Boulevard Saint-Germain: Puistokatu Pariisissa

Se kulkee 5., 6. ja 7. arrondissementin alueella pääosin Seinen suuntaisena noin puoli kilometriä joesta etelään, mutta kaartuu molemmissa päissään siten, että sen molemmat päät ovat joen varressa.

Kadun itäpäästä johtaa silta Seinessä olevan saaren, Île Saint-Louis'n itäpäähän, josta sen jatkeena johtaa Boulevard Henri IV Bastiljin aukiolle. Kadun länsipää sijaitsee Ranskan kansalliskokouksen käytössä olevan Palais Bourbon'in luona vastapäätä Seinen pohjoispuolella sijaitsevaa Place de la Concordea.

Boulevard Saint-Germainin itäosa kulkee Quartier latinin kautta. Siellä se leikkaa Boulevard Saint-Michelin jokseenkin kohtisuorasti. Näiden katujen risteyksessä sijaitsee Musée de Cluny, jonka alueella on myös roomalaisaikaisen kylpylän rauniot.

Kadun länsiosa kulkee Saint-Germain-des-Prés'n, länsiosa Faubourg Saint-Germainin halki. Katu ja nämä molemmat kaupunginosat ovat saaneet nimensä Saint-Germain-des-Prés'n kirkosta, joka on nimetty piispa Germanus Pariisilaisen mukaan.

Boulevard Saint-Germain rakennettiin 1860-luvulla Napoleon III:n hallituskaudella Georges Eugène Haussmannin suunnitelmien mukaisesti, jolloin se puhkaistiin vanhojen rakennuskorttelien läpi purkamalla rakennuksia. Toisin kuin Pariisin vanhoja keskiosia Seinen pohjoispuolella kiertävät, jo 1670-luvulla rakennetut ns. suuret bulevardit, se ei siis Boulevard-nimityksestä huolimatta sijaitse vanhojen kaupunginmuurien paikalla. Seinen eteläpuolella keskiaikaisten muurien paikalla on nykyisin vain kapeita katuja. Boulevard Saint-Germain rakennettiin kuitenkin siten, että sen voidaan katsoa täydentävän tämän Place Bastillelta Place de la Concordelle johtavan bulevardiketjun täydeksi ympyräksi.

Kadun varrella sijaitseva Café de Flore tuli 1940-luvun lopulla tunnetuksi aikakauden älymystön kokoontumispaikkana, jonka kanta-asiakkaita olivat muun muassa Jean-Paul Sartre ja Simone de Beauvoir.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Boulevard Saint-Germain Wiki Commonsissa