Suomen Itsenäisyyspäivä: Liputuspäivä, jota vietetään 6. joulukuuta Suomen itsenäistymisen kunniaksi

Suomen itsenäisyyspäivä on Suomen kansallispäivä, jota vietetään 6. joulukuuta 1917 tapahtuneen itsenäistymisen kunniaksi. Itsenäisyyspäivä on arvokas ja vakavamielinen juhla, johon liittyy sodan ja kaatuneiden muisteleminen. Päivään liittyy monia jokavuotisia perinteitä, kuten jo ensimmäisen presidentin ajoista vietetty tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto, paraateja, soihtukulkueita ja uudempana perinteenä Tuntemattoman sotilaan televisioesitys.

Suomen itsenäisyyspäivä
Suurikokoinen Suomen lippu salossa Helsingin Tähtitorninmäellä. Siniristilippu on ollut käytössä Suomen lippuna 28. toukokuuta 1918 alkaen. Kuva vuodelta 2011.
Tyyppi	kansallispäivä
Vietetään	6. joulukuuta
Järjestämistiheys	vuosittain
Ensimmäisen kerran	6. joulukuuta 1919
Liittyy	Suomen itsenäistymiseen
Juhlapäivän tapahtumia	mm. Itsenäisyyspäivän vastaanotto, lipunnostoja, juhlajumalanpalvelus, Puolustusvoimien valtakunnallinen itsenäisyyspäivän paraati
Infobox OK

Joulukuun kuudetta päivää on vietetty itsenäisyyspäivänä vuodesta 1919 alkaen, jolloin siitä tuli kouluissa, tuomioistuimissa ja virastoissa yleinen vapaapäivä. Siitä tuli palkallinen vapaapäivä vuonna 1929 ja yleinen juhla- ja vapaapäivä vuonna 1937. Itsenäisyyspäivä on liputuspäivä.

Suomen suuriruhtinaskunta itsenäistyi Venäjästä omaksi tasavallaksi 6. joulukuuta 1917. Bolševikit olivat kaapanneet Venäjällä vallan lokakuun vallankumouksessa 7.–8. marraskuuta 1917, ja joulukuun 4. päivänä 1917 P. E. Svinhufvudin johtama senaatti antoi Suomen itsenäisyysjulistuksen. Eduskunta hyväksyi itsenäisyysjulistuksen joulukuun 6. päivänä äänin 100–88.

Itsenäisyyden alkuvaiheessa itsenäisyyspäivästä oli eri mielipiteitä. Oikeisto ajatteli, että Suomi irrottautui Venäjästä kokonaan vasta sisällissodan päätyttyä, ja halusi juhlia itsenäisyyttä valkoisen armeijan voitonparaatin päivänä 16. toukokuuta. Vasemmisto puolestaan ajoi itsenäisyyspäiväksi marraskuun 15. päivää, koska kansanvaltaa edustanut Suomen eduskunta oli julistautunut korkeimman vallan käyttäjäksi 15. marraskuuta 1917. Kun itsenäisyysjulistuksen hyväksymisestä oli kulunut vuosi 6. joulukuuta 1918, akateemiset piirit juhlistivat vuosipäivää.

Valtioneuvosto päätti 20.11.1919, että Suomen itsenäisyyspäivä on 6. joulukuuta ja määräsi sen vapaapäiväksi valtion virastoissa, kouluissa ja tuomioistuimissa. Vuonna 1929 päivä säädettiin lailla yleiseksi palkalliseksi vapaapäiväksi. Vuonna 1937 säädettiin laki itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä. Sen mukaan itsenäisyyspäivän tuli olla palkallinen vapaapäivä tai siitä on maksettava korotettua palkkaa, kuten sunnuntaityöstä, jos ei ole mahdollista antaa vapaapäivää.

Itsenäisyyspäivä on virallinen liputuspäivä. Liputus päättyy muista talven liputuspäivistä poikkeavasti vasta kello 20.

Suomessa itsenäisyyspäivä on rakenteeltaan hyvin perinteinen.

Tähtitorninmäen lipunnosto

 

Vuodesta 1957 lähtien Helsingin Tähtitorninmäellä on joka vuosi itsenäisyyspäivän aamuna kello 9 järjestetty juhlallinen lipunnosto, jonka yhteydessä pidetään puheita ja esitetään kuorolaulua. Tilaisuuden järjestäjänä toimii Suomalaisuuden liitto, lipun nostaa nykyisin partiolippukunta NMKY:n Rastipartio ja siellä esiintyvät muun muassa Viipurin Lauluveikot. Tilaisuus radioidaan sekä televisioidaan suorana lähetyksenä.

Itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelus

Itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelus pidetään Helsingin tuomiokirkossa. Vuodesta 1998 jumalanpalvelus on ollut yleiskristillinen ja siihen ovat osallistuneet useat kirkot. Juhlajumalanpalvelukseen osallistuu valtion ylin johto, kuten presidentit, valtioneuvosto, eduskunnan puhemiehet, valtion ylimmät virkamiehet sekä kansanedustajat – kirkon sivuparville ovat päässeet tavalliset seurakuntalaiset. Jumalanpalvelus on televisioitu.

Sankarihaudat

Itsenäisyyspäivänä monet vierailevat sankarihaudoilla muistamassa sodissa kaatuneita. Monesti haudalle asetetaan kynttilä ja kunnan reserviläiset järjestävät sankarihautausmaalle kunniavartion.

Kunniamerkkien jako ja ylennykset

Itsenäisyyspäivänä ja Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä tasavallan presidentti myöntää kunniamerkkejä ja puolustusvoimien ylennyksiä.

Ylioppilaiden soihtukulkue

 

Useassa yliopistokaupungissa on itsenäisyyspäivänä ylioppilaiden soihtukulkue.

Kynttilöiden poltto

Itsenäisyyspäivänä on tapana sytyttää ikkunalle kaksi sinivalkoista kynttilää. Varmaksi ei tiedetä, mistä kynttiläperinne on saanut alkunsa. Yhden käsityksen mukaan kynttilöiden poltto juontaa juurensa Ruotsin valtakunnan ajoilta. Tuolloin kynttilät sytytettiin ikkunoille kuningasperheen merkkipäivinä tai kuninkaiden vieraillessa Suomessa. Autonomian aikana kynttilöitä poltettiin keisariperheen kunniaksi. Sortovuosina kynttilöitä alettiin polttaa Runebergin päivänä 5. helmikuuta vastalauseena venäläistämistä vastaan. Kahden rinnakkaisen kynttilän polttoa samalla ikkunalla on pidetty myös jääkäriliikkeen tapana merkitä suojatalo, etappitalo, jossa Saksaan jääkäriksi aikova saattoi yöpyä turvallisesti. Vakituinen perinne kynttilöistä ikkunalaudalla tuli kuitenkin vasta vuonna 1927, kun Itsenäisyyden Liitto kehotti sytyttämään kynttilät itsenäisyyspäivän illaksi klo 18–21. Nykyään kynttilöiden poltto lopetetaan usein klo 20.

Itsenäisyyspäivän vastaanotto Presidentinlinnassa

Pääartikkeli: Itsenäisyyspäivän vastaanotto

Tasavallan presidentti pitää itsenäisyyspäivän illalla suuren juhlavastaanoton Presidentinlinnassa. Juhlaan on kutsuttu muun muassa hallitus, kansanedustajia, suurlähettiläitä, sotaveteraaneja, urheilijoita ja taiteilijoita. Juhlien televisiolähetys on suosittu ohjelma. Juhlien seuraamiseen kuuluu juhlijoiden asujen arvioiminen. Juhlavastaanoton televisiolähetystä on 2000-luvulla seurannut yleensä yli kaksi miljoonaa suomalaista. Vuonna 2015 juhlavastaanottoa seurasi enimmillään 2,6 miljoonaa katsojaa.

Itsenäisyyspäivän vastaanotto alkoi presidentti K. J. Ståhlbergin aikana. Sotien jälkeen juhlat on neljää poikkeustapausta lukuun ottamatta järjestetty vuosittain. Nykyisin juhliin kutsutaan 1 600–2 000 vierasta.

Puolustusvoimien valtakunnallinen itsenäisyyspäivän paraati

 

Puolustusvoimien valtakunnallinen itsenäisyyspäivän paraati järjestetään vuosittain eri kaupungeissa. Se on tapahtumana suuri sotilasparaati, johon marssivien osastojen, joukko-osastojen ja kansalaisjärjestöjen lisäksi järjestetään yleensä ilmavoimien ylilento. Itsenäisyyspäivän paraati televisioidaan, ja esimerkiksi vuonna 2015 lähetys sai miljoonayleisön.

Lisäksi itsenäisyyspäivänä järjestetään joitain paikallisia paraateja.

Paraatipaikkakunnat vuodesta 1993

Veikko Hurstin itsenäisyysjuhla

Veikko Hursti järjesti vuosien ajan itsenäisyyspäivänä lahjoitusten avulla vähävaraisille lounaan ja vaateapua. Veikko Hurstin kuoltua hänen poikansa Heikki Hursti on jatkanut perinnettä.

Tuntematon sotilas

Yleisradio on vuodesta 2000 lähtien esittänyt Edvin Laineen ohjaaman elokuvan Tuntematon sotilas jokaisena itsenäisyyspäivänä. Vuonna 2015 elokuva esitettiin Yle Teema -kanavalla, ja sitä katsoi yli 360 000 ihmistä.

Suomen itsenäisyyspäivän juhlinta on ollut luonteeltaan valtiojohtoista ja vakavamielistä. Itsenäisyyspäivän menot juontavat juurensa Venäjän keisarikunnan ajalle. Keisarillisina juhlapäivinä Suomessa oli tapana järjestää vastaanottoja, paraateja, soihtukulkueita ja jumalanpalveluksia. Itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä näillä juhlinnan muodoilla oli vahva oikeistolainen leima. Itsenäisyyspäivän asemasta oli kilpaillut myös Suomen sisällissodan voittaneen porvarillisen osapuolen voitonparaatin muistopäivä. Ennen talvisotaa itsenäisyyspäivään alkoi kiinnittyä yhteisiä kokemuksia ja muistoja. Itsenäisyyspäivän valtiojohtoisuus ja sodan uhka tekivät itsenäisyyspäivän vietosta vakavamielistä. Tämä vahvistui edelleen sodan jälkeen, kun mukaan tuli sodan ja kaatuneitten muisteleminen. Talvisen itsenäisyyspäivän juhlatapojen vastakohtana on kevään vappu.

 

Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta:

Itsenäisyyspäivän vietto

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomen itsenäisyyspäivä Wiki Commonsissa

• Itsenäisyyspäivä Yle Oppiminen. Viitattu 26.1.2016.