Peura: Eläinlaji

Se on Rangifer-suvun ainoa laji. Pohjois-Amerikassa villeinä eläviä alalajeja nimitetään karibuiksi. Kesytetystä peurasta käytetään nimitystä poro.

Peura
Uhanalaisuusluokitus
Vaarantunut
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Nisäkkäät Mammalia
Lahko:	Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo:	Hirvieläimet Cervidae
Alaheimo:	Kauriit Capreolinae
Suku:	Peurat Rangifer C. H. Smith, 1827
Laji:	tarandus
Kaksiosainen nimi
Rangifer tarandus (Linnaeus, 1758)
Alalajit
14 alalajia, katso teksti
Katso myös
Peura Wikispeciesissä   Peura Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Peuran levinneisyysaluetta ovat Pohjois-Eurooppa, Siperia, Pohjois-Amerikan pohjoisosat ja Jäämeren arktiset saaret, mukaan lukien Grönlanti. Kotieläiminä pidettyjen porojen villiintyneitä jälkeläisiä elää lisäksi Islannissa, Pribilofsaarilla ja St. Matthewilla sekä myös eteläisellä pallonpuoliskolla Kerguelenilla ja Etelä-Georgialla. Etelä-Georgialla elävät 3 500 poroa tosin päätettiin hävittää vuosien 2012–2014 aikana, koska ne ovat vieraslajina uhka alueen alkuperäiselle luonnolle.

Euraasiassa eläviä peuran alalajeja kutsutaan peuroiksi, ja Pohjois-Amerikassa eläviä karibuiksi.

Peuran alalajit voidaan jaotella niiden elinympäristöjen ja sopeutumien mukaan kahteen ekologiseen tyyppiin: tundralla tai metsässä eläviin peuroihin. Toiset alalajit ovat sopeutuneet elämään havumetsissä, toiset puolestaan avoimessa arktisessa tundramaastossa. Metsissä on esimerkiksi paksumpi lumikerros kuin tundralla, joten siellä elävien peurojen pitkät jalat helpottavat lumessa liikkumista ja pitkä kuono jäkälän haistamista lumikerroksen alta. Kapeammat ja tiiviimmät sarvet helpottavat puuston seassa liikkumista, kun taas tundralla sarvet voivat kasvaa leveämmiksi.

Käsitys peuran alalajien määrästä on vaihdellut vuosien saatossa. Esimerkiksi vuoden 2005 vallitsevan tulkinnan mukaan alaljeja on 14:

• Rangifer tarandus tarandus – tunturipeura ja siitä kesytetty poro (elää luoteisen Euraasian tundralla)
• Rangifer tarandus buskensis (elää Euraasiassa)
• Rangifer tarandus caboti (elää Kanadassa, kuuluu metsissä eläviin karibuihin)
• Rangifer tarandus caribou – metsäkaribu (kuuluu metsissä eläviin karibuihin)
• Rangifer tarandus dawsoni † (lukeutui tundralla eläviin karibuihin, on kuollut sukupuuttoon)
• Rangifer tarandus fennicus – metsäpeura (elää Suomen ja Pohjois-Venäjän metsissä)
• Rangifer tarandus groenlandicus, synon. R. t. granti (kuuluu tundralla eläviin karibuihin)
• Rangifer tarandus osborni (elää Kanadan Brittiläsessä Kolumbiassa, kuuluu metsissä eläviin karibuihin)
• Rangifer tarandus pearsoni (elää Venäjän Novaja Zemljalla)
• Rangifer tarandus pearyi (elää Kanadassa arktisilla saarilla, kuuluu tundralla eläviin karibuihin)
• Rangifer tarandus phylarchus (elää Mantsuriassa)
• Rangifer tarandus platyrhynchus – huippuvuortenpeura (elää Huippuvuorten tundralla)
• Rangifer tarandus sibiricus – tundrapeura tai Siperian tundrapeura (elää Pohjois-Siperian tundralla)
• Rangifer tarandus terraenovae (kuuluu metsissä eläviin karibuihin)

Kuuden lajin taksonomia

Vuoden 2022 lopulla julkaistun geneettisen tutkimuksen mukaan peura pitäisi itsessään jakaa kuuteen eri lajiin, ja näistä osa edelleen alalajeihin:

• Rangifer arcticus, "tunturikaribu"
  • Rangifer arcticus articus (Nunavutin ja Luoteisterritorioiden arktiset saaret Kanadassa ja läntinen Grönlanti lukuun ottamatta sen lounaisosaa)
  • Rangifer arcticus fortidens (Kanadan Kalliovuoriet)
  • Rangifer arcticus granti (Yhdysvaltain Alaskan läntinen osa ja siihen kuuluvat saaret)
  • Rangifer arcticus montanus (Columbia-vuoret - erityisesti Selkirk-, Purcell- ja Monashee-vuoret - Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa sekä Yhdysvaltain Washingtonissa, Idahossa ja Montanassa)
  • Rangifer arcticus osborni (Brittiläinen Kolumbia Kanadassa)
  • Rangifer arcticus pearyi (Nunavutin ja Luoteisterritorioiden arktiset saaret Kanadassa, lukuun ottamatta Baffininsaarta)
  • Rangifer arcticus stonei (Yhdysvaltain Alaskan eteläosien ja Kanadan Yukonin kaakkoisosan vuoristot)
  • Rangifer arcticus dawsoni † (eli Kanadan Kuningatar Charlotten saarilla, kuollut sukupuuttoon 1908)
• Rangifer caribou, metsäkaribu
  • Rangifer caribou caribou (Koillis-Kanadan boreaaliset metsät)
  • Rangifer caribou caboti (Quebecin ja Labradorin pohjoisosat Kanadassa)
  • Rangifer caribou terranovae (Newfoundland Kanadassa)
• Rangifer fennicus, metsäpeura
  • Rangifer fennicus fennicus (Suomi sekä Luoteis-Venäjä)
  • Rangifer fennicus valentinae (Ural-vuoristo Venäjällä ja Altai-vuoristo Mongoliassa)
  • Rangifer fennicus setoni † (eli Venäjän Sahalin-saarella, uskotaan kuolleen sukupuuttoon 2007, nykyisin alueella elää poroja)
• Rangifer groenlandicus, "grönlanninpeura" (Grönlannin lounaisosissa)
• Rangifer platyrhynchus, huippuvuortenpeura (Norjan Huippuvuoret)
• Rangifer tarandus, tunturipeura
  • Rangifer tarandus pearsoni (Venäjän Novaja Zemljan ja Uuden-Siperian saaret, Wrangelinsaari)
  • Rangifer tarandus phylarchus (Kamtshatkan niemimaa Venäjällä)
  • Rangifer tarandus sibiricus (Siperia)
  • Rangifer tarandus tarandus (Norjan arktinen tundra ja Islannin Austfirðir) + siitä kesytetty poro (poronhoitoalueilla Fennoskandian tundrilla)
  • Rangifer tarandus eogroenlandicus † (eli itäisellä Grönlannilla, kuollut sukupuuttoon 1900)

• Lauri Siivonen: Pohjolan nisäkkäät. Otava, 1974. ISBN 951-1-01443-9.

Viitteet

• Helle, Timo. Peuran ja poron jäljillä. Kirjayhtymä. 1982. ISBN 951-26-2311-0.
• Leinonen, Antti. Peurasalolla. Forssan kustannus. 1989. ISBN 951-9026-08-8.
• Montonen, Martti. Suomen peura. WSOY. 1974. ISBN 951-0-06261-8.
• Pulliainen, Erkki ja Leinonen Antti. Petra: Karjalan peura. Tammi. 1990. ISBN 951-30-9483-9.