Vladimir Fjodorovitš Tendrjakov (ven.
joulukuuta">5. joulukuuta 1923 nykyisen Vologdan alueen Verhovažjen piirin Makarovskajan kylä, Neuvostoliitto – 3. elokuuta 1984 Moskova, Neuvostoliitto) oli venäläinen neuvostokirjailija.
Vladimir Tendrjakov syntyi virkailijaperheeseen. Hän haavoittui toisessa maailmansodassa, työskenteli opettajana ja Komsomolin piirisihteerinä. Vuonna 1945 Tendrjakov muutti Moskovaan, jossa hän opiskeli Neuvostoliiton elokuvakoulussa ja myöhemmin Gorkin kirjailijainstituutissa, josta hän valmistui vuonna 1951. Tendrjakov liittyi NKP:hen vuonna 1948.
Tendrjakov oli Stalinin kuolemaa seuranneen suojasään näkyvimpiä kirjailijoita. Hänen kertomuksensa, pienoisromaaninsa ja romaaninsa kuvaavat etupäässä maaseudun ongelmia ja yksilön moraalisia valintoja. Niistä tunnetuimpia ovat Vävy (Ne ko dvoru, 1954), Kelirikko (Uhaby, 1956), Podjonka – vek korotki (”Surviaisella on lyhyt elämä”, 1965), Tri meška sornoi pšenitsy (”Kolme säkillistä juolavehnää”, 1973) ja Rasplata (”Tilinteko”, 1979). Kirjailijan neuvostoyhteiskunnan traagisia vaiheita kuvaavat kertomukset ja antiutopia Tietokone-evankeliumi (Pokušenije na miraži) ilmestyivät vasta perestroikan aikana.
This article uses material from the Wikipedia Suomi article Vladimir Tendrjakov, which is released under the Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 license ("CC BY-SA 3.0"); additional terms may apply (view authors). Sisältö on käytettävissä lisenssillä CC BY-SA 4.0, ellei toisin mainita. Images, videos and audio are available under their respective licenses.
®Wikipedia is a registered trademark of the Wiki Foundation, Inc. Wiki Suomi (DUHOCTRUNGQUOC.VN) is an independent company and has no affiliation with Wiki Foundation.