Dogma 95: Elokuvataiteen suuntaus

Suuntauksen mukaisesti tehtyjen elokuvien lajityyppiä kuvattiin usein nimityksellä 'dogmaelokuva'.

Dogma-suuntauksen tarkoituksena on kasvattaa elokuvanteon ”puhtautta” pyrkimällä eroon kaikista tekijöistä, jotka tuovat elokuvaan ylimääräistä pintakiiltoa ja kikkailua, ja keskittymällä vain elokuvan sisällön kannalta olennaisiin asioihin. Tarkoituksena on, että elokuvan ohjaaja ei ota ”taiteellista” näkökantaa, vaan kertoo totuuden hahmoista, paikoista ja tilanteista. Trier ja Vinterberg keksivät tätä silmällä pitäen säännöstön, ”siveyslupauksen”, johon kuuluvat seuraavat kohdat:

1. Elokuva tulee kuvata vain aidoilla kuvauspaikoilla. Rekvisiittaa tai lavasteita ei saa tuoda paikalle. (Jos tiettyä esinettä tarvitaan juonen kannalta, kuvauspaikka on valittava niin että sellainen löytyy valmiina.)
2. Ääntä ei saa tuottaa kuvista irrallaan, tai päinvastoin. (Musiikkia ei saa lisätä elokuvaan jälkeenpäin, vaan sitä saa kuulua elokuvassa vain, jos sitä sattuu kuulumaan kuvaustilanteessa taustalla.)
3. Kameran kuuluu olla käsivaralla. Vain kehon aikaansaama kameran liike tai vakaus on sallittua. (Ei ole sallittua kuvata jalustalta tai muulta tuelta. On kuvattava paikassa, jossa kuvattavat tapahtumat tapahtuvat.)
4. On käytettävä värifilmiä. Erityistä elokuvavalaistusta ei saa käyttää. (Yhden kameraan liitetyn valaisimen käyttö on sallittu. Alivalottuneet kohtaukset on leikattava pois.)
5. Optiset tehosteet ja suotimet ovat kiellettyjä.
6. Elokuvassa ei saa olla pinnallista toimintaa. (Murhat, aseet, ja niin edelleen ovat kiellettyjä.)
7. Ajalliset ja paikalliset siirtymät eivät ole sallittuja. (Elokuvan on tapahduttava tässä ja nyt, ikään kuin reaaliajassa.)
8. Genre-elokuvat eivät ole sallittuja.
9. Elokuva pitää siirtää 35 millimetrin filmille käyttäen normaalia 4:3 kuvasuhdetta. (Aiemmin sääntö vaati, että elokuva on myös kuvattava 35 mm filmille, mutta sääntöä löysättiin pienen budjetin elokuvien tekemisen helpottamiseksi.)
10. Ohjaajaa ei saa mainita elokuvan tiedoissa.

Näistä asioista ei nykyään pidetä tarkkaa kirjaa eikä niiden noudattamista valvota tarkasti, koska tekijät eivät koe Dogmaa ”brändiksi” eikä heillä ole tarkistuksiin voimavaroja. Sääntöjen noudattaminen on täysin elokuvan tekijöiden omantunnon varassa. Elokuvan tekijät kiertävät tai vääntävät myös sääntöjä jonkin verran. Joskus tekijät myös myöntävät rikkoneensa sääntöjä: esimerkiksi Thomas Vinterberg tunnusti verhonneensa erään ikkunan elokuvaa Juhlat (1998) tehtäessä, mikä rikkoo lavaste- ja valaistussääntöä. Kaikilla säännöillä ei edes ole tarkkaa määritelmää: on vaikeaa sanoa, mikä on ”genre-elokuva” (Dogma-elokuvathan ovat sinällään jo oma genrensä) tai mitä on ”pinnallinen toiminta”. Lisäksi on huomattava, että vaikka ohjaajaa ei saa mainita krediiteissä, he osallistuvat kyllä usein elokuvan markkinointiin ja elokuvan ulkopuolella heidät useimmiten korotetaan ohjaajiksi.

Dogman ansiosta tanskalainen elokuva nousi pohjoismaisen elokuvan piiristä kansainvälisesti menestyneimmäksi. Tunnettuja nimiä on suuntauksen perustajien lisäksi myös Susanne Bier.

• Kuuskoski, Martti-Tapio: ”Taiteellinen kognitiokuva – tulevaisuuden elokuva à la Lars von Trier”, Filmihullu 5/2005.
• Kuuskoski, Martti-Tapio: ”Kiinniottoyritys – Dogma95 & Automavision®”, Filmihullu 5/2006.
• Rantanen, Jussi-Pekka: Puhtaan illuusion puolesta. Dogme 95 -elokuvaliikkeen audiovisuaalinen estetiikka. Tampere: Tampereen yliopisto, tiedotusopin laitos, 2000. ISBN 951-44-5001-9.
• Trier, Lars von: ”Automavision® – Kuvauskonsepti elokuvalle Tämän kaiken pomo”, Filmihullu 5/2006.

• Dogme 95 Nimbus Film & Zentropa Entertainment. (englanniksi)