Aisja Hakimsan (ent.
Hakimsanoff, ven. Айся Хакимжанов, Aisja Hakimžanov); myös nimellä Aisa Hakimcan [ɑj.ˈsɑ xɑ.kimˈd͡ʒan], ven. Хакимджан, Hakimdžan; 13. maaliskuuta 1896 – 5. marraskuuta 1972) oli Tampereen tataariyhteisön keskuudessa vaikuttanut taiteilija, johtaja ja julkaisija, kotoisin Nižni Novgorodin alueelta. Hänet tunnettiin kansallismielisenä kulttuurihahmona, joka ohjasi näytelmiä ja kirjoitti runoja. Hakimdžan oli Tampereen islamilaisen seurakunnan perustajajäsen. Hänen poikansa Räshid oli jääkiekkoilija-erotuomari.
Aisja Hakimsan | |
---|---|
Айся Хакимджан Aisa Hakimcan عيسى حكيم جان | |
Aisja Hakimdžan nuoruusvuosinaan. | |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | Айся Хакимжанов عيسى حكيم جان 13. maaliskuuta, 1896 Aktuk, Sergatšin kihlakunta, Nižni Novgorodin kuvernementti, Venäjän keisarikunta |
Kuollut | 5. marraskuuta 1972 (76 vuotta) Tampere, Suomi |
Vanhemmat |
|
Lapset | Aliye, Räshid |
Sukulaiset | Ymär Sali (eno) |
Muut tiedot | |
Merkittävät teokset | Milli şigır ve cırlar (’Kansallisia runoja ja lauluja’, 1956–1966) |
Järjestö | Tampereen Islamilainen Seurakunta, Tampereen Turkkilainen Yhdistys |
Nimikirjoitus | |
Aisa Hakimdžaninpoika (Hakimžanov, Hakimsanoff) syntyi nykyisen Nižni Novgorodin alueen Krasnooktjabrskin piirissä, Aktukin kylässä. Hän tuli Suomeen vuonna 1917 ja sai kansalaisuuden vuonna 1929. Myös Hakimdžanin äiti, Merjam Alautdinintytär (Alautdinova, Alautdinoff) sekä hänen isoveljensä Ibrahim ja Siddik asettuivat maahan; jälkimmäinen Helsinkiin. Kolmas veli, kauppias Hasan Hakimsanoff asui hetkellisesti Suomen puolella 1900-luvun alussa.
Sukupolvensa tataarien tavoin Hakimdžan toimi kulkukauppiaana, mutta Tampereen tataariyhteisön keskuudessa hänet tunnettiin lähinnä vankkana johtajana ja monipuolisena taiteilijana.
1920-luvun taitteessa, aikana jolloin tataariyhteisöllä ei vielä ollut seurakuntaa Suomessa, Hakimdžan oli yksi Tampereen muslimeista, joka allekirjoitti Helsingin imaamille lähetetyn kirjeen vedoten oman seurakunnan perustamiseen. Kirje alkoi sanoin: ”Me Suomessa asuvat Muslimit tarvitsemme virallisen yhdistyksen säilyttääksemme äidinkielemme, uskontomme ja yksimielisyytemme”. Muita allekirjoittaneita olivat S. Ismail, M. Ainetdin, H. Neuman, Z. I. Ahsen, H. Husnetdin, I. Hakimdshan (veli), A. Bedretdin, B. Ainetdin, A. Badautdin ja S. Yusuf. Suomen Islam-seurakunta perustettiin lopulta vuonna 1925.
Tampereelle oma seurakunta perustettiin vuonna 1943 ja Hakimdžan oli sen perustajajäsen. Hän oli ollut 1930-luvulla myös lyhytikäisen Tampereen islamilaisen yhdistyksen puheenjohtaja. 1940-luvun lopulla Hakimdžan oli Tampereen Turkkilaisen Yhdistyksen puheenjohtaja ja toimi myös sen varapuheenjohtajana.
Hakimdžan oli hyvin musikaalinen. Hän lauloi, soitti viulua ja mandoliinia sekä toimi kuoronjohtajana. Sointuvalla äänellään Hakimdžan lausui Ramadan-kuukauden Tarawih-rukouksia yhteisön keskuudessa vuosikymmenet. Hakimdžan myös kirjoitti runoja ja toimi teatteriohjaajana. Hänet tunnettiin M. Faizin näytelmistä Aliyebanu sekä Asılyar. Kun 1930-luvulla Ayaz İshakin vierailun kunniaksi järjestettiin näytös Tampereen Teatterissa, Hakimdžan itse esitti yhtä Zöleyhan pääosista. Aisan tytär Aliye sekä veljenlapset Zinnetulla, Semiulla, Hamdurrahman ja Hafize olivat lopulta kaikki mukana hänen näytelmissään.
Hakimdžanin on sanottu kokeneen ainaista kaipuuta synnyinseuduillensa. Vuonna 1935 hän kirjoitti toivovansa palata kotimailleen "Allahin uskoa täynnä olevien lasten" kanssa. Tekstissä hän viittaa kansaansa nimellä "turkkilais-tataarit" (törek-tatar halkı). Hakimdžan ilmaisi itseään myös runouden kautta. Hän sisällytti omia tekstejään julkaisemassaan kolmiosaisessa sarjassa Milli şigır ve cırlar (1956–1966, suom. 'Kansallisia runoja ja lauluja').
Aisa oli teologi-imaami Habibur-Rahman Shakirin hyvä ystävä. Yhdessä he istuskelivat puiston penkillä tuntikausia, "juttelivat ja suunnittelivat". Vieraillessaan usein Shakirien kotona, Aisa säesti viulullaan Habibur-Rahmanin tyttären Hamiden laulua herkistyneenä.Aisa ja Habibur-Rahman julkaisivat yhdessä lauluja ja runoja. Vuonna 1966 he julkaisivat kansallisrunoilija Abdulla Tukaylle omistetun lehtisen. Kauppias Semiulla Wafinin kanssa Hakimdžan julkaisi uskonnosta kertovan teoksen İslam dine xaq dinder (suom. 'Islamin usko on oikea usko').
Kun Varsovassa järjestettiin vuonna 1938 Idel-Uralin 20-vuotismuistojuhlat, siihen osallistui Suomesta seitsemän tataariyhteisön jäsentä, joista yksi oli Hakimdžan. Siellä he kunnioittivat edesmenneitä muslimisotilaita puolalaisten hengenheimolaisten kanssa. He muun muassa marssivat kaupungin pääkatua pitkin kulkueena ja pitivät rukoustilaisuuden imaami Ali Woronoviczin johdolla Piłsudskin aukiolla sijaitsevalla "tuntemattoman sotilaan" haudalla. (Grób Nieznanego Żołnierza). Myöhemmällä iällä Hakimdžan pääsi lopulta vierailemaan Venäjän puolella kun vuoden 1970 kesäkuussa kulttuurityöntekijä Ymär Daher kutsui hänet Kazaniin Tatarstanin 50-vuotisjuhlapäivän konferenssiin. Siellä heidät otettiin virallisissa merkeissä vastaan Tatarstanin tiedeakatemian G. Ibrahimovin kielen, kirjallisuuden ja taiteen instituutissa. Vieraana oli myös muun muassa Tampereella luennoinut tiedemies-folkloristi İlbaris Nadirov sekä Ymär Daherin poika Okan. Matkan aikana Hakimdžan kävi samalla osoittamassa kunnioituksensa runoilija Tukain haudalla. Aisan Tatarstanin 50-vuotispäivää juhlistava runo julkaistiin sanomalehdessä "Sotsialistik Tatarstan" (Социалистик Татарстан).
Ulkomailla vaikuttaneita tataarikirjailijoita tutkinut tieteilijä Xatıyp Miñnegulov Kazanista mainitsee myös suomentataareja vuoden 1993 julkaisussaan Çit illərdəge tatar ədəbiyətı həm matbugatı; Xəsən Xəmidulla, Sadri Xəmit, Gəwhər Tuğanay, sekä Ğaysə Xəkimcan.
(Julkaisujen nimet kirjoitettu tataarin kirjakielen latinan kirjaimistolla; alkuperäisissä arabialaisittain).
Üz awılım Yañapar
Qışın mayaq utırtalar
olı yul buylarına.
Yañaparnıñ qızlarına
səlam uğıllarına.
Yəş çağımda küp yöredem
qayınlıqlarında.
Şul cirlərne sağınıp cırlıym
iskə töşkən çağımda.
Yörer idem qırlarında
qaytsam Yañaparıma.
Ber tuyğançı cırlar idem
utırıp yarlarına.
Xətfə kebek yəşel ülən
üsə İsmət tawında.
Taw yulları, qır yulları
bar da bit uylarımda.
Minem söyep eçkən suwım
Mar küpere yanında.
Sarı sazım, Torataşım,
əle də bit küz aldımda.
Yörer idem, menər idem
zur tawnıñ başına.
Tağın ber qat cırlar idem
Basıp qoyaş qarşında.
Runossa "Kotikyläni Yañapar" (Aktuk), Aisa muistelee synnyinseutuaan; sen "İsmät-kukkulan" samettista ruohoa, koivumetsiä ja "Mar-sillan" läheisyyden vettä. Hän kaipaa takaisin kylään, missä jälleen laulaisi auringon alla.
Aisan vaimo oli nokialainen Sylvia ”Särvi” (1904–1965), joka kääntyi muslimiksi ja otti aktiivisesti osaa tataariyhteisön toimintaan miehensä kanssa.
Tytär Aliye (1922–2013) tunnettiin tataariyhteisön keskuudessa kauniista lauluäänestään. Hän oli mukana isänsä ohjaamissa näytelmissä. Nuoruusvuosinaan Aliye oli kihloissa Pietarissa syntyneen tataarin Semuk Gubeidullenin (myöh. Alkara) kanssa, joka jatkosodan aikaan toimi pikaveneen kuljettajana muun muassa kenraali Aaro Pajarille. Aisan poika Räshid oli Ilveksessä 1950-luvulla pelannut jääkiekkoilija, jonka ura sittemmin jatkui erotuomarina. Hakimsanit asuivat Kaivokadulla.
Aisan isä oli maanviljelijä Hakimcan Muhammed-Amin (Хакимжан Мухаметаминов, Hakimžan Muhametaminov, Xəkimcan Möxəmmətəmin) ja äiti leskeksi jäänyt Meryam Alautdin (Марьям Аляутдинова, Marjam Aljautdinova, Məryəm Ğaləwetdin; 1863–1947). Isoisä Muhammed-Amin Nurınbay (Нурынбаев, Nurynbajev) oli Venäjän armeijan sotilas.
Tamperelainen liikemies Ymär Sali oli Aisan eno.
Sukunimi kirjoitetaan nykyaikaisissa venäläisissä lähteissä myös Хакимджан, Hakimdžan, joka alkuperäiseen versioon "Hakimžan(ov)" verrattuna paremmin vastaa mišäärimurteen affrikaatta-ääntä. Latinalaisessa kirjaimistossa kirjain c merkitsee samaista äännettä [d͡ʒ].
Nimi juontaa juurensa arabian- ja persian kieleen; Aisa (عِيسَى, Īsā = Jeesus), Hakim (حكيم, Ḥakīm = viisas), Džan (جان, Jān = sielu, henki; persialainen sana). Sukunimipääte -ov merkitsee patronyymiä.
This article uses material from the Wikipedia Suomi article Aisja Hakimsan, which is released under the Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 license ("CC BY-SA 3.0"); additional terms may apply (view authors). Sisältö on käytettävissä lisenssillä CC BY-SA 4.0, ellei toisin mainita. Images, videos and audio are available under their respective licenses.
®Wikipedia is a registered trademark of the Wiki Foundation, Inc. Wiki Suomi (DUHOCTRUNGQUOC.VN) is an independent company and has no affiliation with Wiki Foundation.