Väinö Leskinen: Suomalainen poliitikko

maaliskuuta">8. maaliskuuta 1917 Helsinki – 8. maaliskuuta 1972 Helsinki) oli suomalainen ministeri ja kansanedustaja. Värikkäänä persoonana tunnettu Leskinen oli 1950- ja 1960-luvuilla yksi merkittävimmistä Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) poliitikoista.

Väinö Leskinen
Sosiaaliministeri
Kekkosen III hallitus 26.11.1952 – 9.7.1953 Fagerholmin III hallitus 29.8.1958 – 13.1.1959
Edeltäjä	Ralf Törngren Valdemar Liljeström
Seuraaja	Lauri Hietanen Vieno Simonen
Sisäasiainministeri
Törngrenin hallitus 5.5.1954 – 20.10.1954 Kekkosen V hallitus 20.10.1954 – 30.9.1955
Edeltäjä	Heikki Kannisto
Seuraaja	Valto Käkelä
Ulkoasiainministeri
Auran hallitus 14.5.1970 – 15.7.1970 Karjalaisen II hallitus 15.7.1970 – 29.10.1971
Edeltäjä	Ahti Karjalainen
Seuraaja	Olavi J. Mattila
Kansanedustaja
6.4.1945 – 21.7.1948 21.7.1951 – 22.3.1970
Henkilötiedot
Syntynyt	8. maaliskuuta 1917 Helsinki
Kuollut	8. maaliskuuta 1972 (55 vuotta) Helsinki
Tiedot
Puolue	SDP
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Ennen poliittista uraansa Leskinen oli menestyksekäs uimari seuranaan Helsingin Työväen Uimarit (HTU). Hän voitti Antwerpenin työläisolympialaisissa 1937 200 metrin rintauinnin ajalla 2.57,1 ja 400 metrin rintauinnin ajalla 6.21,2. Leskinen toimi myöhemmin myös Työväen Urheiluliiton pääsihteerinä 1940–1943 ja puheenjohtajana 1951–1955.

Leskinen palveli talvi- ja jatkosodassa Ässärykmentissä. Hän haavoittui 1941 jatkosodan etenemisvaiheessa. Tämän jälkeen hän toimi Suomen Aseveljien Liiton sihteerinä vuosina 1942–1944. Sotilasarvoltaan hän oli majuri.

Leskinen oli keskeinen vaikuttaja Aseveljien Liitossa toimineiden sosiaalidemokraattien sodan jälkeen muodostamassa asevelisosialisteiksi kutsutussa ryhmittymässä, joka onnistuneesti voitti kommunistit taistelussa keskeisten vasemmistolaisten järjestöjen enemmistöstä. Leskinen valittiin 24. päivä marraskuuta 1944 pidetyn puoluekokouksen jälkeen Onni Hiltusen johtaman puolueen järjestösihteeriksi. Kesällä 1946 järjestösihteeri Leskinen valittiin eronneen Unto Varjosen tilalle puoluesihteeriksi.

1950-luvulla SDP:n puoluehajaannuksen aikana puoluesihteeri Leskinen oli Väinö Tanneria keulakuvanaan pitäneen puolueen enemmistön tärkeimpiä johtohenkilöitä. Hän joutui Neuvostoliiton ja kommunistien epäsuosioon länsisuuntautuneen poliittisen katsomuskantansa vuoksi.

SDP:lle tappiollisten vuoden 1962 eduskuntavaalien jälkeen Leskinen pyrki tasoittamaan suhteitaan Neuvostoliittoon ja lisäämään vasemmiston yhteistyötä Suomessa. Leskinen johti neuvotteluita, joilla Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö perustettiin. Vuonna 1966 Leskinen teki aikoinaan katumusmatkana tunnetun käyntinsä Moskovassa, jolloin hän solmi uudelleen suhteet NKP:hen. Leskisen johdolla SDP asettui vuoden 1968 presidentinvaalissa Urho Kekkosen taakse.

 

Leskinen oli kansanedustaja vuosina 1945–1948 ja 1951–1970 edustaen aluksi Uudenmaan vaalipiiriä ja vuodesta 1954 Helsingin vaalipiiriä. Hän putosi eduskunnasta vuoden 1970 vaaleissa.

Leskisen ministeriura jakaantuu kahteen osaan. 1940- ja 1950 –luvulla hän oli SDP:n tannerilaisen siiven edustajana. Tehtyään sovinnon Neuvostoliiton kanssa hän toimi vuodesta 1968 lähtien hallituksessa Urho Kekkosen läheisenä avustajana.

Presidentin valitsijamiehenä Leskinen oli neljästi, vuosien 1950, 1956, 1962 ja 1968 vaaleissa.

Väinö Leskisen ministerikaudet

• Kekkosen III hallituksen sosiaaliministeri 1952–1953
• Törngrenin hallituksen sisäasiainministeri 1954
• Kekkosen V hallituksen sisäasiainministeri 1954–1955
• Fagerholmin III hallituksen sosiaaliministeri 1958–1959
• Koiviston I hallituksen II kauppa- ja teollisuusministeri 1968–1970
• Auran hallituksen ulkoasiainministeri 1970
• Karjalaisen II hallituksen ulkoasiainministeri 1970–1971

Väinö Leskisen poliittinen ura päättyi Ahti Karjalaisen johtaman hallituksen eroon 29.10.1971. Hän kuoli sydänkohtaukseen 55-vuotispäivänään hiihtoladulle Helsingin Lauttasaaren edustalla.

Väinö Leskisen puoliso vuosina 1941−1971 oli uimari Margit Hietamäki. Pariskunnalla oli kolme poikaa. Eron jälkeen Leskinen asui yhdessä toimittaja Astrid Gartzin kanssa, ja he saivat pojan vuonna 1971.

Hänen veljensä Aarne Leskinen oli Helsingin apulaiskaupunginjohtaja vuosina 1970–1980.

Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaan uurnalehtoon Helsinkiin.

• Väinö Leskinen: Asevelisosialismista kansanrintamaan (Kirjayhtymä, 1967)
• Jahvetti (Yrjö Kilpeläinen): Valitut jorinat (toimittanut Väinö Leskinen; WSOY, 1958)

• Tuomas Keskinen: Aika sotia – aika sopia: Väinö Leskinen 1917–1972. Tammi, 1978. ISBN 951-30-4454-8.

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Väinö Leskinen.

• Helsingin Sanomat: Marjapussia ja nakkia Oikokadun päämajassa (Arkistoitu – Internet Archive)
• Hannu Soikkanen: Leskinen, Väinö (1917–1972) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.11.2001 (päivitetty 10.3.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.