Alkalimetalli: Alkuaineiden jaksollisen järjestelmän ensimmäinen pääryhmä

Alkalimetalleihin kuuluvat litium, natrium, kalium, rubidium, cesium ja radioaktiivinen frankium. Alkalimetallien nimi tulee siitä, että ne muodostavat veden kanssa reagoidessaan hydroksideja, jotka tekevät liuoksesta emäksisen eli alkalisen. Esimerkiksi:

${\displaystyle 2K(s)+2H_{2}O(l)\rightarrow 2KOH(aq)+H_{2}(g)\ \!}$

Alkalimetallit ovat keveitä, helposti sulavia (sulamispiste alhainen) ja litiumia lukuun ottamatta melko pehmeitä. Suuren reaktiivisuutensa vuoksi alkalimetalleja tulee säilyttää ilmasta eristettynä esimerkiksi palo- tai mineraaliöljyssä tai vaihtoehtoisesti tiiviisti umpeen juotetuissa astioissa.

Yhdisteissään ne esiintyvät aina yhdenarvoisina positiivisina ioneina eli kationeina, esimerkiksi Na⁺ ja K⁺. Niiden yhdisteet ovat siis suoloja, joista useimmat liukenevat runsaasti veteen, esimerkiksi kaliumkloridi (KCl).

Litiumin liekin väri on punainen, natriumin oranssinkeltainen ja kaliumin kobolttilasin läpi katsottuna violetti. Kaikki alkalimetallien reaktiot perustuvat niiden suureen pelkistyskykyyn. Ilmassa kaikki alkalimetallit hapettuvat nopeasti pinnaltaan muodostaen oksideja. Oksidit taas reagoivat veden kanssa muodostaen hydroksideja.

${\displaystyle 4Na+O_{2}\rightarrow 2Na_{2}O\ \!}$ 

${\displaystyle Na_{2}O+H_{2}O\rightarrow 2NaOH\ \!}$ 

Myrkkyasetuksen mukaan alkalimetallit ovat toisen luokan myrkkyjä eli syövyttäviä aineita. Toisaalta ionimuodossaan natrium ja kalium ovat välttämättömiä aineita monille biologisille eliöille, kuten kasveille ja eläimille.

• Toksikologia