Seitsemäs Sinetti: Ingmar Bergmanin elokuva vuodelta 1957

Elokuvan tunnetuimmissa kohtauksissa ritari pelaa šakkia Kuoleman kanssa. Pelissä on hänen elämänsä. Elokuvaa pidetään yleisesti mestariteoksena. Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti sen kaikkien aikojen 50 parhaan ei-englanninkielisen elokuvan joukkoon.

Seitsemäs sinetti
Det sjunde inseglet
Ohjaaja	Ingmar Bergman
Käsikirjoittaja	Ingmar Bergman
Tuottaja	Allan Ekelund
Säveltäjä	Erik Nordgren
Kuvaaja	Gunnar Fischer
Leikkaaja	Lennart Wallén
Pääosat	Max von Sydow Gunnar Björnstrand Bengt Ekerot
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Ruotsi
Tuotantoyhtiö	Svensk Filmindustri
Levittäjä	SF Studios Netflix
Ensi-ilta	16. helmikuuta 1957 26. syyskuuta 1958
Kesto	96 min
Alkuperäiskieli	ruotsi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Bergman sai idean šakkipelistä Kuolemaa vastaan Albertus Pictorin maalauksesta Täbyn kirkossa.

Ingmar Bergman kertoo Kuvasta kuvaan -kirjassaan,^{lähde tarkemmin?} kuinka elokuvan kuuluisa silhuettikohtaus, jossa Kuolema vetää joukkoa nummella, improvisoitiin muutamassa minuutissa kuvauspaikalla. Taustalla olevat pilvet olivat sopivan kuvaukselliset.

Vuonna 2009 elokuvassa käytetty vaurioitunut šakkilauta myytiin Bukowskin huutokaupassa Tukholmassa miljoonalla Ruotsin kruunulla (noin 98 000 euroa).

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 1300-luvun puolimaihin mustan surman aikoihin. Ritari Antonius ‎Block (Max von Sydow) ja hänen aseenkantajansa Jöns (Gunnar Björnstrand) palaavat Ruotsiin Pyhään Maahan ‎tekemältään ristiretkeltä. Rutto leviää pitkin maata, ja ihmiset pelkäävät kauhistuttavaa kulkutautia. ‎Ritaria kalvavat uskonnolliset epäilykset. Kun Kuolema (Bengt Ekerot) ilmestyy noutamaan miestä, tämä ‎pyytää saada pelata hänen kanssaan erän šakkia, jotta voisi viivyttää väistämätöntä.‎

Ritari ja Jöns saapuvat pienen harmaakivikirkon luo, jossa Albertus Pictor (Gunnar Olsson) maalaa ‎parhaillaan kuolemantanssia kirkon seinään. Jöns puhuu rutosta maalarin kanssa ja maalaa olennon ‎esittämään itseään: ”Tämä on Jöns-aseenkantaja. Hän irvistää Kuolemalle, pilkkaa Herraa, nauraa ‎itselleen ja lirkuttelee tytöille.” Ritari Block keskustelee rippituolissa papin kanssa: ”Elämäni on ‎ollut turhaa ponnistelua, päämäärätöntä vaellusta ja paljon tarpeetonta puhetta. En ole katkera enkä ‎halveksi itseäni, koska useimpien ihmisten elämä on juuri tällaista. Haluan kuitenkin käyttää ‎armonaikani tekemällä yhden merkityksellisen teon.” Hän tunnustaa epäilevänsä Jumalan ‎olemassaoloa ja pelkäävänsä, että elämällä ei sittenkään ole tarkoitusta. Hän paljastaa ‎pelistrategiansa, mutta huomaa sitten, että pappi onkin itse Kuolema. Poistuessaan kirkosta ritari ‎näkee kahlehditun tytön (Maud Hansson), joka on tuomittu liitosta paholaisen kanssa ja jota aiotaan rangaista ‎polttamalla hänet roviolla noitana.‎

Jöns menee hylättyyn taloon etsimään vettä. Hän löytää sieltä mykän piian (Gunnel Lindblom), joka on ainoa ‎eloonjäänyt. Mies pelastaa piian, jonka taloon tullut roisto uhkaa raiskata. Samalla hän tunnistaa ‎roiston Ravaliksi (Bertil Anderberg), joka kymmenen vuotta aikaisemmin houkutteli ritarin lähtemään ristiretkelle ‎Pyhään Maahan. Säikähtänyt piika suostuu lähtemään Jönsin ja ritarin mukaan. He ratsastavat ‎yhdessä kaupunkiin, jossa näyttelijäseurue, aviopari Jof (Nils Poppe) ja Mia (Bibi Andersson) sekä seurueen johtaja Skat (Erik Strandmark) juuri ‎esiintyvät. Heidät kuitenkin keskeyttää itsensäruoskijoiden kulkue, joka laulaa latinankielistä ‎hymniä. Kulkueen aiheuttamassa kaaoksessa kylässä asuva nainen viekoittelee Skatin karkaamaan ‎kanssaan.‎

Myöhemmin kapakassa Jof tapaa Ravalin sekä seppä Plogin (Åke Fridell), joka suree, koska hänen vaimonsa Lisa (Inga Gill) on ‎lähtenyt jonkun näyttelijän matkaan. Raval syyttää Jofia, koska tietää tämän olevan näyttelijä, ‎nöyryyttää tätä ja pakottaa tämän tanssimaan kuin karhu. Jöns tulee paikalle ja viiltää Ravalia puukolla ‎kasvoihin. Hän lohduttaa Plogia ja taivuttaa sepän mukaansa.‎

Block ja Kuolema ryhtyvät jatkamaan peliään, mutta ritari näkee illan hämärässä vaunut, Mian ja ‎pienen pojan. Mia kertoo ritarille, että Skat on lähtenyt. Jof palaa, ja ritari saa nauttia vastalypsettyä ‎maitoa ja tuoreita mansikoita perheen kanssa. Hän kertoo Mialle uskontuskistaan, joita hän kuvaa ‎rakkautena johonkuhun, joka on pimeässä eikä koskaan saavu. Hän kuitenkin toteaa saavansa lohtua ‎tällaisista yksinkertaisista hetkistä, jotka hän haluaa muistaa: ”Kannan tätä muistoa käsissäni kuin ‎kulhoa, joka reunaan asti täynnä tuoretta maitoa ... se riittää minulle.” Hän kutsuu perheen ‎linnaansa, jossa he olisivat turvassa rutolta. ‎

Block, Mia, Jof, Mikael, Jöns ja Plog lähtevät metsän poikki ja tapaavat matkalla Skatin ja Plogin ‎vaimon Lisan. Plog uhkailee Lisaa, joka nopeasti jättää Skatin ja palaa miehensä luo. Skat lyö itseään ‎veitsellä välttääkseen Plogin vihan. Kun muut ovat lähteneet, Skat nousee vahingoittumattomana, ‎koska veitsi on ollut vain teatteriveitsi. Kuolema löytää Skatin piileskelemässä puussa ja alkaa sahata ‎puuta nurin. Skat vastustelee, mutta Kuolema toteaa, että aika on tullut. ”Ei, minulla on esitys”, ‎sanoo Skat. ”Se on peruutettu kuolemantapauksen vuoksi”, vastaa Kuolema. ”Eikö näyttelijöihin ‎sovelleta erilaisia sääntöjä?” – ”Ei, ei tässä tapauksessa.”‎

Muut näkevät matkalla tytön (Maud Hansson), joka on julistettu noidaksi. Ritari pyytää tyttöä manaamaan paholaisen ‎hänen luokseen, sillä hän haluaa kysyä paholaiselta Jumalasta. Tyttö väittää kauhuissaan näkevänsä ‎paholaisen kaikkialla ja ihmettelee, miksi ritari ei näe. Block antaa tytölle yrtin, joka veisi kivun ja ‎lähtee jälleen matkaan.‎

Šakkipeli jatkuu: ritari teeskentelee kömpelöä ja kaataa šakkinappulat. Kuolema häiriintyy joksikin ‎aikaa, ja sillä välin Jof ja Mia pääsevät pakenemaan. Kun nappulat on järjestetty laudalle uudelleen, ‎Kuolema tekee matin ja voittaa pelin. Hän ilmoittaa, että heidän jälleen tavatessaan sekä Blockin ‎että hänen seurueensa aika on lopussa. Kuolema kysyy vielä, onko ritari nyt ehtinyt tehdä jotain ‎merkityksellistä, ja ritari vastaa myöntävästi. Block tapaa linnassaan vaimonsa Karinin (Inga Landgré), joka on odottanut häntä. ‎Seurue nauttii viimeisen ehtoollisen, ennen kuin Kuolema tulee noutamaan heitä. Viimeisellä ‎hetkellään Block pyytää Jumalalta: ”Ole meille armollinen, koska me olemme pieniä ja peloissamme ‎ja tietämättömiä.” Jönsin tyttö laskeutuu polvilleen, hymyilee ja sanoo: ”Se on täytetty.”‎

Sillä välin näyttelijät heräävät myrskyisen yön jälkeen. Ryömiessään ulos vaunuista, he näkevät että pimeä on hälvennyt ja aurinko paistaa kirkkaasti. Jof näkee, miten ritari ja hänen seurueensa tanssivat ‎kuolemantanssia kumpujen ylitse. Mia vastaa tähän kiusoitellen: ”Sinä ja sinun näkysi.” Sen jälkeen perhe jatkaa vankkureineen matkaansa, ja elokuva päättyy.

 

Šakkipelissä Kuolema saa mustat nappulat. (”Se sopii minulle hyvin”, sanoo Kuolema ritarille.) Ensimmäisinä siirtoinaan molemmat siirtävät e-sotilastaan.

Myöhemmin rippituolissa ritari paljastaa pelisuunnitelmansa ja sanoo: "Käytän lähetin ja ratsun yhdistelmää, jota hän ei ole vielä havainnut. Seuraavalla siirrolla hajotan hänen rintamansa." Kuolema (papiksi naamioituneena) vastaa: "Tulen muistamaan tuon".

Rannalla pelatessa ritari toteaa: "Koska paljastin sinulle taktiikkani, joudun perääntymään. Sinun siirtosi." Kuolema lyö ritarin ratsun. "Teit oikein", ritari toteaa, "lankeat ansaani. Šakki! Älä välitä naurustani, pelasta kuninkaasi." Kuolema vastaa tähän psykologisella siirrolla. Hän kumartuu pelin ylle ja kysyy: "Aiotko saattaa ilveilijän vaimoineen metsän halki? He joiden nimet ovat Jof ja Mia ja joilla on pieni poika?" "Miksi kysyt?" kysyy ritari. "Oh, ei mitään syytä." vastaa Kuolema.

Raval-ryöstäjän kuoleman jälkeen Kuolema lyö ritarin kuningattaren. "En huomannut tuota", ritari toteaa. Tätä on kuvailtu vakavaksi takaiskuksi. Kuningatar ei kuitenkaan ollut niin vahva nappula elokuvan kuvaamana ajankohtana kuin vasta 1400-luvun lopusta alkaen, jolloin kuningatar sai nykyiset siirtonsa, vaikka peliä pelataan kuten nykyšakkia.

Pelin ollessa lopussaan ritari kumoaa nappulat, niin että kun Kuolema järjestelee nappulat olleeseen tilanteeseen, nuori perhe saa aikaa paeta. "Joudut mattiin seuraavalla siirrolla, Antonius Block", sanoo Kuolema. "Se on totta", joutuu ritari toteamaan. "Oletko nauttinut armonajastasi?" "Kyllä olen", vastaa ritari Kuolemalle.

Elokuvan šakkipeli ei etene kronologisesti, koska nappuloiden määrä välillä lisääntyy. Pelin lopussa ritarin kaadettua nappuloita on alkuperäisessä tilanteessä valkea torni kuninkaan (Kb1) vieressä ruudussa c1. Sanottuaan, että muistaa nappuloiden paikat, Kuolema palauttaa kuninkaan ruutuun b1 mutta tornin ruutuun d1.