Lavea Väljä Etuvokaali

Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa lavean väljän etuvokaalin symboli on /a/, ja se sijoittuu neliskanttisen vokaalikartan alavasempaan kulmaan, ollen teoreettisesti kaikista alin etuvokaali. Käytännössä /a/-symbolia käytetään usein samankaltaisten äänteiden, kuten lavean väljän keskivokaalin /ä/ tai lähes-väljän keskivokaalin /ɐ/, merkintään; näin käy etenkin kielissä, jossa esiintyy vain yksi väljä vokaali.

Vokaalia /a/ määrittävät seuraavat foneettiset piirteet:

• Vokaali on etinen, koska kielen massa suuontelossa on suhteellisen edessä.
• Vokaali on väljä, koska kielen korkein kohta on matalalla.
• Vokaali on lavea, koska huulten asento on soikea, ei pyöreä.

Vokaalin tarkka foneettinen määrittely on joskus osoittautunut hankalaksi. Kansainvälisen foneettisen aakkoston vokaalikaaviolla on kapeneva neliskanttinen muoto, joka sijoittaa /a/-vokaalin yhtä matalalle kuin /ɑ/-vokaalin, mutta lähes yhtä etiseen sijaintiin kuin /æ/- ja /ɛ/ Mittaukset sekä kielen sijainnista puheessa taikka eri vokaalien taajuuksista eivät välttämättä puolla tätä asettelua, vaan vokaaliavaruus olisi kolmiomaisempi, jossa /a/ edustaisi yksin kaikista väljintä tilaa, ollen niin väljä, että sen etisyys tai takaisuus ei ole enää mielekäs käsite. Tällaisessa kolmiomaisessa vokaaliavaruudessa nyt eri tasolla olevat /æ/- ja /ɑ/-vokaalit olisivat sittenkin yhtä väljiä, niin kuin suomen kielen fonologia ne asettaa.

Lavea väljä etuvokaali [a] esiintyy esimerkiksi seuraavissa kielissä (ainakin joissain murteissa):

• ruotsissa, jossa se esiintyy lyhyenä vokaalina pitkän /ɑː/:n vastakappaleena esimerkiksi sanoissa matt /mat/ ja bank [baŋk]
• ranskassa, jossa joissain murteissa säilyy ero /a/:n (⟨a⟩-kirjain) ja /ɑ/:n (⟨â⟩-kirjain) välillä: patte /pat/, pâte /pɑt/
• joissain englannissa murteissa: Australiassa /æ/-foneemi (kuten sanassa hat) lausutaan [a]:na, kun taas pitkä /ɑ:/-foneemi (kuten sanassa bath) lausutaan Uudessa-Seelannissa pitkänä [a:]:na
• arabian eri murteiden välillä on paljon variaatiota vokaalien ääntämisessä, mutta standardiarabiassa esiintyy /a/ sekä lyhyenä että pitkänä vokaalina
• mandariinikiinassa, jossa sillä on hieman keskisempi allofoni esimerkiksi sanassa 巴 bā /pä⁵⁵/
• venäjässä sitä merkitään painollisissa tavuissa ⟨а⟩- ja ⟨я⟩-kirjaimilla esimerkiksi sanoissa атом [ˈatəm], Москва [mɐskˈva], яблоко [ˈjabɫəkə]. Keskisempi allofoni [ɐ] esiintyy runsaasti ⟨а⟩- ja ⟨о⟩-kirjainten merkitsemänä painottomissa tavuissa.