Hongkong: Kaupunki ja erityishallintoalue Kiinassa

Hong Kong; lyh. HKSAR englannin sanoista Hong Kong Special Administrative Region) on Kiinan erityishallintoalue Helmijoen suistoalueella Etelä-Kiinan merellä.

Hongkong Hong Kong Special Administrative Region of the People's Republic of China 中華人民共和國香港特別行政區
Lippu	Vaakuna
Hongkongin sijainti
Koordinaatit: , 114°12′E
Valtio	Kiina
Britannian kruununsiirtomaaksi	1843
Kiinan erityishallintoalueeksi	1997
Hallinto
– hallinnon tyyppi	erityishallintoalue
– lainsäädäntöelin	lainsäädäntöneuvosto
– hallintojohtaja	John Lee
Edustus
– Kiinan kansankongressi	36 paikkaa
– Kiinan kansan neuvoa-antava poliittinen konferenssi	203 delegaattia
Pinta-ala	2 755 km²
– maa	1 107 km²
– vesi	1 648 km²
Väkiluku (2019)  (väestötiheys vuodelta 2016)	7 500 700
– väestötiheys	6 777 as./km²
Kielet	englanti, kiina
Kansat	92,0 % han-kiinalaisia 2,5 % filippiiniläisiä 2,1 % indonesialaisia 0,8 % valkoisia 0,5 % intialaisia 0,3 % nepalilaisia 1,6 % muita
Uskonnot	kolme tietä (taolaisuus, kungfutselaisuus ja buddhalaisuus), kristinusko, islam ja muita
Valuutta	Hongkongin dollari (HK$) (HKD)
BKT (2019)	490,88 miljardia USD (PPP)
– asukasta kohti	64 928 USD
HDI (2018)	0,939
Aikavyöhyke	UTC+8
Kansainvälinen suuntanumero	+852
Internetin maatunnus	.hk • .香港
Lyhenteet
– rekisterikilven tunnus	ei ole ainoastaan Hongkongissa kulkeville kulkuneuvoille, muualla kulkeville 粤Z
– ISO 3166	HK
Infobox OK

Hongkong on yksi maailman liberaaleimmista talouksista ja tärkeimmistä kansainvälisen talouden keskuksista. Toisen maailmansodan jälkeen Hongkongin elintason nousu kuului maailman nopeimpiin. Menestys näkyy muun muassa inhimillisen kehityksen indeksissä, elämänlaadun vertailuissa ja maailman korkeimpiin kuuluvassa elinajanodotteessa.

Hongkong oli pitkään Britannian hallinnassa. Kommunistien vallattua Manner-Kiinan vuonna 1949 Hongkong jäi Taiwanin ohella yhdeksi alueista, joissa perinteinen kiinalainen kulttuuri ja sananvapaus välttyivät kommunismilta. Se siirtyi 1997 Kiinan hallintaan ”yksi maa, kaksi järjestelmää” -periaatetta soveltaen. Sille on perustuslaillisesti taattu suhteellisen korkea autonomia, sillä esimerkiksi on oma lainsäädäntönsä, valuuttansa, tullinsa, lentoliikenneoikeudet ja maahanmuuttolakinsa. Vain puolustus ja diplomaattiset suhteet ovat Pekingin keskushallinnon vastuulla.^lähde?

Kiinan keskushallinto on pyrkinyt murentamaan jatkuvasti Hongkongin erityisasemaa muun muassa laajoin mielenosoituksin vuonna 2019 vastustetulla rikollisten luovutuslailla, joka lopulta peruttiin. Myöhemmin luovutuslakivastaisten mielenosoitusten jälkeen toukokuussa 2020 Kiina otti käsittelyynsä turvallisuuslain, joka läpimennessään kieltäisi muun muassa vallankumouksellisen liikehdinnän, ulkomaisen vaikuttamisen ja terrorismin erityishallintoalueella. Etenkin hongkongilaiset demokratia-aktivistit ilmaisivat lain olevan voimakkain mahdollinen loukkaus kaupungin itsehallintoa kohtaan. Turvallisuuslaki astui täytäntöön 1. heinäkuuta 2020.

Hongkongin kiinankielinen nimi tarkoittaa 'tuoksuvaa satamaa'.

 

Hongkongin alue muodostuu Hongkongin saaresta, mantereeseen kuuluvasta Kowloonin niemimaasta ja Kiinan rajalle ulottuvista Uusista territorioista (New Territories). Kiinan vastainen raja kulkee Shenzhenjokea pitkin. Alue on vuoristoista, ja sen asutus on keskittynyt korkeisiin kerrostaloihin, joten pienelle alueelle asettuneista seitsemästä miljoonasta asukkaasta huolimatta yleiskuva on varsin vihreä. Noin 75 prosenttia alueesta on rakentamatonta maata. Shing Mun -joki on siirretty suurelta osaltaan keinotekoiseen uomaan, ja sen varret on rakennettu täyteen. Hongkong on Kiinan neljänneksi suurin kaupunki Pekingin, Chongqingin ja Shanghain jälkeen.

Hongkong, Shenzhen ja Kanton muodostavat yhdessä yhden maailman suurimmista taajama-alueista, jossa asui vuonna 2010 yli 120 miljoonaa ihmistä.

Ilmasto

Pääartikkeli: Hongkongin ilmasto

Hongkongin ilmasto on subtrooppinen. Vuoden keskilämpötila on 23,1 °C, lämpimintä on toukokuusta lokakuuhun. Vuosittainen sadanta on 2 382,7 mm. Eniten sataa huhtikuusta lokakuuhun. Toukokuusta marraskuuhun Hongkongissa esiintyy taifuuneja.

Pääartikkeli: Hongkongin historia

 

 

Britannia miehitti Hongkongin saaren vuonna 1841 ensimmäisen oopiumisodan yhteydessä. Nankingin rauhassa vuonna 1842 Kiina luovutti saaren Britannialle, jolloin siitä tuli Britannian kruununsiirtomaa. Kyseessä oli ensimmäinen niin sanotuista epäoikeudenmukaisista sopimuksista, jotka Kiinan Qing-dynastia joutui solmimaan. Tätä ennen paikka oli varsin merkityksetön, eikä siellä ollut merkittävää asutusta. Ensimmäinen brittien alueelle perustama kaupunkimainen asutus, josta tuli myös siirtomaan pääkaupunki, oli Victorian kaupunki Hongkongin saaren pohjoisrannalla.

Toisen oopiumisodan jälkeen solmitussa Pekingin rauhansopimuksessa vuonna 1860 myös osa Kowloonin niemimaasta luovutettiin Britannialle, joka liitti alueen Hongkongiin. Vuonna 1898 Kowloonin niemimaan tyvi ja parisataa saarta (nykyiset Uudet territoriot) vuokrattiin Britannialle 99 vuodeksi. Toisessa maailmansodassa vuonna 1941 japanilaiset miehittivät Hongkongin. Miehityksen aikana seuranneesta ruokapulasta kaupungin väkiluku väheni 1,6 miljoonasta 600 000 asukkaaseen, kunnes britit vuonna 1945 vapauttivat kaupungin. Kun kommunistit tulivat valtaan Kiinassa vuonna 1949, tuhannet kiinalaiset pakenivat Hongkongiin. Pakolaisvirrat lisääntyivät suuren harppauksen aikana. Suuren harppauksen jälkeenkin 1960-luvulla pakolaisten virta Kiinasta jatkui.

Kiina ja Britannia aloittivat 1982 viralliset neuvottelut Hongkongin luovuttamisesta Kiinalle. Kiinan ja Britannian 19. joulukuuta 1984 antaman kiinalais-brittiläisen yhteisjulistuksen mukaan siirtokunnan sovittiin muuttuvan Kiinan erityishallintoalueeksi 1. heinäkuuta 1997, jolloin Uusien territorioiden vuokrasopimus umpeutui. Yhteisjulistuksen mukaan Hongkongissa noudatetaan ”yksi maa, kaksi järjestelmää” -järjestelyä, jonka kansantasavalta alun perin suunnitteli Taiwanin varalle. Sopimus tarjosi Hongkongille autonomian kaikissa asioissa ulkopolitiikkaa ja puolustusta lukuun ottamatta.

1980-luvulta lähtien Britannia alkoi luoda Hongkongille itsehallinnollisia instituutioita vanhan kolonialistisen järjestelmän tilalle. Vaaleilla valittu osuus hallinnosta jäi kuitenkin aina pieneksi.

Hongkongissa puhkesi kesällä 2019 laajoja ja vakavia mielenosoituksia. Niiden sytykkeenä oli esitys luovutuslaiksi, joka olisi mahdollistanut Hongkongissa rikoksiin syyllistyneiden luovuttamisen tuomittaviksi manner-Kiinaan. Yliopistonlehtori Paul-Erik Korvela ja pitkään Hongkongissa asunut yhteiskuntatieteiden tohtori Riina Yrjölä pitävät luovutuslakia kuitenkin vain kipinänä, joka räjäytti pitkään kyteneen ruutitynnyrin. Heidän mukaansa protestien tärkeimpänä taustasyynä on Hongkongin taloudellinen epätasa-arvoisuus. Asumisen osalta Hongkong on maailman kalleimpia paikkoja. Myös Hongkongin merkitys koko Kiinan taloudelle on vähentynyt voimakkaasti siitä lähtien, kun alue palautettiin Kiinan osaksi: kun vuonna 1997 Hongkongin osuus Kiinan bruttokansantuotteesta oli lähes 20 prosenttia, vuonna 2019 se oli enää kolme prosenttia. Tähän on puolestaan vaikuttanut manner-Kiinan länsimaistuminen. Hongkongin demokratialeiri on hajanainen, ja tutkimusten mukaan alueen itsenäistymistä kannattaa alle kymmenen prosenttia Hongkongin väestöstä. Kiina julisti voimaan turvallisuuslain toukokuussa 2019. Se mahdollisti Kiinan turvallisusupalvelun toimimisen Hongkongissa. Lain tarkoitus oli kukistaa Kiinaa vastustaneet protestit. Kesän-syksyn 2019 protestit laantuivat talvella 2019–2020. Osasyy tähän oli koronaviruspandemia. Joitain protesteja oli vielä keväällä-kesällä 2020. Kiina julisti turvallisuuslain voimaan 1. heinäkuuta 2020 mennessä. Oppositio lakkautti toimintansa Hongkongissa lain pelossa. Länsimaissa katsottiin, että "yksi maa, kaksi järjestelmää" oli tullut tiensä päähän. Hongkongissa ei enää ollut laajaa itsehallintoa.

Hongkong on Kiinan erityishallintoalue, jolla on oma perustuslaki, Hongkongin peruslaki. Hongkong on autonominen ulko- ja turvallisuuspolitiikka lukuun ottamatta. Alueen lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta ovat muusta Kiinasta riippumattomia. Perustuslaissa määritellään Hongkongin hallinnon rakenne, joka on pitkälti sama kuin alueen ollessa Britannian kruununsiirtomaa. Brittihallinto Hongkongissa oli toimeenpaneva, ei parlamentaarinen, joten Hongkongin hallintoa ei ole rakennettu demokratian pohjalta.

Maanomistusta Hongkongissa ei käytännössä ole, vaan maata vuokrataan kaupungilta. Järjestelmä on ollut käytössä vuodesta 1843 lähtien ja vuokrasopimukset ovat olleet pituudeltaan yleensä 75 tai 99 vuotta, mutta toisinaan myös 999 vuotta. Ainoa poikkeus tästä on Pyhän Johanneksen tuomiokirkko, jolle on taattu omistusoikeus tonttiinsa ikuisiksi ajoiksi, sillä ehdolla, että sitä käytetään nimenomaan kirkon tonttina.

Luovutuslaki ja turvallisuuslaki

Pääartikkeli: Hongkongin kansallisen turvallisuuden laki

Hongkongiin oli alkukesästä 2019 valmisteilla luovutuslakiesitys. Lain perusteella rikoksesta epäilty olisi luovutettu tuomittavaksi Manner-Kiinaan. Valmistelu keskeytettiin kuitenkin 15. kesäkuuta 2019 laajojen mielenosoitusten vuoksi, ja sen valmistelu lopetettiin heinäkuussa 2019. Hongkongin aluejohtaja Carrie Lam ilmoitti, että se on kuopattu kokonaan. Kun protestit jatkuivat, Kiina sääti turvallisuuslain. Se kriminalisoi separatismin, terrorismin ja ulkovaltojen kanssa liittoutumisen jopa elinkautisen uhalla. Laki mahdollisti vakavista sen rikkomuksista epäillyn siirtämisen Kiinaan tuomittavaksi korkeimmassa oikeusasteessa. Laki astui voimaan 30. kesäkuuta 2020.. Kriitikoiden mielestä laki rajoitti Hongkongin itsemääräämisoikeutta ja käytännössä päätti "yksi maa, kaksi järjestelmää" -kauden. Laista huolimatta ilmapiiri on kuitenkin vapaampi kuin Manner-Kiinassa, josta siitä syystä muutetaan Hongkongiin. Museoissa on yhä teoksia, joita Manner-Kiinassa ei voi olla esillä. Visuaalisen kulttuurin museossa M+:ssa on puhemies Maoa irvailevia maalauksia.

Hallintojohtaja, hallitus ja ExCo

Ylintä valtaa Hongkongissa käyttää hallintojohtaja (engl. Chief Executive). Hallintojohtajan valitsee 1 200-jäseninen vaalikomitea, ja hänet nimittää virkaan Kiinan kansankongressi. Hallintojohtajan toimikausi on viisi vuotta, ja sama henkilö voidaan valita enintään kahdelle kaudelle. Hallintojohtaja johtaa Hongkongin hallitusta ja muun muassa panee lait täytäntöön, hyväksyy budjetit ja lainsäädäntöneuvoston aloitteet sekä nimittää virkaan tuomarit ja tietyt virkamiehet. Hallintojohtaja ei ole Hongkongin valtionpäämies, vaan Hongkonginkin valtionpäämies on Kiinan kansantasavallan presidentti. Hongkongissa keskusteltiin, pitäisikö hallintojohtaja valita suoralla vaalilla. Kiinan keskushallinto ilmoitti elokuussa 2014, että hallintojohtaja valitaan suorilla vaaleilla vuonna 2017, mutta nimityskomitea hyväksyy ehdokkaat, joita asetetaan vain muutama.

 

Kaudella 2012–2017 hallintojohtajana toimi Leung Chun-ying. Maaliskuussa 2017 uudeksi hallintojohtajaksi nimitettiin Kiinan keskushallinnon suosikki Carrie Lam, joka on ensimmäinen nainen virassa. Carrie Lam astui virkaan heinäkuun 2017 alussa, ja kausi on viisivuotinen. Ääniä oli jaossa 1 194, ja Lam sai niistä 777, kun voittoon vaadittiin vähintään 601 ääntä. Vuodesta 2022 lähtien hallintojohtajana on toiminut John Lee.

Hallintojohtaja nimittää ministeriöille (engl. bureaux) ja virastoille (engl. department) päälliköt (engl. secretary) ja Kiinan kansantasavallan valtioneuvosto hyväksyy nimitykset. Päälliköitä on 15. He tekevät oman toimialansa päätökset itsenäisesti tai tekevät esityksensä hallintojohtajalle. Hallintojohtajaa ja ministeriöiden ja virastojen päälliköitä kutsutaan Hongkongin hallitukseksi, joskaan hallitus ei muodosta yhtenäistä elintä, joka tekisi kollektiivisia päätöksiä. Hallitus on toimeenpanovaltainen eikä sitä ole muodostettu poliittisin perustein. Sen ei tarvitse nauttia parlamentin vaan Kiinan keskushallituksen luottamusta.

ExCo (lyhenne sanoista Executive Council eli hallintoneuvosto) kokoontuu kerran viikossa. Hallintojohtaja on ExCon puheenjohtaja. ExCossa on jäseninä kaikki hallituksen jäsenet ja heidän lisäkseen hallintojohtaja valitsee neuvostoon 16 muuta jäsentä. Hallintojohtajalla on velvollisuus konsultoida ExCoa keskeisissä päätöksissään. Mikäli hallintojohtaja tekee ExCon enemmistön tahdon vastaisen päätöksen, hänen on kirjattava päätöksestään selonteko neuvoston pöytäkirjaan. Hallintoneuvostolla on kollektiivinen vastuu tekemistään päätöksistä.

Parlamentti ja puolueet

 

Lainsäädäntövaltaa Hongkongissa käyttää LegCo (lyhenne sanoista Legislative Council eli lainsäädäntöneuvosto). LegCo kokoontuu täysistuntoon kerran viikossa, joka keskiviikko. Istuntokausi alkaa lokakuussa ja päättyy kesä- tai heinäkuussa. Lähes kaikki edustajat hoitavat luottamustehtäväänsä sivutoimisesti. LegCo on valittu vaalein vuodesta 1998 lähtien. Vaalit on neljän vuoden välein. LegCossa on 70 edustajaa, joista puolet (35) valitaan vaalipiireittäin (engl. geographical constituencies) suoralla kansanäänestyksellä ja puolet ammattikunnittain (engl. functional constituencies). Tavoitteena on, että kaikki edustajat valittaisiin suoralla kansanäänestyksellä. Manner-Kiinan hallinnon mukaan tämä on mahdollista aikaisintaan vuonna 2020. Vuoden 2012 vaaleissa LegCon edustajien määrää lisättiin kymmenellä ja viisi edustajanpaikkaa (engl. super seats) täytettiin yleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla niin, että koko Hongkong oli yksi vaalipiiri.

Hongkongin puolueet jaetaan vasemmisto–oikeisto-ulottuvuuden sijaan Pekingin hallitusta tukeviin ja demokratiaa tukeviin ryhmiin. Vaalikauden 2012–2016 LegCossa on 43 Peking-myönteistä ja 27 demokratiamyönteistä edustajaa. Suurimmat Peking-myönteiset puolueet ovat Democratic Alliance for the Betterment and Progress of Hong Kong (DAB, 13 paikkaa), Hong Kong Federation of Trade Unions (FTU, 6 paikkaa) ja Liberal Party (5 paikkaa), suurimmat demokratiamyönteiset taas Democratic Party (6 paikkaa), Civic Party (6 paikkaa) ja Labour Party (4 paikkaa).

Hallinnolliset alueet

 

Hongkong jakautuu 18 hallinnolliseen alueeseen, joita edustavat neuvoa-antavat aluehallintoneuvostot. Alueneuvostoissa on 534 jäsentä, joista 405 on valittu suoralla vaalilla, 102 on hallintojohtajan nimittämiä ja 27 on jäseniä virkansa puolesta. Alueneuvostot valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Viimeisimmät vaalit pidettiin marraskuussa 2019. Hongkongin hallinnolliset alueet ovat:

Vuonna 2016 Hongkongin ostovoimakorjattu bruttokansantuote henkeä kohti oli 58 100 Yhdysvaltojen dollaria eli maailman 17. korkein.

Hongkong on jatkuvasti Heritage Foundationin vuosittaisessa taloudellisen vapauden tutkimuksessa ensimmäisellä sijalla. Hongkongin pörssi kuuluu maailman kymmenen suurimman arvopaperipörssin joukkoon.

Hongkongin merkittävin luonnonvara on maasälpä. Merkittävimmät vientituotteet ovat tekstiilit, elektroniikka ja pienteollisuustuotteet.

 

Hongkongissa on pitkälle kehitetty joukkoliikenneverkosto. Yli 90 prosenttia päivittäisistä matkoista tehdään joukkoliikenteellä.

Melkein kaikissa junissa, metroissa, busseissa ja lautoissa maksujärjestelmänä on RFID-tekniikkaa käyttävä Octopus card -sirukortti. Kaupungin parkkimittarit hyväksyvät maksun pelkästään Octopus cardilla.

Hongkongin junaliikenteestä vastaa MTR Corporation (lyhenne sanoista Mass Transit Railway), johon yhdistettiin vuonna 2007 Hongkongin metro, Manner-Kiinan ja Hongkongin välillä liikennöivä Kowloon-Canton Railway (KCR) ja KCR:n pikaraitiotieverkko luoteisissa Uusissa territorioissa. Lisäksi Hongkongissa on raitiotiejärjestelmä, joka kattaa Hongkongin saaren pohjoisosan. Se on yksi harvoista raitiovaunujärjestelmistä maailmassa, jota liikennöidään yksinomaan kaksikerrosvaunuilla.

Hongkongissa on yksi kansainvälinen lentoasema, Hongkongin kansainvälinen lentoasema, joka sijaitsee Chek Lap Kokissa. Lentoasema korvasi aiemman kansainvälisen Kai Takin lentoaseman vuonna 1998, joka sijaitsee Kowloon Cityssä. Finnair lentää Helsingistä Hongkongiin sekä matkustaja- että rahtilentoja.

Vaikka Manner-Kiinassa on oikeanpuoleinen liikenne, Hongkongissa on yhä brittivallan ajalta periytynyt vasemmanpuoleinen liikenne. Ajoneuvoja on rekisteröity 517 000, joista 64 % on yksityisten omistamia henkilöautoja. Hongkongissa on käytössä samat liikennemerkit kuin Britanniassa.

Hongkongin takseja on vajaat 18 000 ja niiden värit ovat punainen, vihreä ja vaaleansininen. Ainoastaan punaiset taksit saavat kulkea kaikkialla Hongkongin alueella. Kowloonissa on vain punaisia takseja, vaaleansiniset Lantaun saarella ja vihreät Uusissa Territorioissa.

Hongkongin kauppalaivasto on maailman viidenneksi suurin, siihen kuuluu yli 1 400 alusta.

 

Hongkongin väkiluku on 7 413 070 vuonna 2021. Vuonna 2021 noin 92 % Hongkongin asukkaista on han-kiinalaisia. Loput 8 % ovat etnisesti ei-kiinalaisia, pääasiassa filippiiniläisiä, indonesialaisia ja eteläaasialaisia. Arviolta 140 000 filippiiniläistä työskentelee Hongkongissa kotiapulaisina. Myös indonesialaisten kotiapulaisten lukumäärä kasvaa jatkuvasti. Taloussektorilla työskentelee paljon eurooppalaisia, yhdysvaltalaisia, australialaisia, kanadalaisia, japanilaisia ja korealaisia.

Vuonna 2006 elinajanodote oli 81,6 vuotta, viidenneksi korkein maailmassa.

Hongkongissa on samankaltainen koulutusjärjestelmä kuin Britanniassa.

Hongkongissa on kahdeksan julkista yliopistoa. Vanhin niistä, Hongkongin yliopisto, on perustettu 1911. Pääasiallinen opetuskieli on englanti. Kaupungin kaikkien julkisten yliopistojen kanslerina toimii automaattisesti Hongkongin hallintojohtaja. Lisäksi on lukuisia yksityisiä korkeakouluja.

Hongkongin arkkitehtuurissa ei ole säilynyt paljoakaan siirtomaa-ajan piirteitä. Uusgoottilainen anglikaaninen katedraali muistuttaa menneistä ajoista, samoin jotkut englantilaistyyppiset paikannimet. Vanhan tilalle on rakennettu paljon modernia arkkitehtuuria, jonka näkyviä edustajia ovat messukeskus Hong Kong Exhibition Centre sekä Bank of China Tower -pilvenpiirtäjä.

Kaupungin kosmopoliittinen tunnelma näkyy ruokakulttuurien laajassa kirjossa. Suosituimpia ovat erilaiset kiinalaiset kalaruokalajit, lisäksi löytyy eurooppalaisia, amerikkalaisia, japanilaisia, korealaisia ja muunmaalaisia ravintoloita. Tyypillinen ruokalaji on dim sum, höyryssä kypsennetyt taikinanyytit.

Hongkongin tunnetuinta kulttuuria on sen viihdeteollisuus, joka on erityisen tunnettu toimintaelokuvistaan.

Hongkongin media kuului aiemmin Aasian korkeatasoisimpiin. Laki takasi ennen vuoden 2020 kansallisen turvallisuuden lain säätämistä mielipiteen- ja ilmaisunvapauden. Vuoden 2019 protestien yhteydessä Toimittajat ilman rajoja katsoi, että poliisi ja Peking-myönteinen leiri hyökkäsivät journalisteja vastaan useaan otteeseen. Jo vuonna 2017 järjestö katsoi Hongkongin tilanteen heikentyneen kontrollin kiristyessä, vaikka fyysinen väkivalta olikin vähentynyt.

Sosiaalinen media, kuten Facebook, toimii vapailla markkinoilla. Myös kiinalaisia sosiaalisen median kanavia, kuten Weibo, käytetään jonkin verran.

Hongkongin yleisradioyhtiö on nimeltään RTHK (Radio Television Hong Kong). Se operoi kahta TV-kanavaa ja kuutta radiokanavaa.

Suurin osa sanomalehdistä kuuluu joko Peking- tai demokratia-myönteiseen leiriin. Lehtiä julkaistaan sekä englanniksi että kiinaksi. Kansallisen turvallisuuden lain astuttua voimaan merkittäviä demokratiamyönteisiä ja Peking-kriittisiä lehtiä on kuitenkin lakkautettu. Tällaisia ovat mm. Apple Daily ja Stand News. Englanninkieliset The South China Morning Post ja verkkojulkaisu Hong Kong Free Press kertovat ihmisoikeusloukkauksista mutta varovaisemmin sanakääntein.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hongkong Wiki Commonsissa

•   Matkaopas aiheesta Hongkong Wikimatkoissa
• Hongkongin hallinnon viralliset sivut (englanniksi)
• Hongkong - idän ja lännen kohtauspaikka, Kuva, 27.09.1939, nro 20, s. 20, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot