Alpo Savolainen

syyskuuta">9. syyskuuta 1917 Helsinki – 25. helmikuuta 1977) oli suomalainen pikajuoksija ja pesäpalloilija.

Helsingin Kisa-Tovereita edustanut Savolainen saavutti viisi Työväen Urheiluliiton mestaruutta 100 ja 200 metrillä vuosina 1936–1938. Vuoden 1937 Antwerpenin työläisolympialaisissa hän voitti 100 metrin juoksun ajalla 10,9 ja sijoittui 200 metrillä toiseksi. Alkuvuonna 1939 Savolainen siirtyi Kenttäurheilijoihin ja sieltä vielä saman kevään aikana ruotsinkieliseen Kronohagens IF:n eli Kiffeniin, jotka molemmat olivat porvarillisen SVUL:n seuroja.

Loikkauksena jälkeen hän pystyi osallistumaan Kalevan kisoihin, joissa Savolainen sai hopeaa 100 metrillä vuosina 1939 ja 1944 sekä pronssia 1945. Lisäksi hän saavutti 200 metrillä hopeaa vuonna 1944. SVUL:n urheilijana Savolainen nousi myös Suomen yleisurheilumaajoukkueeseen ja osallistui neljään maaotteluun vuosina 1939–1946.

Kesäkuussa 1939 Savolainen sivusi Helsingin olympiastadionilla Palle Virtasen ja Aki Tammiston aikaisemmin juoksemaa 100 metrin Suomen ennätystä 10,7. Se säilyi SE-tuloksena aina vuoteen 1955, jolloin Voitto Hellstén saavutti ajan 10,6. Savolainen oli tosin juossut 10,6 jo vuonna 1937, mutta koska tulos tehtiin TUL:n kilpailussa, sitä ei noteerattu Suomen ennätykseksi. Aika on edelleen Helsingin Kisa-Toverien seuraennätys. Lisäksi hän juoksi saman ajan jatkosodan aikana vuonna 1944 Karhumäellä käydyissä armeijan kilpailuissa.

Alpo Savolainen pelasi Helsingin Kisa-Tovereissa myös pesäpalloa ja oli mukana TUL:n mestaruuden 1935 voittaneessa joukkueessa. Myöhemmin hän edusti vielä Helsingin Pallonlyöjiä pesäpallon SM-sarjassa yhden kauden ajan vuonna 1947.