Faktantarkistus: Journalistinen lähestymistapa lähteeseen

Ohessa voidaan tutkia myös sanallisia tai kirjallisia lausuntoja tosiasioihin rinnastamalla. Faktantarkistukseen voidaan ottaa mukaan myös poliittisten prosessien tieteellisiä analyysejä.

Termiä käytetään tutkimalla paitsi journalismia, myös esimerkiksi viranomaisiatai yhteiskunnallisia ryhmiä tai puolueita medioissa, vaikka tutkimusten todistettavuus ei ole välttämättä taattu.

Yhdysvalloissa ensimmäiset poliittisten väitteiden totuudellisuutta arvioivat organisaatiot syntyivät 2000-luvun alussa. Ensimmäinen faktantarkistukseen erikoistunut verkkosivusto FactCheck.org aloitti toimintansa vuonna 2003. Faktantarkistusorganisaatiot alkoivat tukea myöhemmin poliittiseen raportointiin liitettyä toimintaa lähes kaikilla Yhdysvaltain uutiskanavilla. 2010-luvulla riippumattomia faktantarkistajia on syntynyt yli 50 maassa, ja niiden toiminta ulottuu jokaiselle mantereelle. Näistä ryhmistä on aktiivisia 113 (2016). Niistä yli 90 prosenttia on perustettu vuoden 2010 jälkeen, ja vuosien 2014–2016 aikana käynnistyi noin 50.

Euroopassa ensimmäinen säännöllinen poliittisen faktantarkistuksen lähde on Britanniassa vuonna 2005 käynnistynyt The FactCheck -blogi, jonka tarkistus kattoi parlamenttivaaleja. Vastaavia syntyi vuonna 2008 Ranskassa ja Alankomaissa. Vuonna 2016 arvioitiin, että eri puolilla Eurooppaa oli syntynyt yhteensä yli 50 faktantarkistukseen erikoistunutta toimijaa, vaikka noin kolmannes niistä on joko sulkenut ovensa tai toimii satunnaisesti.^lähde?

Faktantarkistus voidaan tehdä joko ennen (ante hoc) kuin teksti on julkaistu tai levitetty tai sen jälkeen (post hoc).

Ennen levittämistä tapahtuva faktantarkistus pyrkii poistamaan virheitä ja mahdollistamaan tekstin levittämisen jatkamista, tai hylkäämistä, jos tekstin faktoja ei pystytä vahvistamaan.

Post hoc -tarkistuksen yhteydessä julkaistaan usein kirjallinen raportti epätarkkuuksista tai joskus tarkistavan organisaation visuaalinen mittari (esimerkiksi Washington Postin faktantarkistaja ”Pinocchio” tai PolitiFactin ”truth-o-meter”-arvosanat ). Useat järjestöt, esimerkiksi FactCheck, PolitiFact, ja NewsTrustin Truth Squad keskittyvät post hoc -faktantarkistukseen.^lähde?

Ennen julkaisemista tapahtuva tarkistus

Journalismissa ensimmäinen faktantarkistaja on kirjoittaja itse. Kirjassaan Varmistusjournalismin työkäytännöt Heikki Kuutti toteaa, että itsestäänselvästä tarkistusvaatimuksestaan huolimatta toimitukset eivät ole kiinnittäneet riittävästi huomiota kertomiensa tietojen paikkansapitävyyteen. Jos tietojen tarkkuus ja varmistaminen ylipäätään olisivat saaneet ansaitsemansa aseman, toimittajat suhtautuisivat nykyistä kriittisemmin käyttämiinsä lähteisiin, myös muualla julkaistuja tietoja tarkistettaisiin pelkän siteeraamisen sijasta ja oikaistavia virheitä julkaistaisiin nykyistä vähemmän.

Journalistien tulisi kiinnittää faktapohjalta esitettyjen väitteiden tarkistamisessa huomiota seuraaviin seikkoihin:

• Lähteen tunnistaminen. Kuka on tuottanut esitetyn informaation. Onko lähteellä laajempaa hyväksyntää, auktoriteettiasemaa ja asiantuntemusta. Kuinka lähdettä on hyödynnetty aiemmin journalistisessa toiminnassa ja millaisia kokemuksia tästä on kertynyt.

• Lobbarirooli. Voiko tietoa tuottaneella lähteellä olla salattuja tavoitteita tai motiiveja esittämänsä informaation kertomiselle. Vaikka tiedot voivat olla sinällään paikkansapitäviä, niistä koostuvat väitteet voivat olla yksipuolista ja tuloksiltaan harhaanjohtavia. Journalistien olisi verrattava tietoja tästä syystä muista lähteistä hankittaviin tietoihin.

• Paikkansapitävyyttä koskeva näyttö. Millaisilla menetelmillä lähde on hankkinut ja tuottanut kertomansa informaation. Missä määrin näin tuotettuihin tietoihin sisältyy epävarmuutta niiden todenmukaisuudesta. Miten selville saatuja tuloksia on tulkittu.

• Hyödynnetty tieto. Kuinka ajankohtaista on informaation taustalla oleva tietoaines. Miten aineiston otanta on toteutettu, onko tulosten arvioinnissa ollut käytettävissä vertailuryhmää, voidaanko tulokset uusia ja sisältyykö niihin keskinäisiä ristiriitaisuuksia. Millaisia ennakko-oletuksia informaation kokoajilla on saattanut olla keräämistään tiedoista.

Suurissa sanomalehdissä on faktantarkistusosastot. Esimerkiksi (vuonna 2010) The New Yorkerilla oli 16 faktantarkistajaa, kun taas The New York Timesin Magazinella oli edellistä vähemmän faktantarkistajia henkilökunnassaan, mutta se toimi yhteistyössä useiden freelancereiden kanssa. Der Spiegel aloitti faktantarkistuksen 1940-luvun lopulla. Lehden faktantarkistus vakiintui 1950-luvulla, kun lehden johto huomasi, että on tärkeää välttää virheitä ja että pitää olla mahdollista julkaista asioita, jotka tarkistetaan kahdesti, ja että tarkistaja ei ole vain kirjoittaja. Lehden julkaisemia faktoja tarkistaa 70 henkilöä, mutta joitakin henkilöitä toimii lehden tietokannan hallinnassa ja indeksoinnissa, joten faktantarkistajia on yhteensä noin 100, joista 80 on päätoimisia.

Toimittaja ja tietokirjailija Tuomas Murajan mukaan suomalaisissa mediataloissa ei 2017 ollut erillisiä faktantarkistajia.

Faktantarkistus julkaisemisen jälkeen

Faktantarkistusororganisaatiot eivät ehkä pääse yhteisymmärrykseen tietojen oikeellisuudesta. Tutkimus tukee käsitystä siitä, että on tarpeellista kuulla enemmän kuin yhtä faktantarkastuksen lähdettä, jos halutaan saada aikaan yksimielisyys tarkistettavista lausunnoista.

Suomalaisen Faktabaarin menetelmä on seuraava. Saatuaan vinkin tarkistettavasta faktasta vihjelomakkeesta tai sosiaalisen median kautta Faktabaarin toimitus ottaa yhteyttä dokumentointiammattilaiseen, jolta se saa linkit asiaa koskeviin lakeihin, säädöksiin tai muihin vastaaviin. Tavoitteena on saada kaksi toisistaan riippumatonta lähdettä. Tämän jälkeen toimitus ottaa yhteyttä yhteen tai useampaan asiantuntijaan verkostossaan ja pyytää tutkimaan väitteen paikkansapitävyyttä. Saatu vastaus muokataan helposti luettavaan muotoon ja muokattu teksti lähetetään asiantuntijalle uudelleen arvioitavaksi. Kun muokattu teksti on hyväksytty, lisätään vielä saadut linkit ja tarkistettu fakta julkaistaan Faktabaarin sivustolla. Faktabaari on sitoutunut kansainvälisen verkostonsa kanssa hyvään faktantarkistustapaan.

Tutkimukset jälkeenpäin tehtävästä faktantarkistuksesta ovat selvittäneet, että ne johtavat usein sekä puhujien (se saa aikaan varovaisempia julistuksia), että kuulijoiden tai lukijoiden (se saa heidät vaativammaksi sisällön tietojen oikeellisuudesta) käyttäytymisen muutoksiin. Havaintojen mukaan yleisöllä on taipumus olla täysin horjumaton sellaisia virheiden korjauksia kohtaan, jotka koskevat kaikkein eniten erimielisyyttä aiheuttavia aiheita, tai vakuuttua huomattavasti enemmän kielteisestä tiedottamisesta (esimerkiksi vaalimainoksista, joissa on henkilökohtaisia hyökkäyksiä). Mielipiteen muutoksia havaitaan myös, kun hairahtunut henkilö oli alun perinkin joku melko samanhenkinen.

Vuonna 2014 kokeellisessa tutkimuksessa todettiin, että faktantarkistus saattaa auttaa parantamaan poliittista keskustelua lisäämällä maineeseen liittyviä kustannuksia tai riskejä levittää väärää tietoa poliittisille eliiteille. Tutkijat lähettivät ”sarjan kirjeitä vaaleihin liittyvistä maineenhallinnan turvallisuudesta ja riskeistä, jos ehdokkaat jäisivät kiinni kyseenalaisista lausunnoista. Lainsäätäjät, joille kirjeet lähetettiin, olivat huomattavasti vähemmän alttiita antamaan kielteisiä arvioita faktantarkistuksesta tai saattamaan tarkkuuttaan julkisesti kyseenalaisiksi. Tämä viittaa siihen, että faktantarkistus voi vähentää epätarkkuutta, jos se aiheuttaa merkittävää uhkaa.”

Vuonna 2016 tehdyssä tutkimuksessa saatiin selville hyvin vähän todisteita ”takaiskuvaikutuksesta”, jonka mukaan väärän informaation korjaaminen saattaa aiheuttaa puolueellisten henkilöiden takertumista yhä vahvemmin näkemyksiinsä. Tutkimuksen mukaan ”Yleisesti ottaen kansalaiset ottavat onkeensa faktuaalisesta informaatiosta, jopa silloin kun sellainen informaatio haastaa heidän puolueellisia ja ideologisia sitoumuksiaan.”

Eräs kokeellinen tutkimus osoitti, että vaalikeskustelujen aikaan tehty faktantarkistus vaikutti katsojien arvioon ehdokkaiden keskustelukyvyn tehokkuudesta ja ”lisäsi halukkuutta äänestää ehdokasta, jos faktantarkistus osoittaa että ehdokas on rehellinen”.

Poliittista faktantarkistusta kritisoidaan usein siitä, että se on mielipidejournalismia.

Syyskuussa 2016 Yhdysvalloissa tehdyn kyselytutkimuksen mukaan vain 29 prosenttia kaikista todennäköisistä yhdysvaltalaisista äänestäjistä luottavat medioiden tekemiin ehdokkaiden kommenttien faktantarkistuksiin. Sen sijaan 62 prosenttia uskoi, että uutisorganisaatiot vääristävät faktoja auttaakseen tukemiaan ehdokkaita.

Aasiassa

• Factcheker.in on intialainen, vuonna 2014 omaksi verkkosivustokseen eriytetty, hyväntekeväisyyssäätiöksi rekisteröityneen The Spending & Policy Research Foundationin aloite vuodelta 2013. Säätiön kotipaikka on Mumbai.
• South-Asia Check on poliittisesti riippumaton nepalilainen faktantarkistussivusto, joka on perustettu Panos South Asian aloitteesta. Sivusto keskittyy julkisuuden henkilöiden Nepalissa ja toisinaan muuallakin Etelä-Aasiassa esittämiin väittämiin ja arvioi niiden totuudenmukaisuutta. Sivuston kotipaikka on Kathmandu.

Afrikassa

• Africa Check on yleishyödyllinen ja riippumaton organisaatio, joka perustettiin vuonna 2012. Tavoitteena on parantaa ja tarkistaa Afrikassa tapahtuvaa faktantarkistusta ja uutisoimista. Sen verkkosivu on yhteydessä Witwatersrandin yliopiston journalismikoulutukseen Johannesburgissa Etelä-Afrikassa.
• Pesa Check on itäafrikkalainen, Kenian, Tansanian ja Ugandan alueita käsitteleviin talouslukuihin ja muihin tilastoihin keskittynyt faktantarkastussivusto. Se on osa vuonna 2012 perustetun yhdysvaltalaisen A Medium Corporationin (kotipaikka Los Angeles) toimintoja, joka on puolestaan vuonna 2003 perustetun yhdysvaltalaisen, Twitterin perustajien luoman verkkomediakonsernin ja yrityshautomon The Obvious Corporationin tytäryhtiö.
• FactCheck Nigeria on eräs Nigerian faktantarkistussivustoista.

Pohjois-Amerikassa

• FactCheck.org on yleishyödyllinen verkkosivusto, joka kuvaa itseään riippumattomaksi ”äänestäjien kuluttaja-asiamieheksi, joka pyrkii vähentämään Yhdysvaltain politiikassa tapahtuvaa petosta ja sekaannusta”. Hanke liittyy Annenberg Public Policy Centeriin, joka on University of Pennsylvanian viestintäkoulutuksen osa. Sitä tukee taloudellisesti Annenberg Foundation. FactCheck.orgille on myönnetty neljä Webby Awards -palkintoa vuosina 2008, 2010, 2011 ja 2012.
• Hoax-Slayer.com on Brett Christensenin vuonna 2003 perustama verkkosivusto, joka oikoo urbaneja legendoja analysoimalla niitä kriittisesti. Se tunnetaan parhaiten valheellisten juttujen kumoamisesta, mutta sillä on myös verkkosivu, jossa luetellaan outoja, mutta tosia kaupunkitarinoita. Sen kumoamia tarinoita ovat olleet muun muassa valheelliset videot, joita väitettiin kuvaavan Malaysia Airlinesin lentoa 370, tarinoita siitä, että vuonna 2013 superkuu olisi suurempi kuin se todellisuudessa oli.
• PolitiFact.com on riippumattoman Tampa Bay Timesin sanomalehden hanke, jossa lehden ja muiden siihen liittyvien medioiden reportterit ja toimittajat tekevät Yhdysvaltain kongressin jäsenten, Valkoisen talon, lobbareiden ja eturyhmien faktantarkistusta. Asiantuntijoiden arvioita julkaistaan myös PunditFact-sivustossa. PolitiFact sivustolla julkaistaan alkuperäisiä lausuntoja, ja jokainen arvioidaan ”Truth-O-Meter”-mittarilla. Mittaukset vaihtelevat ”tosista” täysin tarkkoihin lausuntoihin tai arvioihin, ”Pants on Fire” (housut tulessa) valheellisiin tai naurettaviin väitteisiin. Vuonna 2009 PolitiFactille myönnettiin Pulitzer-palkinto.
• Snopes.com joka tunnetaan myös nimellä Urban Legends Reference Pages, kartoittaa urbaaneja legendoja, internetin huhuja, sähköpostien uudelleenohjauksia ja muita tarinoita, jotka ovat peräisin tuntemattomista tai kyseenalaisista tietolähteistä. Snopes on tunnettu hyväksymistään tai kumoamistaan tarinoista Yhdysvaltain populaarikulttuurissa.
• The Straight Dope verkossa oleva reaaliaikainen kysymysten ja vastausten sanomalehtikolumni, jota julkaistaan Chicago Readerissa ja siihen liittyvissä kahdeksassa sanomalehdessä Yhdysvalloissa.
• TruthOrFiction.com (myös TruthOrFiction.org) ”myyttejä murtava” verkkosivusto urbaaneista tarinoista, internethuhuista, sähköpostien uudelleenohjauksista ja muista kyseenalaisista kuvista tai tarinoista.
• FactsCan (factscan.ca) kanadalainen poliittisten väittämien tarkistukseen keskittyvä organisaatio verkkosivuineen.

Euroopassa

• Demagog on yhteishanke Tšekin tasavallassa, Unkarissa, Puolassa ja Slovakiassa (Visegrad-ryhmän maissa). Se perustettiin vuonna 2010 Slovakiassa kehitettiin Tšekin tasavallassa, Unkarissa ja Puolassa .
• FactCheckEU.org luotiin tammikuussa 2014. Euroopan ensimmäinen ”joukkoistettu tarkistusalusta – – syntyi näkemyksestä, että EU:n yhdentymisen myötä tulee yhtä oleellisemmaksi kehittää vahtikoiria, jotka pystyvät tarkkailemaan poliittista keskustelua.”
• Full Fact on Isossa-Britanniassa toimiva riippumaton faktantarkistusorganisaatio, joka pyrkii edistämään julkisen keskustelun tarkkuutta, perustettu 2009.
• The FactCheck blog on Channel 4:n organisaation ylläpitämä faktantarkistusblogi Englannissa.
• Les Décodeurs on ranskalainen Le Monden faktantarkistusblogi.
• Pagella Politica on italialainen verkkosivu faktantarkistusta varten.
• StopFake on ukrainalainen faktantarkastussivusto ja uutispalvelu Ukrainaa koskevien virheellisten uutisten oikaisemiseksi. Sivuston perustivat Kiovan Mohyla-akatemian journalistiikan opiskelijat yhdessä toimittajaystäviensä kanssa. Erityisesti Venäjän Krimin miehityksen ja propagandasodan vastapainoksi käynnistetty sivusto on toiminut maaliskuusta 2014 lähtien. Marraskuussa 2016 sivusto liittyi kansainväliseen, syyskuussa 2016 perustettuun First Draft -kumppanuusverkostoon, johon kuuluvat muun muassa AFP, Amnesty International, AP, BBC News, CNN, Deutsche Welle, Euronews, Facebook, Google News Lab, The Guardian, The New York Times, PolitiFact, Reuters, The Telegraph, Twitter, YouTube ja The Washington Post. Joulukuussa 2016 StopFake käynnisti Britannian Ukrainan suurlähetystön tuella kuukausittain ilmestyvän, Itä-Ukrainan separatistialueelle suunnatun venäjänkielisen Tvoje Pravo Znat -sanomalehden (suom. Sinun oikeutesi tietää). Alkujaan vain venäjäksi ja englanniksi toiminut stopfake.org-sivusto palveli helmikuussa 2017 seuraajiaan kymmenellä eurooppalaisella kielellä.

Latinalaisessa Amerikassa

• Argentiina: Chequeado.com
• Brasilia: Aos Fatos, Agência Lupa, Truco no Congresso
• Chile: Del dicho al hecho
• Uruguay: UYcheck
• Keski-Amerikka: Rete al candidato: Rete al candidato on ensimmäinen digitalisen poliittisen faktantarkistuksen organisaatio Keski-Amerikassa. Se sijaitsee Costa Ricassa, ja sen perusti vuonna 2013 sanomalehti El Financiero tarkkailemaan poliittista keskustelua maan vuoden 2014 presidentinvaalissa. Sitä tukee Konrad Adenauer Foundation.

Suomessa

Suomessa toimiva faktantarkistuspalvelu Faktabaari syntyi talvella 2014. Sen esikuvia ovat amerikkalaiset Factcheck.org ja Politifact.com. Perustajat olivat sitä mieltä, että Suomeen piti saada vastaavanlainen palvelu vahtimaan poliitikkojen ja muiden poliittisten toimijoiden puheiden totuudenmukaisuutta sekä puuttumaan mediassa esitettyihin puolitotuuksiin, myytteihin ja urbaanilegendoihin. Faktabaari on poliittisesti sitoutumaton ja kaikille avoin kansalaispalvelu, joka ei toimi minkään poliittisen puolueen puolesta tai puoluetta vastaan.^lähde?

Faktabaarin toteutuksen taustalla on Avoin yhteiskunta ry. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää avoimuutta keskeisenä yhteiskunnallisena perusarvona, tuoda yhteiskunnallinen päätöksenteko lähelle kansalaista sekä antaa kansalaisille entistä parempia mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon.

Faktabaari sitoutuu julkistamaan kaikki rahoituslähteensä avoimesti verkkosivuillaan. Faktabaari ei voi hyväksyä sen toimituksellisia valintoja tai avoimuusperiaatteita rajoittavaa rahoitusta. Se on saanut taloudellista tukea muun muassa ulkoministeriön alaiselta Eurooppatiedotukselta, tiedonjulkistamisen neuvottelukunnalta, HS-säätiöltä, Tieteen tiedotus ry:ltä ja Tiina ja Antti Herlinin säätiöltä sekä liikenne- ja viestintäministeriöltä.

• Informaatiosodankäynti
• Totuudenjälkeinen politiikka
• Valeuutinen
• WikiTribune

• Muraja, Tuomas: Faktat tiskiin, Suomalaisen faktantarkistuksen käsikirja. Tammi, 2017. ISBN 9789513192594.
• Vehkoo, Johanna: Miksi ihmiset uskovat some-huhuihin? (kirjoittajan blogi) vehkoo.wordpress.com. 29.9.2015. Viitattu 26.2.2017.
• Vehkoo, Johanna: Mistä puhumme, kun puhumme faktantarkistuksesta? (kirjoittajan blogi) Vehkoo. 7.12.2015. Viitattu 26.2.2017.
• Heinonen, Ari: Tieto tarkistukseen (kirjoittajien blogi) Suomen Lehdistö. 8.11.2016. Viitattu 26.2.2017.
• Arkisto: faktantarkistus (aineistoa aiheesta) Mediakasvatus.fi. 2016-2017. Mediakasvatusseura ry. Arkistoitu 27.2.2017. Viitattu 26.2.2017.
• Mark Stencel: Fact-checking booms as numbers grow by 20 percent 30.6.2017. The Reporters’ Lab/Duke University, reporterslab.org. Viitattu 13.8.2017. (englanniksi)
• Alexios Mantzarlis: Fact-checking the world’s most powerful leaders: the G20 factcheckathon 19.11.2015. Poynter. Viitattu 13.8.2017. (englanniksi)