Jumalanpilkka: Jumalan pilkkaaminen

Se on eräs rienauksen muoto.

Suomessa vuoden 1734 lain rikoskaari määräsi jumalanpilkasta kuoleman­rangaistuksen.

»1.§. Joca aicomuxesta, sanoilla eli kirjoituxilla, laitta ja pilcka Jumalata, hänen Pyhä Sanans ja Sacramentejä; olcon hengens rickonut. Jos se tapahtu ajattelemattomasti ja picaisudesta, ja hän catu; wetäkön sackoa sata talaria, ja rucoilcan ricoxens julkisesti Seuracunnasa andexi. Jos hän sitä teke toisen erän; tehkön cahdenkertaisen sacon. Joca ei woi sackoa maxaa; kärsikön ruumillans, nijncuin Rangaistus Caaresa sanotan.»
(Vuoden 1734 lain Pahategon Caari)

Vuoden 1823 jälkeen kuolemanrangaistusta tosin ei enää käytännössä sovellettu, sillä tuolloin keisari päätti armahdusvaltansa nojalla muuttaa kaikki kuolemantuomiot muiksi rangaistuksiksi, tavallisimmin karkotuksiksi, yleensä Siperiaan.

Vuoden 1889 rikoslaissa oli Jumalan pilkkaamista koskeva pykälä. Vuodesta 1890 eteenpäin enimmäisrangaistus jumalanpilkasta oli neljä vuotta kuritushuonetta ja vuodesta 1970 eteenpäin kaksi vuotta vankeutta. Jumalanpilkkaa ja muita uskontorikoksia koskeneet syytteet ratkaisi 1970-luvun alkuun saakka ensimmäisenä oikeusasteena hovioikeus sen jälkeen, kun alioikeus oli tutkinut asian. Tässä suhteessa ne rinnastuivat valtio- ja maanpetokseen.

»1 § Joka julkisesti pilkkaa Jumalaa, rangaistakoon kuritushuoneella korkeintaan neljäksi vuodeksi tahi vankeudella. Jos se tapahtuu ajattelemattomuudesta tahi pikaisuudesta; olkoon rangaistus sakkoa tahi vankeutta korkeintaan kuusi kuukautta.»
(Vuoden 1889 rikoslaki)

Tunnettuja jumalanpilkkatuomioita:

• Erkki Vala, toimittaja, otteita kirjasta Kunnon sotamies Shvejkin seikkailut maailmansodassa, julkaistu Tulenkantajat-lehdessä 1934 (korkein oikeus kumosi tuomion)
• Hannu Salama, kirjailija, romaani Juhannustanssit 1964
• Harro Koskinen, taidemaalari, teos Sikamessias 1969

Varatuomari Kullervo Kemppinen on katsonut, että rikoslain jumalanpilkkapykälän tarkoituksena oli toisaalta alun perin rangaista sitä, joka oli Jumalaa ikään kuin henkilökohtaisesti pilkannut, toisaalta suojella oikeaa uskoa harhaopeilta. Uudempi ajattelu on lähtenyt siitä, ettei Jumala tarvitse ihmisen laatimien lakien suojelua. Sen sijaan uskontorikosten kriminalisoinnilla on haluttu turvata ihmiset heidän uskonnollisten tunteidensa, uskonnonvapautensa ja uskonnonharjoituksensa loukkaamiselta.

Margit Borg-Sundmanin ja 18 muun kokoomuksen kansanedustajan tekemä eduskuntakysely muun muassa Hannu Salaman Juhannustanssit-romaanista nostatti vilkkaan eduskuntakeskustelun joulukuussa 1964. Silloinen oikeusministeri J. O. Söderhjelm piti rikoslain jumalanpilkkapykälää vanhentuneena, sillä kyseisestä rikoksesta voitiin tuomita vain vankeutta. Vuonna 1965 oikeusministeriö valmisteli esityksen lain lieventämiseksi siten, että rangaistus koskisi uskonrauhan rikkomista. Virolaisen hallitus antoi lakiesityksen eduskunnalle, mutta sitä ei ehditty käsitellä ennen vuoden 1966 eduskuntavaaleja. Lakiesityksen mukaan rangaistavaa olisi ollut Suomessa laillisesti toimivan uskontokunnan pyhinä pitämien seikkojen julkinen herjaaminen tai häpäiseminen Huhtikuussa 1967 eduskunta hyväksyi lainmuutoksen äänin 95–80, mutta 77 kansanedustajaa äänesti sen lepäämään yli vuoden 1970 vaalien. Laki sai lopullisen muotonsa vuonna 1971, ja sen mukaan julkisesta jumalanpilkasta tuomittiin sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Eduskunnan suuressa valiokunnassa suoritetun äänestyksen nojalla Jumalan nimi palautettiin kyseiseen lainkohtaan. Eduskunnan enemmistö olisi ilmeisesti ollut valmis alentamaan vankeusrangaistuksen enimmäismäärän yhteen vuoteen, mutta 17 kansandemokraattista kansanedustajaa äänesti erehdyksessä ankaramman linjan puolesta. Eräät kristilliset piirit pitivät tätä Jumalan tahdon ilmauksena.

Kirkko ja valtio -komitea esitti mietinnössään vuonna 1977, että rikoslaista olisi poistettava käsite jumalanpilkka ja samalla myös sana Jumala. Sen sijaan olisi säädettävä rangaistavaksi yleisemmin sen halventaminen, mitä jossakin Suomessa laillisesti toimivassa uskonnollisessa yhdyskunnassa pidetään pyhänä.

Vuonna 1987 syyttäjä harkitsi Teatterikorkeakoulun neljän opiskelijan muodostaman Jumalan teatteri -ryhmän asettamista muiden rikosten ohella syytteeseen jumalanpilkasta, mutta luopui aikeesta arkkipiispa John Vikströmin kielteisen kannan vuoksi.

Vuonna 1999 tuli voimaan Suomen rikoslain 17 luvun 10 § uskonrauhan rikkomisesta. Uskonrauhan rikkomiseen syyllistyy mikäli ”julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta.”

• Kymmenen käskyä
• Jeesuksen pilkkaaminen Raamatussa
• Jeesuksen pyhä nimi
• Pyhäinhäväistys
• Uskontokritiikki

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jumalanpilkka.

• Jumalanpilkka. Uskonnonvapaus.fi.
• Uskontorikosten historia. Uskonnonvapaus.fi.
• Harro Koskisen Sikamessias. Kiasma.
• Jumalanpilkkapykälän rikoslaissa säilyttämisen puolesta äänestäneet kansanedustajat. Vapaa ajattelija 1/1999.