Seepramakrilli: Kalalaji

Seepramakrillin suurin julkaistu pituus on 240 cm ja paino 70 kg. Sen pää ja vartalo ovat kaikkialta tumman turkoosinsinisiä, ja vartalossa on sen koko pituudelta korkeussuuntaisia mustia raitoja, mistä se on saanut nimensäkin. Ensimmäinen selkäevä on matala, samanvärinen kuin muu ruumis. Muut evät ovat turkoosinmustia.

Seepramakrillia tavataan Intian valtamereltä ja Tyyneltämereltä. Alue ulottuu lännessä Etelä-Afrikasta Punaisellemerelle ja mannerjalustaa seuraten Kaakkois-Aasiaan. Tyynenmeren pohjoisimmat esiintymät ovat Kiinassa ja Japanissa ja eteläisimmät Australiassa ja Fidžisaarilla. Suezin kanavan kautta laji on levittäytynyt myös itäiselle Välimerelle.

Seepramakrilli viihtyy mannerjalustan koko leveydellä 10–70 metrin syvyydessä. Toisinaan sitä tavataan myös sameissa ja vähäsuolaisissa vesissä. Sen tiedetään vaeltavan pitkiä matkoja rannikkoja pitkin, joskaan kaikki populaatiot eivät tällaisia taipaleita tee.

Seepramakrillit syövät lähes pelkästään pikkukaloja, joita ne jahtaavat pieninä parvina.

Australian Queenslandin itärannikolta pyydetyistä seepramakrilleista on löydetty rasvaliukoista siguatoksiini-myrkkyä, joten näitä nimenomaisia kaloja ei suositella syötäväksi. Myrkytyksen ensioireet ovat ruuansulatuksen, hermoston ja verenkierron toimintahäiriöt. Ne ilmenevät kuuden tunnin kuluessa kalan syönnistä.

Seepramakrillia pyydetään paljon niin ammattimaisesti, teollisesti ja virkistysmielessä. Kalaa myydään tuoreena, pakastettuna, suolattuna, kuivattuna ja säilykkeenä. Siitä valmistetaan myös kalapyöryköitä.

• Antal Vida, Tamás Kótai: 365 kalaa, H. F. Ullmann, 2006. ISBN 978-3-8331-2547-8.

Viitteet

• Scomberomorus cavalla FishBase. R. Froese ja D. Pauly (toim.) (englanniksi)