Myskisorsa: Lintulaji
Myskisorsa (Cairina moschata) on iso sorsalintu, jonka luonnollinen esiintymisalue kattaa Meksikon, Keski- ja Etelä-Amerikan.
Pieniä luonnonvaraisia kantoja on muodostunut myös Yhdysvaltoihin erityisesti Rio Granden suostoalueelle Teksasiin ja jopa Kanadan eteläosiin. Villiintyneitä myskisorsia tavataan myös Uudessa-Seelannissa ja Euroopassa.
| Myskisorsa | |
|---|---|
_male_(29039391935).jpg) | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Sorsalinnut Anseriformes |
| Heimo: | Sorsat Anatidae |
| Suku: | Cairina |
| Laji: | moschata |
| Kaksiosainen nimi | |
| Cairina moschata | |
 | |
| Katso myös | |
Myskisorsan kesytyshistoria ulottuu kauaksi ennen Kolumbuksen saapumista Amerikkaan 1492. Nykyään myskisorsa, joskus myös myskiankaksi kutsuttu, on yleinen puistolintu ja kesyankka.
Koko ja ulkonäkö
Kooltaan tavallista, sinisorsasta jalostettua ankkaa suurempi. Pituus 65–85 cm, paino 2–3 kg. Kesyt urokset voivat painaa jopa 6 kg. Koiras on huomattavasti naarasta suurempi ja värikkäämpi. Luonnossa myskisorsat ovat hyviä lentäjiä, mutta ankkana sen keho on liian tukeva, ja tarhaoloista johtuen sen lentolihakset eivät ole päässeet kehittymään, joten kesyt yksilöt eivät useinkaan pysty lentämään.
Luonnolliselta väriltään myskisorsa on musta, varsinkin koiras on selästä hohtavan vihertävänmusta. Siivellä on laaja valkoinen kuvio. Myös siiven alapinta on laajalti valkoinen. Koiraan nokan tyvellä on kyhmy ja laaja paljasnahkainen, punertava alue, ikään kuin heltta. Luonnonvaraisilla linnuilla, sekä tarhatuilla naarailla ja nuorilla yksilöillä, heltta on hvyin pieni, tai sitä ei ole. Päälaella voi olla kapea töyhtö. Kesyt ankat voivat olla lähes minkä värisiä tahansa mustan ja valkoisen välillä. Sorsalinnuksi sillä on huomattavan pitkä pyrstö ja vahvat kynnet (ks. elinympäristö).
Esiintyminen
Amerikassa Teksasin eteläosista, Rio Grandelta, Argentiinaan saakka. Egyptissä on todettu vanha luonnonvarainen kanta, mutta sen alkuperästä ei ole tietoa. Myskiankkaa tarhataan ja jalostetaan erittäin yleisesti ympäri maailmaa, etenkin Ranskassa se on hyvin suosittu. Suomessakin myskiankkoja tarhataan sekä liha-ankaksi että puistolammikoiden koristeeksi.
Elinympäristö
Metsälammet, -purot ja -joet, suot, mangrovemetsiköt. Arka ja omissa oloissaan viihtyvä laji. Muodostaa pieniä, toisinaan kuitenkin jopa sadan yksilön, parvia.
Lisääntyminen
Pesä on puussa, joko kolossa tai jonkin suuren linnun (kalasääski, kotkat) vanhassa pesässä, jopa palmun latvassa. Laatii pesänsä mielellään myös linnunpönttöön. Kermanvärisiä munia on 10–15, haudonta kestää 5 viikkoa. Untuvikot ovat keltaisen ja ruskean kirjavia. On epäselvää, miten poikaset pääsevät pesästä veteen.
Ravinto
Myskisorsa on kaikkiruokainen. Se syö vedestä pieneliöitä, pikkukaloja, sammakoita, vesikasveja jne. Tarhaoloissa jyviä ja esimerkiksi kaurapuuroa sekä tuoreita kasviksia. Tarhassa on aina oltava tarjolla puhdasta vettä, hiekkaa ja kalkkia.
Lähteet
- Ramirez, Miriam Soledad & Valoaalto, Kaarina 1996: Veden aateliset. Kesyjen vesilintujemme hoito-opas. Art House. Cosmoprint Oy 1996.
- http://nis.gsmfc.org/nis_factsheet.php?toc_id=210
Viitteet
Aiheesta muualla
This article uses material from the Wikipedia Suomi article Myskisorsa, which is released under the Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 license ("CC BY-SA 3.0"); additional terms may apply (view authors). Sisältö on käytettävissä lisenssillä CC BY-SA 4.0, ellei toisin mainita. Images, videos and audio are available under their respective licenses.
®Wikipedia is a registered trademark of the Wiki Foundation, Inc. Wiki Suomi (DUHOCTRUNGQUOC.VN) is an independent company and has no affiliation with Wiki Foundation.