Holokausti Virossa

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Saksalaismiehityksen aikana Virossa toimi saksalaisten alaisuudessa virolaisjohtoinen nukkehallinto. Sen johdossa oli vapaussoturien liikkeen (vapsien) johtohahmoihin kuulunut Hjalmar Mäe. Wannseen konferenssin pöytäkirjoissa 20. tammikuuta 1942 todettiin Viron olevan ”juutalaisista vapaa” ainoana maana Euroopassa: kaikki Virossa asuneet juutalaiset (noin 950 – 1 000 henkilöä) oli jo tuhottu tai karkotettu kokonaan vuonna 1941 aikana.^lähde?

Vuoden 1934 väestönlaskennan mukaan Virossa asui noin 4 400 juutalaista ja heistä noin puolet Tallinnassa. Ennen saksalaismiehityksen alkua heidän määränsä oli vähentynyt noin tuhanteen. Juutalaisia oli kyyditetty pois ja osa heistä oli hankkiutunut Neuvosto-Viron järjestelmän palvelukseen ja tätä kautta heidät evakuoitiin maasta. Saksalaiset pyrkivät propagandan avulla juutalaisten tehneen yhteistyötä entisen miehittäjän kanssa ja tämä saikin ainakin osittaista ymmärrystä tuekseen Virossa. Sen sijaan kansallissosialistien rotuteorioihin ei tavallisesti uskottu. Varsinaisia virolaisten toteuttamia pogromeja ei saksalaisten harmiksi Virossa syntynyt. Viron miehittäneen Pohjoinen armeijaryhmän mukana tuli SS-joukkojen erikoiskomennuskunta Einsatzgruppe A, jonka tehtävänä oli taistella saksalaisten selustassa saksalaisvastaisia voimia vastaan. Einsatzgruppen yksi osastoista oli Martin Sandbergerin komentama Sonderkommando 1a, joka johti Viron puhdistuksia. Siihen kuului Saksan valtiollisen poliisin Gestapon ja puolueen turvallisuuspalvelu Sicherheitsdienstin (SD) miehistöä. Sonderkommando 1a muutettiin joulukuussa 1941 nimelle Sicherheitsdienst polizei und SD Estland, eli Viron turvallisuuspoliisi ja SD. Se jakautui puolestaan saksalaiseen ja virolaiseen turvallisuuspoliisiin, joista jälkimmäisen muodostivat pääasiassa Viron tasavallan aikaiset poliisit.

Kesällä 1942 tuhoamispolitiikan seurauksena Virossa oli enää ehkäpä kymmenisen juutalaista. Viranomaiset julistivatkin maan olevan juutalaisista vapaan eli judenfrei. Viron alueella ei surmattu kuitenkaan vain Viron juutalaisia. Juutalaisia tuotiin Viron keskitysleireille Itä-Euroopan maista, kuten Liettuasta, Tšekkoslovakiasta ja Puolasta, sekä myös Saksasta. Tunnetuimmat Viron keskitysleirit olivat Klooga Tallinnan länsipuolella ja Jägala sen itäpuolella. Jägalaan tuotiin syksyllä 1942 noin 2 000 juutalaista ja lähes kaikki heistä teloitettiin Kalevi-Liivan alueella. Teloituksia jatkettiin myöhemmin ja Kalevi-Liivalla surmattiin yhteensä noin 6 000 juutalaista. Kloogalla oli vuonna 1943 noin 1 500 juutalaista. Leirille oli sijoitettu myös inkeriläisiä ja venäläisiä Leningradin alueelta. Kun puna-armeija lähestyi syyskuussa 1944 saksalaiset surmasivat Kloogalla noin 1 800 juutalaista. Yhteensä Virossa surmattiin arviolta 10 000 eri Euroopan maista peräisin ollutta juutalaista.

Vuonna 2006 julkaistun kansainvälisen tutkimuskomission raportin mukaan virolainen SS-legioona ja jotkin virolaisista poliisipataljoonista osallistuivat juutalaisten kokoamiseen ja teloittamiseen ainakin valkovenäläisessä Navahrudakin kaupungissa. He osallistuivat myös vartiotehtäviin vähintään neljässä puolalaisessa kaupungissa ja useilla leireillä Virossa ja muissa maissa. Myös jotkut Omakaitsen jäsenistä ovat saattaneet osallistua juutalaisten tuhoamiseen.

KZ-Stammlager

• KZ Vaivara

KZ-Außenlager

• KZ Aseri
• KZ Auvere
• KZ Erides
• KZ Goldfields (Kohtla)
• KZ Ilinurme
• KZ Jewe
• KZ Kerestowo (Petserimaalla)
• KZ Kiviöli
• KZ Kukruse
• KZ Kunda
• KZ Kuremaa
• KZ Lagedi

 

• KZ Lodensee (KZ Klooga; SS-Untersturmführer Wilhelm Werle; syyskuu 1943 – syyskuu 1944. Leiri avattiin vuonna 1943. Siellä pidettiin noin 2000–3000 vankia, joista suurin osa oli Liettuan juutalaisia. Kun puna-armeija lähestyi, vartijoina olevat SS-miehet ampuivat viimeiset noin 2500 vankia 19. syyskuuta 1944 ja polttivat suurimman osan ruumiista. Alle sata vankia onnistui piiloutumaan ja siten selviämään. Paikalta löytyy nykyisin juutalaisille osoitettu muistomerkki.
• KZ Narwa
• KZ Narwa-Hungerburg
• KZ Putki
• KZ Reval (Ülemiste?)
• KZ Saka
• KZ Sonda
• KZ Soski
• KZ Wiwikond
• KZ Ülenurme

Arbeits- und Erziehungslager

• AEL Jägala (elokuu 1942 – syyskuu 1943)
• AEL Murru
• AEL Reval
  • Harku (27. lokakuuta 1942 tuomittiin Harkun leirissä 243 Viron mustalaista)
  • Lasnamäe vankila
• AEL Tartu (Karl Linnas)
• AEL Turba (Ellamaalla)

Vankilat

• Haapsalu
• Kuressaare
• Narva (Vestervalli-kadulla 1941–1944)
• Petseri
• Pärnu
• Tartu
• Valga
• Võru

Muut keskitysleirit

• Dvigatel
• Essu
• Järvakandi
• Laitse
• Lavassaare
• Lehtse
• Lelle (1942–1943 toukokuu)
• Roela
• Sitsi (Tallinnassa Tööstuse-kadun lopussa, jossa oli 10 parakkia. 17. syyskuuta 1944 asti.)
• Vasalemma
• Vaste

Sotavankileirit

• Dulag 101 Narva 8.1941–9.1941
• Dulag 102 Rakvere Estland 8.1941–9.1941
• Dulag 110 Tapa 4.1943–12.1943
• Dulag 110/N ("Reval-Süd") Tallinn 4.1943–12.1943 (?)
• Dulag 110 Valga 12.1943–1944
• Dulag 154 Viljandi 7.1941–10.1941
• Dulag 154/N Pärnu 7.1941–10.1941 (?)
• Dulag 154/N Tartu 7.1941–10.1941 (?)
• Dulag 200 Narva 10.1941–6.1942
• Dulag 200/N Narva 6.1942–
• Dulag 375 Viljandi 5.1943–8.1944
• Dulag 375/N Tapa 10.1943–4.1944
• Dulag 377 Kiviõli 4.1943–8.1944
• Dulag 377/N Kohtla 4.1943–8.1944 (?)
• Dulag 377/N Kütte-Jõu 4.1943–8.1944 (?)
• Dulag 377/N Ahtme 4.1943–8.1944 (?)
• Dulag 377/N Käva 4.1943–8.1944 (?)
• Dulag 377/N Kukruse 4.1943–8.1944 (?)
• Frontstalag 347/N Valga 11.1941
• Stalag XXI B Tapa 10.1941–4.1942
• Stalag 332 Viljandi 10.1941–5.1943
• Stalag 332/N Põltsamaa 10.1941–5.1943 (?)
• Stalag 351 Valga 9.1941–12.1943
• Stalag 381 Tapa 4.1942–5.1943
• Stalag 381/Z ("Reval-Süd") Tallinn 4.1942–5.1943 (?)

• Oskar Angelus
• Hans Aumeier
• Heinrich Bergmann
• Julius Geese
• Ralf Gerrets
• Juhan Jüriste
• Aleksander Koolmeister
• Friedrich Kurg
• Aleksander Laak
• Ernst Laigo
• Roland Lepik
• Karl Linnas
• Ain-Ervin Mere
• Hjalmar Mäe
• Hinrich Möller
• Artur Paal
• Vladimir Purka
• Villem Raid

 

• Martin Sandberger
• Walter Stahlecker
• Karl Tagasaar
• Arkadi Valdin
• Jaan Viik
• Ervin Viks
• Arkadi Visnapuu
• Wilhelm Werle

Järjestelmät

• Eesti Julgeolekupolitsei
• Einsatzgruppe A
• Omakaitse
• Ordnungspolizei
• Poliitiline Politsei
• Politseipataljonid
• Sicherheitspolizei und des SD
• Sonderkommando 1a

• Karl Lemmik ja Ervin Martinson (toim.): 12 000. Tartus 16.–20. jaanuaril 1962 massimõrvarite Juhan Jüriste, Karl Linnase ja Ervin Viksi üle peetud kohtuprotsessi materjale. Eesti Riiklik Kirjastus 1962.
• Ants Saar: Vaikne suvi vaikses linnas. Kirjastus Eesti Raamat 1971.
• Eesti vaimuhaigete saatus Saksa okupatsiooni aastail (1941–1944). Eesti Arst 3.3.2007.
• Ervin Martinson: Elukutse – reetmine. Eesti Raamat 1970.
• Ervin Martinson: Haakristi teenrid. Eesti Riiklik Kirjastus 1962.
• Vladimir Raudsepp (toim.): Inimesed olge valvsad. Eesti Riiklik Kirjastus 1961.
• Ervin Martinson ja A. Matsulevitš (toim.): Pruun katk. Dokumentide kogumik fašistide kuritegude kohta okupeeritud Eesti NSV territooriumil. Eesti Raamat 1969.
• SS tegutseb. Dokumentide kogumik SS-kuritegude kohta. Eesti Riiklik Kirjastus 1963.

• Andrei Hvostov, Jakobsoni komisjon Augeiase tallis
• Extermination of the Gypsies in Estonia during World War II
• Isamaaliitlane, kellest sai timukas
• Komisjon: 20 000 juudi hukkamine Eestis pole tõendatud
• Meelis Maripuu, Eesti juutide Holokaust ja eestlased
• Omakaitse omakohus (Arkistoitu – Internet Archive)
• Operation 1005 in Riga by Jens Hoffmann (Arkistoitu – Internet Archive)
• SAKSA OKUPATSIOON EESTIS (Arkistoitu – Internet Archive)
• Ülevaade juutide tapmisest Eesti territooriumil asunud laagrites