Paraguayn Historia

Jasuka Venda -vuorelta Ascunsionin pohjoispuolelta on tehty arkeologisia löytöjä 5 200 vuoden takaa. Siellä on samantyyppistä kalliotaidetta kuin Brasiliassa, Argentiinassa, Chilessä ja Boliviassa. Jasuka Venda on Tavyterâ Pai -guaranien kansanperinteessä paikka, jossa maailman luoja ja suuri isoisä ilmestyi maailmaan.

Guaranit asuttivat Paraguay- ja Paranájokien välistä muutaman tuhannen vuoden ajan ennen eurooppalaisten tuloa. Heidän tapansa muistuttivat aika paljon sademetsäalueella asuneiden asukkaiden tapoja. He olivat sotaisia puolinomadeja, ja naiset viljelivät maissia, kassavaa ja bataattia ja miehet metsästivät ja kalastivat. Gran Chacosta alettiin 1400-luvulla tehdä hyökkäyksiä guaraneiden alueelle. Guaranit kostivat nämä ja kukistivat monia vastustajiansa. Heidän sotaretkensä ulottuivat lopulta aivan inkavaltakunnan rajoille.

 

Domingo Martínez de Irala perusti ensimmäiset eurooppalaiset siirtokunnat vuosina 1536–1556. Asunciónista tuli pian Espanjan keskuspaikka Etelä-Amerikan kaakkoisosissa. Irala pyrki estämään portugalilaisten valtausyritykset, joten hän linnoitti Brasilian vastaisen rajan. Hän myös perusti sinne guaranikyliä, joista olisi mahdollista saada ruokaa, työvoimaa ja sotilaita. Samalla maahan syntyi guaranien ja espanjalaisten yhtenäisiä jälkeläisiä, joka synnytti hiljalleen varsin homogeenisen kansalliskulttuurin, jossa yhdistyvät paikalliset ja espanjalaiset tavat.

Ensimmäiset jesuiitat saapuivat Paraguayhin 1588. Vuonna 1610 Espanjan kuningas Filip III julisti, että Paraguayn guarani-intiaaneja sai hallita vain sanan säilällä, ei väkivalloin. Kirkko salli jesuiitoille huomattavat toimintavapaudet. Jesuiittojen toiminnan tuloksena syntyikin eräs historian suurimmista yhteisöelämänmuodon kokeiluista: jopa 100 000 guarani-intiaania asutti kahtakymmentä siirtokuntaa Paraguayssa 1600-luvun puolivälissä. Siirtokuntia uhkasivat kuitenkin portugalilais- ja hollantilaistaustaiset orjakauppiaat, jotka vangitsivat intiaaneja ja myivät heitä orjiksi plantaaseille. Ei jesuiitoilla eikä guaraneilla ollut mahdollisuuksia puolustautumaan, kunnes vuonna 1639 Perun varakuningas hyväksyi intiaaneille luvan kantaa aseita. Korkeasti koulutetut ja hyvin motivoidut intiaanisotilaat ajoivat orjakauppiaat verisesti pois. Tämä voitto merkitsi Paraguayn jesuiitoille kultaista aikaa. Elämä siirtokunnissa tarjosi guaraneille korkean elintason, suojapaikan orjakauppiailta sekä fyysistä ja sosiaalista turvaa. Siirtokunnat tulivat ajan kuluessa melko vauraiksi, ne veivät kauppatavaraa kaupunkeihin sekä varustivat oman intiaaniarmeijan.

Menestyksensä vuoksi Paraguayn jesuiitat saivat paljon vihollisia. Vuosina 1720–1730 Paraguayn uudisasukkaat kapinoivat jesuiittojen etuuksia ja hallintoa vastaan. Kapina epäonnistui. Kapina oli kuitenkin yksi ensimmäisistä vakavista yrityksistä nousta Espanjan valtaa vastaan siirtomaissa. Madridissa siihen suhtauduttiin vakavasti ja kuningas Kaarle III päätti ottaa alueet tiukempaan hallintaan. Vuonna 1767 jesuiitat karkotettiin Espanjan kuninkaan käskystä Paraguaysta. Guaranit hylkäsivät lähetysasemat, ja ne joutuivat rappiolle. Paraguay siirrettiin 1776 La Platan varakuningaskuntaan, minkä seurauksena Asunciónista tuli Buenos Airesin alainen.

Naapurisotia

 

Paraguayn johtohenkilöt alkoivat paheksua vallan siirtymistä pois provinssista, eivätkä he hyväksyneet vuonna 1810 Argentiinan itsenäistymistä. Argentiinalainen kenraali Manuel Belgrano yritti asevoimin pakottaa Paraguay mukaan liittoon, mutta paraguaylaiset joukot ajoivat tunkeutujat pois. Pedro Juan Caballeron ja Fulgencio Yegrosin johdolla paikalliset syöksivät kuvernöörin ja julistivat itsenäisyyden 14. toukokuuta 1811. Paraguay oli alkuun liitossa Argentiinan kanssa, mutta täyden itsenäisyyden se sai 12. lokakuuta 1813. Paraguayn johtoon nousi José Gaspar Rodríguez de Francia, joka toimi diktaattorin valtuuksin 1816–1840. Francia kielsi poliittisen toiminnan, vei kirkolta sen varallisuuden ja aseman sekä eristi maan vihamielisistä naapureistansa.

Vuoden 1844 perustuslain jälkeen ensimmäiseksi presidentiksi tuli Carlos Antonio López, joka alkoi modernisoimaan maatansa. Hän keskittyi erityisesti asevoimien nykyaikaistamiseen, joten maahan kutsuttiin satoja ulkomaalaisia insinöörejä, hoitohenkilöstöä, tieteilijöitä ja neuvonantajia. Lópezin seuraajaksi nousi vuonna 1862 tämän poika Francisco Solano López, joka yliarvioi pahoin maansa sotilasvoiman. Tämä julisti maaliskuussa 1865 sodan Brasilialle, joka oli vallannut Uruguayn, ja tämän jälkeen vielä Argentiinalle, joka ei antanut lupaa Paraguayn joukoille hyökätä maansa halki Uruguayyn. Brasilia, Argentiina ja Brasilian nukkevaltio Uruguay solmivat kolmoisliiton. Kolmoisliiton sodan (1864–1870) seurauksena Paraguayn asukasluku pieneni 525 000:sta 221 000:nteen. Maahan jäi vain noin 28 000 miestä. Se menetti myös ison osan alueistansa.

Paraguayn uudelleenrakentamista hankaloitti kiistat Bolivian kanssa. Bolivia oli menettänyt Tyynenmeren sodassa rannikkokaistaleensa ja tähysi nyt Paranán kautta merelle. Varsinainen Chacon sota alkoi vuonna 1932, vaikka rajalla oli ollut kahinoita sitä ennenkin. Rauha solmittiin 12. kesäkuuta 1935. Paraguay sai Bolivialta suuria alueita Chacoa, mutta ei tavoittelemiaan öljykenttiä.

Alfredo Stroessnerin aika 1954–1989

 

Paraguayssa oli poliittisesti epävakaista ja vuosien 1948–1954 välillä kuusi presidenttiä syrjäytettiin sotilasvallankaappauksissa. Minkäänlaisia demokraattisia perinteitä maahan ei ollut muodostunut. Vuonna 1954 kenraali Alfredo Stroessner kaappasi vallan ja loi maahan autoritaarisen hallinnon. Maahan luotiin Stroessnerin ympärille henkilökultti ja hänen kuvansa ja nimensä olivat laajasti esillä. Stroessner liittoutui konservatiivisen Colorado-puolueen kanssa.

Stroessner piti valtaa aluksi Yhdysvaltain tuella, mutta suhteet Yhdysvaltoihin heikentyivät 1970-luvulla, jolloin Stroessner lähestyi autoritaarista Brasiliaa. Maat rakennuttivat muun muassa rajalleen valtaisan Itaipun padon. Paraguayn ihmisoikeusrikkomukset alkoivat saada 1980-luvulla kansainvälistä huomiota, mikä vaikeutti myös maan taloutta. Colorado-puolue hajaantui sisäisesti, ja Stroessner syrjäytettiin 3. helmikuuta 1989 kenraali Andrés Rodríguez Pedottin johdolla.

Stroessnerinkin jälkeen asevoimat hallitsi muutaman vuoden ajan maan politiikkaa, mutta vuonna 1992 perustuslaki vähensi presidentin valtaa. Samana vuonna maassa annettiin lehdistönvapaus, laillistettiin puolueet, kumottiin monia alistavia lakeja, ratifioitiin ihmisoikeussopimuksia ja vapautettiin loput poliittiset vangit. Juan Carlos Wasmosy valittiin vuonna 1993 presidentiksi. Hän oli ensimmäinen siviilipresidentti sitten vuoden 1954.

Paraguayn talous alkoi elpyä 2000-luvun alussa. Keskeisimpänä tekijänä oli soijapapu. Paraguay olikin vuosituhannen alussa maailman suurin soijapavun tuottaja. Talouskasvusta huolimatta työttömyys ja rikollisuus vaivasivat eikä hallitus pystynyt toteuttamaan tarvittavaa maareformia.

Konservatiivinen Asociación Nacional Republicana eli Colorado-puolue hallitsi maata 61 vuoden ajan vuosina 1947–2008. 20. huhtikuuta 2008 järjestetyissä vaaleissa puolue kuitenkin syrjäytettiin ja valtaan nousi vasemmistolainen APC (Alianza Patriótica por el Cambio). Presidentiksi tuli entinen katolinen piispa Fernando Lugo. Lugo syrjäytettiin kesäkuussa 2012, varapresidentti Federico Franco vannoi virkavalan ja toimi maan presidenttinä vuoden 2013 vaaleihin asti. Elokuussa 2013 presidentiksi valittiin Colorado-puolueen Horacio Cartes.

Elokuusta 2018 lähtien Paraguayn presidenttinä on ollut niin ikään Colorado-puoluetta edustava Mario Abdo Benítez. Valitun uuden presidentin isä oli aikoinaan Paraguayn pitkäaikaisen diktatorisen presidentin Alfredo Stroessnerin yksityinen sihteeri. Lempinimellä ”Marito” tunnettu 46-vuotias uusi oikeistolainen presidentti lupasi jatkaa voimakkaaseen talouskasvuun johtanutta yritysystävällistä politiikkaa. Sosiaalisesti Mario Abdo Benitez edustaa konservatiivista linjaa.