Malborkin Linna: 1200-luvun linna Puolassa

Saksalainen ritarikunta oli tullut auttamaan puolalaisia käännyttämään Puolan pohjoispuolella asuvia muinaispreussilaisia kristinuskoon. Ritarikunta sai jalansijaa 1230-luvulla raja-alueelta ja suurmestari Hermann von Salza Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarilta Fredrik II:lta luvan ritarikunnan valloittamille maille. Saksalainen ritarikunta rakennutti alueelle useita linnoja, joilla oli sekä poliittinen että uskonnollinen tarkoitus. Yksi merkittävimmistä oli Malborkin linna, jonka rakennustyöt alkoivat 1270-luvulla. Sen merkitys kasvoi entisestään, kun suurmestarin asemapaikka siirrettiin sinne Venetsiasta vuonna 1309. Alkuperäisestä esilinnasta tuli tällöin suurmestarin asunto, ja alueen lounaiskulmaan rakennettiin suurmestarin palatsi.

Puolalaiset valtasivat linnan kesäkuussa 1457 kolmetoistavuotisen sodan aikana. Puolan hallussa se säilyi noin kolmen vuosisataa, eikä siihen tehty tuona aikana juurikaan muutoksia. Sitä käytettiin hallintokeskuksena, asevarastona ja väliaikaisesti kuninkaan asuinpaikkana. Linna kärsi hieman kolmikymmenvuotisen sodan, Pohjan sodan ja suuren Pohjan sodan aikana. Enemmän vahinkoa teki toukokuussa 1644 tapahtunut päälinnan kattopalo, jossa keskiaikaiset galleriat tuhoutuivat. Ne kuitenkin rakennettiin pian uudelleen, tosin barokkityylillä.

Puolan ensimmäisessä jaossa 1772 Malbork siirtyi Preussin kuningaskunnalle, joka alkoi käyttää sitä kasarmina. Linnaan tehtiin vuosien 1799–1803 useita tyylinvastaisia muutoksia. Keskilinnan suurta ruokasalia alettiin esimerkiksi käyttää hevosharjoituksiin. Samaan aikaan kuitenkin esitettiin huolta historiallisen linnan kunnosta. Merkittävän vaikutuksen teki nuori runoilija Max von Schenkendorf, joka kirjoitti 1803 sanomalehtiartikkelin, jossa hän protestoi voimakkaasti linnan tuhoamista. Julkisen paineen alla Preussin kuningas antoi ediktin, jossa hän tunnusti linnan historiallisen arvon ja sen suojelun tarpeen.

Entisöintityöt aloitettiin 1817, ja ne kestivät vuosisadan puoliväliin asti. Niitä toteutti insinööri Carl Gersdorff arkkitehti Karl Friedrich Schinkelin alaisuudessa. He vastasivat erityisesti suurmestarin palatsin laajoista entisöinneistä. Vuosisadan lopulla entisöintiä jatkettiin Conrad Steinbrechtin johdolla. Hän toteutti huomattavan pikkutarkkaa työtä ja piti kaikista korjauksistaan tarkkaa päiväkirjaa. Steinbrecht työskenteli linnassa 40 vuoden ajan kuolemaansa 1923 asti. Hänen työtään jatkoi vuoteen 1939 Bernard Schmid.

Linna ja koko Malborkin kaupunki kärsi pahoin toisen maailmansodan loppuvaiheessa. Saksalaisten ja neuvostoliittolaisten taisteluissa vuonna 1945 noin 80 prosenttia Malborkin vanhastakaupungista tuhoutui. Seitsemän viikkoa kestäneen pommituksen aikana myös noin puolet linnasta kärsi vakavia vaurioita.

Linna palasi sodan jälkeen Puolalle, mutta sen korjaustyöt pääsivät poliittisista syistä ja rahojen puutteen takia kunnolla käyntiin vasta 1950-luvun lopulla. Linna siirtyi vuoden 1961 alussa linnamuseolle, joka vastaa linnasta suoraan kulttuuri- ja kansallisen perinnön ministeriölle. Korjaustyöt alkoivat (1945–1970) vaurioituneiden rakennelmien ja kattojen korjaamisella ja jatkuivat (1970–2000) sisätilojen ja muurien konservoinnilla sekä museonäyttelyiden kehittämisellä. Luostarikirkkoa ja kappeleita on korjattu 2000-luvun alussa.

• Advisory Body Evalution: The Castle of the Teutonic Order in Malbork (pdf) 9/1997. UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 22.9.2013. (englanniksi)
• Emery, Anthony: Malbork Castle - Poland. The Castle Studies Group Journal, 2007–2008, 21. vsk, s. 138–156. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 22.9.2013. (englanniksi)

Viitteet

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Malborkin linna Wiki Commonsissa

• Linnan kotisivut (englanniksi) (puolaksi) (saksaksi)
• Virtuaalinen kierros linnaan (englanniksi)