Suku Liechtenstein

Tähän artikkeliin ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Nykyisin suku hallitsee Liechtensteinin ruhtinaskuntaa.

Ensimmäinen maininta nimestä Liechtenstein on vuodelta 1136. Sen ensimmäinen kantaja oli Hugo von Liechtenstein. Hän oli ottanut nimen Liechtensteinin linnalta, joka sijaitsi Wienin eteläpuolella.

Liechtensteinin suku omisti alueita sukulinnansa läheisyydessä Ala-Itävallan koillisrajalla. Keskeytymätön Liechtensteinin dynastia alkoi, kun Heinrich I von Liechtenstein (k. n. 1265) otti Etelä-Määrissä sijaitsevan Nikolsburgin herruuden itselleen. Teolla oli suuri poliittinen merkitys, sillä suku sai näin haltuunsa myös Wenzelin kruunun omistukset alueelta.

Alueiden hallinnan merkitys tuli osoitetuksi ensi kerran vuonna 1394, kun Johann I von Liechtenstein, joka oli toiminut yli 30 vuotta Habsburgin herttuan Albrecht III:n hovissa kotiopettajana ja hoitanut valtion asioita herttuan etua ajatellen, joutui Habsburgien voimapoliittisten tekojen uhriksi ja poistui suosiosta. Suku joutui luovuttamaan pois osan Liechtensteinien omistuksista, erityisesti Tonavan eteläpuolisista alueista. Seuraavina vuosikymmeninä suku ponnisteli saadakseen alueensa takaisin Ala-Itävallassa, uusien alueiden hankkimisen ohessa. Alueita laajennettiin myös Etelä-Määrissä.

1200-luvulla suku jakautui kolmeen haaraan, Liechtensteineihin, Rohrauereihin ja Petronellereihin. Kaksi viimeksi mainittua haaraa sammui jo seuraavassa sukupolvessa, ja myös suuria omaisuuksia menetettiin.

Suku jakautui uudestaan 1504 Steureggerin, Feldsbergerin ja Nikolsburgerin haaroihin. Vain Feldsbergerin haara selvisi pitempään kuin muutaman sukupolven ajan, mutta tällä kertaa tarkkaan harkitut sukulait takasivat, että sammuneiden haarojen omistukset päätyivät jäljelle jääneen haltuun.

1500–1600-lukujen vaihteessa kolme veljestä, Karl, Maximilian ja Gundaker aloittivat uuden luvun suvun historiassa; he kääntyivät katolilaisiksi. Karl sai kreivin arvon 1606 ja 1608 perinnöllisen ruhtinaan arvonimen. Hänen veljistään tuli myös ruhtinaita 1623. Veljesten onnistui moninkertaistaa Liechtensteinin suvun omistukset. He kirjoittivat 1606 uuden sukusopimuksen, jonka mukaan vanhimman sukuhaaran esikoispoika saisi oikeuden perinnölliseen arvonimeen ja päämiehen arvoon. Nämä asiat on myös kirjattu ruhtinas huoneen uuteen kruununperimislakiin vuodelta 1993.

Historian kriittisinä hetkinä 1600-luvun alussa Liechtensteinit pitivät Habsburgien puolia. Oli Karlin ja Maximilianin ansiota, että Habsburgit saavuttivat voiton Böömin kapinoissa 1620.

Saatuaan ruhtinaan tittelin Liechtensteinit pyrkivät laajentamaan alueitaan yhä enemmän. Kesti kuitenkin lähes sata vuotta ennen kuin Karlin pojanpoika Hans-Adam I sai tilaisuuden ostaa Schellenbergin alueen 1699 ja Vaduzin kreivikunnan 1712. Keisarillisella todistuksella, joka on päivätty 23. tammikuuta 1719, nämä kaksi aluetta yhdistettiin muodostamaan nykyisen Liechtensteinin ruhtinaskunnan alueen.

Hans-Adam kuoli 1712 ilman miesperillisiä, ja Gundakerin jälkeläisestä Anton Florianista tuli hallitseva ruhtinas.

Liechtensteinin ruhtinaat asuivat Feldsbergissä (nykyisessä Tšekin tasavallassa) ja Wienissä, kunnes vuonna 1938 ruhtinas Franz Josef II siirsi asumuksensa Vaduzissa sijaitsevaan linnaan.

Kaikki nykyään elävät ruhtinassuvun jäsenet polveutuvat ruhtinas Juhana I Josefista (1760–1836).

• Luettelo Liechtensteinin ruhtinaista