Unto Aulis Kupiainen (8.
huhtikuuta">8. huhtikuuta 1909 Helsinki – 4. heinäkuuta 1961 Savonlinna) oli suomalainen runoilija, kääntäjä ja kirjallisuudentutkija.
Unto Kupiainen | |
---|---|
Unto Kupiainen vuonna 1959. | |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 8. huhtikuuta 1909 Helsinki |
Kuollut | 4. heinäkuuta 1961 (52 vuotta) Savonlinna |
Kansalaisuus | suomalainen |
Ammatti | runoilija, kääntäjä, tutkija |
Kirjailija | |
Salanimi | Kakkonen, Kalle Kakkonen, Haavi, Mikko Naula |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta | |
Unto Kupiaisen vanhemmat olivat toimittaja Alpo Kupiainen ja Aune Kaihovaara. Unto Kupiainen kävi koulunsa Viipurissa ja tuli ylioppilaaksi Viipurin klassillisesta lyseosta vuonna 1927. Lukuvuoden 1927−28 hän toimi kansakoulunopettajana Viipurin mlk:n Kilpeenjoen koulussa. Käytyään Reserviupseerikoulun 21. kurssin hän työskenteli valistusohjaajana suojeluskuntajärjestössä talvisodan syttymiseen saakka. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1931 ja lisensiaatiksi 1940 sekä väitteli tohtoriksi 1947.
Kupiainen opetti kirjallisuutta Pohjois-Karjalan Opistossa Niittylahdessa 1947–49. Hän toimi vuodesta 1950 kotimaisen kirjallisuuden professorina Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa sekä vuodesta 1955 korkeakoulun vararehtorina.
Unto Kupiainen oli naimisissa kaksi kertaa, vuosina 1934–41 Salme Hietamiehen kanssa ja vuodesta 1947 Kerttu Sihvosen kanssa.
Kupiainen kirjoitti salanimillä Kakkonen ja Mikko Naula humoristisia ajanvieteromaaneja ja -kertomuksia. Kupiaisen nimimerkillä Haavi kirjoittamia pakinoita julkaistiin useissa aikakauslehdissä, kuten Kansan Kuvalehdessä ja Taiteen maailmassa. Pakinoissaan Kupiainen ruoti kotimaisen kulttuurin ja kirjallisuuden ilmiöitä ja virtauksia, jolloin ne lähenivät esseetyyliä. Tosin kirjallisuusaiheetkin saattoivat saada hulvattoman käsittelyn, kuten hassuttelu siitä, miten Elämänpuu-nimistä romaania valmisteleva kirjoittaja huomaa nimen muuttuneen painovaiheessa Elämänpuuroksi.
Kupiaisen ensimmäinen runokokoelma Lyyra ja miekka ilmestyi 1935 ja viimeiseksi jäänyt runokokoelma Polaris vuonna 1961. Kupiainen oli jatkosodan aikana kirjoittanut runokokoelman Kuolemaan vihityt, josta Olavi Paavolainen sai antaa lausunnon sotavuonna 1942. Se oli joutunut sotasensuurin huomion kohteeksi, ja Paavolainen kommentoi: ”– – kokoelma uhkuu synkintä sotaväsymystä ja morbidia kauhunkuvausta.” Kokoelma ei ainakaan sellaisenaan ilmestynyt; mahdollisesti joitakin runoja oli kahdessa seuraavassa kokoelmassa Mustan linnun puu (1942) ja Vangittu laulu (1944).
This article uses material from the Wikipedia Suomi article Unto Kupiainen, which is released under the Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 license ("CC BY-SA 3.0"); additional terms may apply (view authors). Sisältö on käytettävissä lisenssillä CC BY-SA 4.0, ellei toisin mainita. Images, videos and audio are available under their respective licenses.
®Wikipedia is a registered trademark of the Wiki Foundation, Inc. Wiki Suomi (DUHOCTRUNGQUOC.VN) is an independent company and has no affiliation with Wiki Foundation.