Hiiripöllö: Lintulaji

Hiiripöllö on päiväpöllö, eli se saalistaa päiväpetolintujen tapaan päivisin ja muistuttaa ulkonäöltään ja elintavoiltaankin paljon haukkaa.

Hiiripöllö
Uhanalaisuusluokitus
Elinvoimainen
Suomessa:
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Linnut Aves
Lahko:	Pöllölinnut Strigiformes
Heimo:	Pöllöt Strigidae
Suku:	Surnia Duméril, 1805
Laji:	ulula
Kaksiosainen nimi
Surnia ulula (Linnaeus, 1758)
Hiiripöllön levinneisyys.
Katso myös
Hiiripöllö Wikispeciesissä   Hiiripöllö Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Hiiripöllön pituus on 36–39 cm, ja koirailla paino on 270 g, naarailla 320 g. Se on pitkäpyrstöinen, teräväsiipinen päiväaktiivinen pöllö. Sillä on harmaanmustaa kuviointia takaraivossa ja selässä. Vatsa on valkea, hienosti tummalla vipevöity. Hiiripöllö istuu usein näkyvällä paikalla puun latvassa, ilmakaapelilla tai tolpan päässä. Lennossa sen voi sekoittaa varpushaukkaan, mutta erona on selvästi suurempi pää.

Vanhin suomalainen rengastettu hiiripöllö on ollut 6 vuotta ja 29 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut 16 vuoden 2 kuukauden ikäinen norjalainen lintu.

 

Ääntely

Soidinääni koostuu pitkistä ja nopeista pulinasarjoista. Ääni muistuttaa lähinnä helmipöllöä. Varoitus on korviavihlova kvi, kvi, kvi… -huutosarja.

Hiiripöllö on levinnyt laajalle pohjoisella pallonpuoliskolla. Sitä tavataan Fennoskandiasta Kaukoitään ja Pohjois-Amerikassa Alaskassa ja Kanadassa. Euroopan kannaksi arvioidaan 21 000–108 000 yksilöä ja maailman kannaksi 100 000–500 000 yksilöä.

Laji pesii Pohjois-Suomessa. Suurimmat pesivän kannan tiheydet on tavattu Tunturi-Lapissa, Kittilässä. Siellä pesiä on huippuvuosina 2011 ja 2015 löydetty yleisesti 700 metrin välein. Syksyisin hiiripöllö vaeltaa lähinnä itä-länsisuunnassa. Kolme suomalaista rengastettua pöllöä on tavattu Siperiasta lähes 3 000 kilometrin päästä. Etelä-Suomessa syksyisin ja talvisin havaitut hiiripöllöt ovat myös itä-länsisuuntaisen liikehdinnän tulosta. Suomen eteläisin pesimähavainto on vuodelta 2015 Jurmon saarelta. Parimäärä vaihtelee 500–6 000 parin välillä. Hiiripöllö on Suomessa rauhoitettu ja sen ohjeelliseksi korvaussummaksi on asetettu 1 009 euroa.

Hiiripöllö on hakkuuaukeiden, suonlaiteiden ja syrjäseutujen pesimälintu. Pesä on usein matalassa puunkolossa, josta lintu voi kurkistaa ulos. Se voi olla myös pökkelön nokassa tai pöntössä.

Muninta voi alkaa jo maaliskuun puolivälissä, mutta pääosa kannasta munii huhtikuussa, ja monet parit aloittavat vasta toukokuussa. Valkoisia, soikeita munia on tavallisesti 4–8, jyrsijöiden huippuvuosina jopa 10–12. Naaras hautoo kuukauden. Poikaset lähtevät pesästä maastoon 3-viikkoisina ja oppivat lentämään 5-viikkoisina. Poikasaikaan emot saattavat puolustaa pesäänsä hyvinkin aggressiivisesti.

 

Hiiripöllön ravintoa ovat pienet linnut ja nisäkkäät, ja pääravintoa ovat erityisesti metsä- ja peltomyyrät.

• Forsman, Dick 1980: Hiiripöllön iänmäärityksestä ja sulkasadosta. – Ornis Fennica 57:173–175.
• Leinonen, Antti 1978: Hiiripöllön Surnia ulula pesimäbiologiasta ja pesimäaikaisesta käyttäytymisestä. – Lintumies 1.1978 s. 13–18. LYL.
• Pulliainen, Erkki 1978: Nesting of the Hawk Owl, Surnia ulula, and Short-eared Owl, Asio flammeus, and the food consumed by owls on the island of Ulkokrunni in the Bothnian Bay in 1977. – Aquilo Ser. Zool. 18:17–22.
• Tast, Johan 1982: Hiiripöllö, Surnia ulula, pesinyt Houtskärissä. – Lintumies 3.1982 s. 143. LYL.

• Hiiripöllö Lintukuva-verkkopalvelussa
• LuontoPortti: Hiiripöllö (Surnia ulula)
• Suomen lintuatlas: Hiiripöllö
• ITIS: Surnia ulula (englanniksi)