Aleksandrs Čaks

lokakuuta">27. lokakuuta 1901 – 8. helmikuuta 1950) oli latvialainen runoilija ja kirjailija. Čaksia pidetään ensimmäisenä latvialaisena modernistina.

Aleksandrs Čaks
Aleksandrs Čaks
Henkilötiedot
Syntynyt	27. lokakuuta 1901
Kuollut	8. helmikuuta 1950 (48 vuotta)
Kansalaisuus	Latvia
Ammatti	kirjailija
Kirjailija
Äidinkieli	latvia
Tuotannon kieli	latvia
Aiheesta muualla
www.cakamuzejs.lv
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Čaks syntyi Riiassa räätälin perheessä ja jatkoi asumista Riiassa kuvaten kaupungin elämää ruonoissaan. Vuonna 1918 Čaks aloitti lääketieteen opinnot Moskovan yliopistossa Hän osallistui aktiivisesti opiskelijoiden kulttuurielämään erityisesti kirjallisuusilloissa, joissa hän keskusteli usein futuristien ja imaginistien kanssa. Helmikuussa 1920 Čaks värvättiin Neuvostoliiton armeijaan.

Vuonna 1922 Čaks palasi Latviaan. Riiassa hän jatkoi lääketieteen opintojaan Latvian yliopistossa . Hän kuitenkin menetti pian kiinnostuksensa aiheeseen ja jätti opintonsa. Vuonna 1925 Čaks sai opettajan pätevyyden ja työskenteli alala lyhyen aikaa. Hän jätti opettajan työn vuonna 1927 omistautua kirjallisuuteen. Vuonna 1928 Čaks perusti Jauno Lira -kirjallisuuslehden Latvian nuorille kirjailijoille ja runoilijoille. Hän osallistui myös Trauksme-vasemmistolaislehden tekemiseen. Vuodesta 1930 vuoteen 1934 Čaks oli sihteeri Latvian kirjailijoiden ja toimittajien ammattiliitossa. Hän oli myös yksi Domas- lehden toimittajista.

Kārlis Ulmaniksen vallankaappauksen jälkeen vuonna 1934 kaikki ammattiliitot ja vasemmistolehdet ja poliittiset puolueet kiellettiin. Vuodesta 1934 vuoteen 1939 Aleksandrs Čaks työskenteli pankkivirkailijana ja opetti kirjallisuutta yksityiskoulussa. Sen lisäksi hän työskenteli toimittajana latvialaistan tarkka-ampujien yhdistyksessä, jossa hän auttoi julkaisemaan historiateoksen Latviešu strēlniekii. Näiden tarinoiden innoittamana hän kirjoitti kokoelman eeppisiä runoja nimeltä Mūžības Skartie, josta hän sai A. Brigadere -palkinnon vuonna 1939. Vuodesta 1939 vuoteen 1940 hän työskenteli Atpūta-lehdessä.

Neuvostoliiton miehitettyä Latvian 1940 Čaksia kritisoitiin neuvostovastaisuudesta useissa Mūžības Skartien runoissa . Siitä huolimatta hänet hyväksyttiin Latvian SNT:n kirjailijaliittoon keväällä 1941. Saksan miehitettyä Latvian Čaksia oli kiellettyä julkaista. Vuonna 1943 hän kirjoitti näytelmän Matīss, kausu bajārs. Toisen neuvostomiehityksen aikana lokakuussa 1944 Čaks aloitti työt Cīņa-sanomalehdessä, jossa hän johti kulttuuriosastoa. Kuitenkin jo vuonna 1946 kritiikkikampanja kääntyi Čaksin kirjallista uraa vastaan ja vuonna 1947 hänet erotettiin Cīņa-lehdestä. Hän aloitti työskentelyn Latvian tiedeakatemian kielen ja kirjallisuuden instituutissa.

Čaksia kritisoitiin kuitenkin edelleen. Vuonna 1949 Čaksia syytettiin poliittisesti epätoivottavien teosten kirjoittamisesta. Syytökset heikensivät Čaksin terveyttä, ja hän kuoli sydänsairauksiin 8. helmikuuta 1950. Riian keskeisistä kaduista on yksi nimetty hänen mukaansa. Hänellä on myös oma museo ja muistopatsas läheisessä Ziedoņdārzs-puistossa.

Čaks julkaisi ensimmäisen runokirjansa Seši, joka oli omistettu Riialle ja sen elämälle. Nämä runot sisälsivät aiheita ja hahmoja, joita ei aiemmin ole kuvattu latvian runoudessa - kaupungin yöelämä, kodittomat ihmiset, prostituoidut, köyhät lähiöt, jopa kerrostalojen viemärit. Teoksissaan Čaks kirjoittaa syvästä rakkaudestaan Riikaa kohtaan, mikä näkyy hyvin runossa Sirds uz trotuāra (Sydän jalkakäytävällä). Riika ei kuitenkaan ole hänen runojensa ainoa aihe - Čaks kirjoitti myös romanttista runoutta. Čaks kirjoitti myös joitain novelleja, vaikka ne eivät ole yhtä tunnettuja kuin hänen runonsa.

Heli Laaksonen on kääntänyt Čaksin runoja suomeksi ja kirjoittanut niihin vastauksia omalla lounaismurteellaan. Poimit sydämeni kirjahyllystä: Yhteinen runovuoropuhelu ilmestyi vuonna 2021. Juris Kronbergsin ruotsintama Čaks-kokoelma Hjärtat på trottoaren ilmestyi 2004 ja Ieva Lešinskan englanniksi kääntämä Selected poems vuonna 2019.

Suomennetut teokset

• Poimit sydämeni kirjahyllystä: runovuoropuhelu, suom. Heli Laaksonen, Rauman Lappi: Kynälä 2021 ISBN 978-952-68595-1-4 (sis. suomennosten lisäksi myös Laaksosen omia tekstejä)
• Sydän jalkakäytävällä, suom. Mirja Hovila, Salo: Paperiporo 2021 ISBN 978-952-68646-8-6 (ilmestyy 9/2021)

Teokset

• Augstā krasta (1950)
• Č-aks (2005) 4 nidettä; näköispainokset. Alun perin julkaistu: Seši, 1928, ja Zaļā vārna, 1929.
• Cīņai un darbam; dzejas (1951)
• Debesu lahja: yksi vasaras dzejoļi (1980)
• Dvēsele kabatā: dzeja (2000) ISBN 9984-05-300-8
• Dzejas izlase (1996) ISBN 9984-04-410-6
• Igra zhiznʹi︠u︡ (1970)
• Izlase (1971) 2 nidettä.
• Kārlis Skalbe: raksti un atmiņas (1999) ISBN 9984-17-597-9
• Kļava lapa (1969)
• Kopoti raksti: 6 sējumos (1991–2001) 5 nidettä. ISBN 5-7966-0268-3 ISBN /5-7966-0268-3
• Kremlī pie Ļeņina (1980)
• Mana mīlestība (1958)
• Mana paradīze (1951)
• Mana Rīga: dzejoļi un poēmas (1961)
• Mūžības skartie (1950)
• Mūžības skartie: dzejas par latviešu strēlniekiem (1981, 1988) ISBN 5-410-00321-7
• Patrioti, dzejojumi un dzejoļi (1948)
• Raksti (1971)
• Riika: 30. gadi (1983)
• Savādais gaidītājs: dzeja un proza (2004) ISBN 9984-05-738-0
• Selected poems Arvīds Griguliksen esipuhe; kääntänyt Ruth Speirs. (1979)
• Spēle ar dzīvību: noveles, stāsti, tēlojumi (2000) ISBN 9984-17-331-3
• Vain tevi es mīlējis esmu: dzejoļi (1986)
• Umurkumurs (1968)
• Vēlais viesis (2005) ISBN 9984-720-88-8
• Zelta ielāps: dzejas izlase 1972 (1972)
• Zem celās zvaigznes; dzejoļi un dzejojumi (1948)

• Apinis: A Hundred Great Latvians, s. 118. Riga: Nacionālais apgāds, 2006. ISBN 9984-26-288-X.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aleksandrs Čaks Wiki Commonsissa