Sunna

Islamin pääsuuntauksessa sunnalaisuudessa sunna tarkoittaa profeetan sanomisia ja määräyksiä. Sunnalaisuuden mukaan ne ovat jumalallista johdatusta, joita muslimit ovat velvollisia seuraamaan. Islamin toisessa pääsuuntauksessa šiialaisuudessa sunna tarkoittaa myös profeetta Muhammadia seuranneiden kahdentoista imaamin sanomisia ja määräyksiä.^lähde?

Sunna on Koraanin ohella toinen ja todellisuudessa tärkein islamilaisen lain lähde, sillä Koraani sisältää vain vähän lakimääräyksiä. Idea profeetan esikuvasta lakien lähteenä tulee islamiin juutalaisuudesta. Mooses oli saanut Jumalalta pyhän kirjan eli Tooran, jonka määräyksiä kansan tuli noudattaa. Kun kaikkea ei löytynyt sieltä, piti seurata myös Mooseksen esikuvaa, sunnaa. Sunnan sisällöstä kertoi halakha-laki (hepr. 'polku'), joka vastaa islamilaista šariaa (arab. 'polku').

Ei tiedetä varmasti, milloin Muhammedin sunna muuttui islamilaisen lain lähteeksi. Profeetan sunna mainitaan toisena oikeuslähteenä Jumalan sanan ohella Medinan pyhäkön piirtokirjoituksessa vuonna 752. Vielä tuolloin sunna saattoi silti viitata vielä Mooseksen lakiin. Saksalainen islamintutkija Joseph Schacht on arvellut, että vasta al-Shafi alkoi 800-luvulla liittää sunnan eli Jumalan tahdon mukaisen elämän profeetta Muhammedin elämäntapaan. Al-Shafista tuli hänen nimeään kantavan lakikoulukunnan perustaja^lähde? .

• Fiqh

• Berg, Herbert: The Development of Exegesis in Early Islam. The Authenticity of Muslim Literature from the Formative Period. Routledge, 2000. ISBN 978-0-4155-5416-9.
• Nevo, Y. E. & Koren, J: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state. Amherst, NY: Prometheus Books, 2003). ISBN 1-59102-083-2.
• Popp, Volker: The early history of islam, following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: Karl-Heinz. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam. New Research into its Early History, s. 17–124. Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Viitteet