Balkan Toisessa Maailmansodassa

Vuonna 1940 akselivallat eli Saksa ja Italia sekä Unkari, Romania ja Bulgaria hyökkäsivät Jugoslaviaan ja Kreikkaan. Alueen miehittäminen sitoi paljon saksalaisia joukkoja, mitä on pidetty osasyynä Saksan tappioon. Marraskuussa 1944 Neuvostoliiton puna-armeija pakotti akselivaltojen joukot perääntymään alueelta.

Pääartikkeli: Albanian valtaus

Ottomaanien ja Itävalta-Unkarin valtakuntien hajottua ensimmäisen maailmansodan päätyttyä albaanit etsivät tukea itsenäisyydelleen Italian kuningaskunnalta. Vuonna 1919 Albanian valtion olemassaolo vahvistettiin Pariisin rauhansopimuksessa Yhdysvaltain presidentin Woodrow Wilsonin vastustettua alueen jakamista naapurivaltioiden kesken.

Benito Mussolinin astuttua valtaan Italia pyrki jälleen vuodesta 1925 alkaen hallinnoimaan aluetta. Albaniasta tuli 1928 kuningaskunta, jonka ensimmäisenä hallitsijana oli klaanijohtaja ja entinen pääministeri nimellä Zog I. Hallitsija ei kuitenkaan kyennyt estämään Italiaa puuttumasta maan sisäpolitiikkaan. Italian joukot valloittivat 7. huhtikuuta 1939 Albanian liittäen alueen Italian maakunnaksi.

Pääartikkeli: Italian–Kreikan sota

Italia hyökkäsi 28. lokakuuta 1940 Kreikkaan. Hyökkäys ei edennyt toivotulla tavalla ja kreikkalaisjoukkojen vastahyökkäys työnsi hyökkääjät takaisin Albaniaan, jossa italialaiset kaivautuivat puolustukseen halliten vain kahta kolmasosaa Albaniasta. Seuraavan maaliskuussa 1941 tehdyn hyökkäyksen tultua torjutuksi Italian hallitus pyysi Saksalta apua.

Pääartikkeli: Jugoslavian valtaus

 

Jugoslavia liittyi kolmen vallan sopimukseen 25. maaliskuuta ja kenraali Simovic teki 27. maaliskuuta sotilasvallankaappauksen ottaen vallan. Saman päivän iltana Adolf Hitler allekirjoitti yleisohjeensa numero 25, jonka ensimmäisessä kohdassa todettiin poliittisen tilanteen muutos Balkanilla ja Jugoslavia määriteltiin viholliseksi. Hyökkäykseen tarvittavien joukkojen ja materiaalin kokoaminen siirsi samalla operaatio Barbarossan aloittamisen toukokuulta kesäkuulle. Hyökkäys Jugoslaviaan alkoi 6. huhtikuuta 1941 ja se päättyi ehdottomaan antautumiseen 17. huhtikuuta. Hyökänneet Saksan, Italian, Unkarin ja Bulgarian joukot miehittivät maan ja lakkauttivat Jugoslavian kuningaskunnan. Yhdistämällä Bosnia-Herzegovinaan alueita Kroatiasta ja Sremista perustivat Saksa ja Italia itsenäinen Kroatian valtion (Nezavisna Država Hrvatska, NDH). Kroatiaa hallitsivat kiihkokansalliset kroaatit Ante Pavelićin johdolla, ja maassa vainottiin serbejä. Saksa muodosti osasta entistä Serbian kuningaskuntaa ja Baanaatin alueesta miehittämänsä sotilashallinnon alaisen Serbian territorion. Saksan valvomille alueille perustettiin Milan Nedićin johtama nukkehallinto, Kansallisen pelastuksen hallitus. Italia perusti Montenegrosta valvomansa itsenäisen valtion.

Pääartikkeli: Kreikan taistelu

 

Hitler aloitti Kreikan valtauksen suunnittelun marraskuussa 1940 Britannian miehitettyä Kreetan ja Lemnoksen. Hän antoi 13. joulukuuta määräyksen maaliskuussa 1941 toteutettavasta operaatiosta (saks. Unternehmen Marita). Operaation tavoitteeksi oli määritetty lentotukikohtien, joilta kyettäisiin toimimaan Romanian öljykentille, käytön estäminen liittoutuneilta.^lähde?

Saksan joukot aloittivat hyökkäyksen 6. huhtikuuta 1941 saman aikaisesti Jugoslaviaan tehdyn hyökkäyksen kanssa. Jugoslavian puolustuksen romahtaminen mahdollisti lisävoimien siirtämisen Pohjois-Kreikkaan. Kreikkalaisten Metaxas-linja kierrettiin ja Kreikan tueksi siirrettyjen brittijoukkojen avusta huolimatta saksalaisjoukot etenivät Etelä-Kreikkaan. Taistelu Kreikasta päättyi saksalaisten edettyä Ateenaan ja vallattua Peloponnesoksen. Noin 40 000 liittoutuneiden sotilasta evakuoitiin Kreetalle.

Bulgarian hallitus pysyi Balkanin taisteluiden alettua 6. huhtikuuta passiivisena, vaikka se virallisesti olikin akselivaltojen liittolainen. Saksan, Italian ja Unkarin joukkojen hyökättyä Jugoslaviaan ja Kreikkaan Bulgarian joukot pidättäytyivät sotatoimista, kunnes 20. huhtikuuta aloitti joukkojen siirrot Kreikkaan pyrkien palauttamaan ensimmäisessä maailmansodassa menettämänsä Traakian hallintaansa ja samalla saamaan yhteyden Egeanmerelle. Bulgarian joukot myös miehittivät Makedonian itäosat sekä suuren osan Serbian itäosista. Niin sanottu Vardar Banovinan alue jaettiin lopulta Italian ja Bulgarian kesken.

Pääartikkeli: Kreetan taistelu

 

Saksan laskuvarjojoukot aloittivat 20. toukokuuta hyökkäyksen Kreetan pohjoisrannikon lentotukikohtiin (saks. Unternehmen Merkur) miehittääkseen saaren. Hyökänneet joukot kohtasivat kovaa vastarintaa, mutta lopulta puolustajat pakotettiin vetäytymään. Britannian hallitus määräsi 27. toukokuuta saaren evakuoinnin aloitettavaksi ja saarelle jääneet joukot antautuivat 1. kesäkuuta.

 

Kesäkuun alussa 1941 Albania, Jugoslavia ja Kreikka olivat akselivaltojen hallussa. Kreikka oli kolmen maan valvoma ja Jugoslavia lakkautettiin ja sen osista muodostettiin miehittäjien hallinnoimia valtioita. Saksa sai merkittävän strategisen edun päästessään Välimerelle. Liittoutuneet pelkäsivät Kreikan ja erityisesti Kreetan käyttöä hyökkäyksen jatkamiseksi Egyptiin tai Kyprokselle. Saksa kuitenkin luopui suunnitelmasta aloitettuaan hyökkäyksen Neuvostoliittoon (operaatio Barbarossa) 22. kesäkuuta.

Vastarintaliikkeet

Sodan loppuun saakka alueen vastarintaliikkeet kävivät sotaa miehittäjiä vastaan, mikä pakotti pitämään alueella vahvoja tukikohtia ja estäen joukkojen siirrot muille rintamille. Erityisesti vuoden 1943 jälkeen Jugoslaviassa pelko liittoutuneiden maihinnoususta ja vastarintaliikkeen kannatuksen kasvu pakotti koviin otteisiin vastarintaliikkeen toiminnan rajoittamiseksi ja alueelle sijoitettiin muun muassa vuoristojääkäreitä.

Dodekanesia

Vuonna 1943 Italian antauduttua ja liityttyä liittoutuneisiin kävivät Saksa ja Britannia kilpajuoksun Italialle kuuluneen strategisesti merkittävän Dodekanesian miehittämisestä. Saksalaisjoukot riisuivat Rodoksen varuskunnat aseista, mutta britit miehittivät Samoksen, Leroksen ja Kosin. Saksa aloitti ilmavoimien tukeman maihinnousun saarille ja karkottivat liittoutuneet.

Italian antauduttua Saksa valtasi Italian miehittämät alueet Balkanilla syyskuussa 1943. Saksa vetäytyi Albaniasta ja Kreetalta seuraavana vuonna, mutta Jugoslavia vapautui kokonaisuudessaan vasta sodan päätyttyä 1945.

Neuvostoliitto jäi useaksi vuodeksi miehittämään Romaniaa, Unkaria ja Bulgariaa, sulkien ne siten nk. rautaesiripun taakse. Myös Jugoslaviassa ja sen vaikutuspiiriin kuuluneessa Albaniassa kommunistit nousivat valtaan, mutta maa valitsi pian liittoutumattomuuden. Kreikassa puolestaan syttyi miehittäjien vetäydyttyä sisällissota suuria maa-alueita hallinnoineiden kommunistien ja sotaa edeltänyttä hallintoa edustaneiden kansallismielisten välillä. Useita vuosia kestänyt sisällissota päättyi Yhdistyneen kuningaskunnan tukemien kansallismielisten joukkojen voittoon syksyllä 1949.

• Bauer, Eddy: Toinen maailmansota. osa 1. Suomentanut Kilpi, Mikko. Porvoo: WSOY, 1973. ISBN 951-0-05841-6.

Viitteet