keskitytään muistelemaan Husainin kärsimyskokemuksia aivan kuten kristinuskossa muistellaan Jeesuksen kärsimyksiä. Mukana on myös pelastussanoma. Husainin kärsimyskuolema yhdistyy siihen, että Husain ja hänen äitinsä Fatima saivat oikeuden puhua kaikkien šiiojen puolesta Viimeisellä tuomiolla. Yksi Husainin kuoleman johdosta vuodatettu kyynel voi pelastaa ihmisen Helvetin tulelta. Tämä vastaa kristillistä ajatusta lunastuksesta Jeesuksen ristinkuoleman kautta. Šiialaisessa ikonografiassa Husain on Kristusta muistuttava, ihannoitu hahmo.

Islamissa ei ole sunnuntain kaltaisia pyhitettyjä viikonpäiviä, mutta perjantailla on erityisasema, koska keskipäivän perjantairukous on pakollinen jokaiselle miespuoliselle muslimille. Se on rukoiltava moskeijassa imaamin johdolla ja siihen liittyy myös saarnan kuuntelu.

 

Muslimeilla ei ole selitystä perjantain erityisasemalle islamissa. Siihen viitataan toteamalla, että ”Herrasi luo mitä haluaa” (Koraani 28:68).

Historiallinen tausta

Ignaz Goldziher arveli, että Islamilaisten perjantai on muunnelma juutalaisten sapatista, mutta kantaa mukanaan myös parsilaista taustaa. Parsilaisen uskonnon mukaan Jumala loi maailman kuudessa vaiheessa mutta ei levännyt sen jälkeen. Islamilainen perjantaikaan ei ole lepopäivä.

Toisen teorian on esittänyt Christoph Luxenberg. Hän pitää mahdollisena, että muslimien perjantairukouksen taustalla on syyrialais-kristillisen kirkon pitkäperjantain muistelu. Varhaisessa syyrialaisessa kirkossa jokainen perjantai oli paastopäivä ja erään tekstin mukaan myös pakollinen lepopäivä. Kristillisissä rukoustavoissa, kuten roomalais-katolisessa ruusukkorukouksessa tai luterilaisuudessa, muistellaan edelleen joka perjantai Jeesuksen kärsimyksen mysteerejä. Myös perjantaipaasto keskiviikon ohella säilyi pitkään kristillisissä kirkoissa.

Luxenberg on löytänyt mahdollisen yhdistävän tekijän 900-luvulla eläneen oppineen al-Sigistanin Koraanisitaatista, joka perustuu Perjantain suuran (62) varhaiseen varianttiin. Siinä perjantaista näytetään puhuttavan Jeesuksen ristiinnaulitsemisen päivänä, jolloin "aurinko pimeni".

• Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
• Islam uskomme. Suomen islamilainen yhdyskunta, I.I.F.S.O., 1993. ISBN 951-96931-0-5.
• Luxenberg, Christoph: Die syrische Liturgie und die „geheimnisvollen Buchstaben“ im Koran. Teoksessa: Markus Groß & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Schlaglichter, Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 411–456. Verlag Hans Schiler, 2008. ISBN 978-3-89930-224-0. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
• Minov, Sergey: Friday Veneration among Syriac Christians: The Witness of the Story of the Holy Friday. Journal of the Royal Asiatic Society, 2020, 30. vsk, nro 2, s. 195-222. Artikkelin verkkoversio.
• Oja, Heikki: Aikakirja 2007. Helsinki: Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, 2007. ISBN 952-10-3221-9. Teoksen verkkoversio.
• Pyhäranta, Tuija, Raudaskoski, Joona ja Seppälä, Olli: Adventista Ramadaniin: Uskonnolliset juhlat Suomessa. Kirjapaja, 2016.
• Räisänen, Heikki: Mitä varhaiset kristityt uskoivat. Helsinki: WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-36896-1.

Viitteet