Raiskaus Suomessa

Suomessa raiskauksen määritelmä uudistettiin suostumusperusteiseksi vuoden 2023 alussa. Sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan ”sukupuolielimellä tehtävää taikka sukupuolielimeen tai peräaukkoon kohdistuvaa seksuaalista tunkeutumista toisen kehoon” taikka ”toisen sukupuolielimen ottamista omaan kehoon”.

Rikoslaki tuntee kolme raiskauksen muotoa, jotka ovat raiskaus, törkeä raiskaus ja törkeä lapsenraiskaus. Lisäksi on olemassa oma pykälänsä pakottamiselle seksuaaliseen tekoon, jos kyseessä ei ole sukupuoliyhteys vaan muu seksuaalinen teko. Aiemmin rikoslaissa oli määritelty myös raiskauksen lievä tekomuoto, sukupuoliyhteyteen pakottaminen, mutta se yhdistettiin vuonna 2014 perusmuotoiseen raiskaukseen. Termi sukupuoliyhteyteen pakottaminen oli pitkään ollut kiistanalainen, sillä sen katsotaan vähättelevän uhrin kärsimyksiä. Raiskaus ei välttämättä edellytä fyysistä väkivaltaa, vaan voi perustua esimerkiksi uhrin nukkumiseen tai sammuneena olemiseen, kiristykseen tai uhri saattaa olla esimerkiksi lamaannuttavan pelkotilan vuoksi kyvytön tekemään vastarintaa.

Suomessa tapahtuvissa raiskauksissa noin joka neljännessä tapauksessa tekijä on uhrille entuudestaan tuntematon.

Historia

Ennen vuoden 1998 lainmuutosta laissa käytettiin termiä väkisinmakaaminen termin raiskaus sijasta. Väkisinmakaamisella tarkoitettiin naisen pakottamista vaginaaliseen sukupuoliyhdyntään.

Vuonna 1994 väkisinmakaamisen määritelmästä poistettiin maininta avioliitosta, mutta uhrina saattoi edelleen olla vain nainen tai tyttö. Sitä ennen avioliiton sisäisiin raiskauksiin oli sovellettu muita rikosnimikkeitä.

1997 säädetyn lain myötä mieskin saattoi olla raiskauksen uhri. Siihen asti uhrina oleva mies tai poika saattoi syyllistyä siveellisyysrikokseen. Samalla säädettiin, että uhrin riitti vastustaa sukupuoliyhteyttä "selvästi", ei tarvinnut ottaa riskejä sen estämiseksi.

Vuoteen 2011 asti nukkuvan tai sammuneena olevan raiskaus tuomittiin raiskauksen sijaan pakottamisena sukupuoliyhteyteen. Vuodesta 2014 alkaen alle 18-vuotiaaseen kohdistuva raiskaus on täyttänyt lähtökohtaisesti aina törkeän raiskauksen kriteerit. Samassa yhteydessä myös peräaukkoon tunkeutuminen esineellä tai muulla ruumiinosalla kuin peniksellä, ja "toisen sukupuolielimen ottaminen omaan kehoon" on katsottu sukupuolineutraalisti sukupuoliyhteydeksi. Lain muuttaminen sukupuolineutraaliksi tapahtui poikkeuksellisesti eduskuntakäsittelyn aikana.^lähde?

Törkeä lapsenraiskaus säädettiin rikoslaissa vuonna 2019 tarkoituksena koventaa vakavimpien lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistuksia.

Rikoslain määritelmä

20 luku. Seksuaalirikoksista

1 § Raiskaus.

Joka on sukupuoliyhteydessä sellaisen henkilön kanssa, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.

Henkilön osallistumista sukupuoliyhteyteen ei ole pidettävä vapaaehtoisena, jos:

1) hän ei ole sanallisesti, käytöksellään tai muulla tavalla ilmaissut osallistuvansa siihen vapaaehtoisesti;

2) hänet on pakotettu sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkauksella; tai

3) hän ei ole voinut muodostaa tai ilmaista tahtoaan tiedottomuutensa, sairautensa, vammaisuutensa, pelkotilansa, voimakkaan päihtymistilansa, heikentyneen tajunnantilansa, tilanteen äkillisyyden, erityisen valta-aseman vakavan väärinkäytön tai muun näihin rinnastettavan syyn vuoksi.

Yritys on rangaistava.

2 § Törkeä raiskaus.

Jos raiskauksessa

1. aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila,

2. rikoksen tekevät useat tai siinä aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä,

3. kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi,

4. rikos tehdään erityisen raa’alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla tai

5. käytetään ampuma- tai teräasetta tai muuta hengenvaarallista välinettä taikka muuten uhataan vakavalla väkivallalla

ja raiskaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä raiskauksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.

3 § Seksuaalinen kajoaminen.

Joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee muun kuin 1 §:ssä tarkoitetun seksuaalisen teon sellaiselle henkilölle, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti, tai saa tämän ryhtymään sellaiseen tekoon, ja teko olennaisesti loukkaa tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on tuomittava seksuaalisesta kajoamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

Henkilön osallistumista seksuaaliseen tekoon ei ole pidettävä vapaaehtoisena, jos:

1. hän ei ole sanallisesti, käytöksellään tai muulla tavalla ilmaissut osallistuvansa siihen vapaaehtoisesti;

2. hänet on pakotettu seksuaaliseen tekoon käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkauksella; tai

3. hän ei ole voinut muodostaa tai ilmaista tahtoaan tiedottomuutensa, sairautensa, vammaisuutensa, pelkotilansa, voimakkaan päihtymistilansa, heikentyneen tajunnantilansa, tilanteen äkillisyyden, erityisen valta-aseman vakavan väärinkäytön tai muun näihin rinnastettavan syyn vuoksi.

Yritys on rangaistava.

4 § Törkeä seksuaalinen kajoaminen.

Jos seksuaalisessa kajoamisessa

1. käytetään tai uhataan käyttää vakavaa henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa,

2. rikoksentekijöiden lukumäärän tai muun syyn vuoksi rikoksella aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä tai se tehdään erityisen nöyryyttävällä tavalla tai

3. kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi

ja seksuaalinen kajoaminen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä seksuaalisesta kajoamisesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.

12 § Lapsenraiskaus.

Joka on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa, on tuomittava lapsenraiskauksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Lapsenraiskauksesta tuomitaan myös se, joka on sukupuoliyhteydessä kuusitoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa, jos tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden.

Yritys on rangaistava.

13 § Törkeä lapsenraiskaus.

Jos lapsenraiskauksessa

1. käytetään tai uhataan käyttää vakavaa henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila,

2. rikoksen tekee useampi kuin yksi henkilö,

3. rikoksella aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä,

4. rikos tehdään erityisen raa’alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla,

5. kohteena on lapsi, jolle rikos lapsen iän tai kehitystason vuoksi on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa tai

6. rikos on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa lapselle hänen tekijää kohtaan tuntemansa erityisen luottamuksen tai muuten tekijästä erityisen riippuvaisen asemansa vuoksi

ja lapsenraiskaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä lapsenraiskauksesta vankeuteen vähintään neljäksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi.

Yritys on rangaistava.

14 § Seksuaalinen kajoaminen lapseen.

Joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle muun kuin 12 §:ssä tarkoitetun seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä, tai saa tämän ryhtymään sellaiseen tekoon, on tuomittava seksuaalisesta kajoamisesta lapseen vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.

Seksuaalisesta kajoamisesta lapseen tuomitaan myös se, joka tekee 1 momentissa tarkoitetun teon kuusitoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttäneelle lapselle, jos tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden.

Yritys on rangaistava.

15 § Törkeä seksuaalinen kajoaminen lapseen.

Jos seksuaalisessa kajoamisessa lapseen

1. käytetään tai uhataan käyttää vakavaa henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa,

2. rikoksentekijöiden lukumäärän tai muun syyn vuoksi rikoksella aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä tai se tehdään erityisen nöyryyttävällä tavalla,

3. kohteena on lapsi, jolle rikos lapsen iän tai kehitystason vuoksi on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa tai

4. rikos on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa lapselle hänen tekijää kohtaan tuntemansa erityisen luottamuksen tai muuten tekijästä erityisen riippuvaisen asemansa vuoksi

ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä seksuaalisesta kajoamisesta lapseen vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.

Päivi Honkatukian ja Heini Kainulaisen mukaan: "Poliisin tietoon tulleista tapauksista ei voi tehdä päätelmiä rikosten todellisesta määrästä ja luonteesta, vaan ne kertovat enemmän rikosten uhrien halusta ja kyvystä tehdä rikosilmoitus. (...) Varsinkaan tuttujen ja läheisten tekemästä seksuaalisesta väkivallasta ei yleensä ilmoiteta viranomaisille." On myös huomattava, että poliisin tietoon tulleiden tapausten määrän viimeaikainen kasvu saattaa hyvin pitkälle selittyä paitsi vuonna 1999 voimaan astuneella uudistetulla seksuaalirikoslailla myös madaltuneella ilmoituskynnyksellä.

Helsingin poliisille vuonna 2008 tehdyistä raiskausilmoituksista yli 20 % johti "ei rikosta" -päätökseen. Viranomaisten arvion mukaan 2010 yli joka viides poliisin tietoon tulleista raiskausväitteistä osoittautui perättömäksi. Nämä tapaukset eivät johtaneet syyteharkintaan tai oikeuskäsittelyyn. Helsingin poliisilaitoksen mukaan aiheettomien ilmoituksen määrä oli kasvanut samaa tahtia naisten alkoholin kulutuksen kanssa. Vuonna 2014 Helsingin poliisi kertoi julkisuudessa, että jopa kaksi kolmasosaa heidän saamistaan raiskausilmoituksista on tutkinnan edetessä osoittautunut kokonaan vääriksi tai niihin ei liity rikosta tai asianomistaja on luopunut vaatimuksistaan. Poliisi valitti perättömien ilmoitusten vievän kohtuuttoman osan heidän työajastaan, mutta painotti ettei halua syyllistää raiskauksen uhreja, vaan suhtautuu vakavasti kaikkiin todellisiin tapauksiin.

Poliisi-tv:n mukaan osa Suomessa joukkoraiskauksiksi väitetyistä tapauksista on joko liioiteltuja tai kokonaan keksittyjä. Poliisi-Tv:n kyselyn mukaan paristakymmenestä ilmoitetusta joukkoraiskauksesta annettiin tuomio kahdesta tai kolmesta. Lisäksi Poliisi-TV toteaa että "Uhrit ovat olleet lähes aina eriasteisesti päihtyneitä. Poliisille on jäänyt kuva, että tarinaa on usein väritetty ja asianomistajan omaa roolia kaunisteltu".

Poliisin rikostilastoista ei suoraan selviä raiskausten todellinen määrä tai sen nousu- tai laskusuunta. Helsingin Sanomien mukaan 2015 vain pieni osa rikoksista ilmoitettiin poliisille. Kuitenkin rikoksista ilmoitettiin aiempaa herkemmin ja eri poliisiyksiköt voivat kirjata rikokset eri tavoin.

Vuosina 2000–2014 poliisille ilmoitettiin vuosittain 12–93 törkeää raiskausta. Tammi-marraskuussa 2015 luku oli 106, mutta syyskuusta 2014 lähtien kaikki alle 18-vuotiaiden raiskaukset on luokiteltu törkeiksi, mikä näyttää selittävän eron. Alle 18-vuotiaista ilmoituksia tuli 70, edellisvuonna 25 törkeää raiskausta.

Ilmoitettuja raiskauksia ja niiden yrityksiä oli yhteensä 954 tapausta tammi-marraskuussa 2015. Tämäkin nousu näyttää selittyvän sillä, että pakottaminen sukupuoliyhteyteen poistettiin rikoslaista.

Suomessa 1,1 % miehistä ja 1,3 % naisista pakotettiin sukupuoliyhteyteen ja 1,1 % ja 1,2 % muuhun sukupuoliseen kanssakäymiseen vuonna 2012, ilmenee kansallisesta rikosuhritutkimuksesta. Toisaalta useissa tutkimuksissa miehet ovat ilmoittaneet poliisille paljon pienemmän osan kokemistaan väkivaltarikoksista kuin naiset.

Uhriksi valitaan usein päihtynyt henkilö. Heikommassa asemassa olevaa saatetaan painostaa tai lahjoa. Lapseen kohdistuva seksuaalirikos alkaa usein tekijän ja uhrin psykologisella lähentymisellä.

Suomessa lähes 10 % naisista voi joutua elämänsä aikana raiskatuksi ja noin viidennes raiskauksen yrityksen kohteeksi. Seksuaaliseen kanssakäymiseen pakotetaan vuosittain yhteensä noin 15 000 naista. Seksuaaliseen kanssakäymiseen pakottamisen yrityksiä lasketaan taas olevan 46 000. Luvuissa ei ole mukana tapauksia, joissa nainen on painostettu sukupuoliyhteyteen. Aiemmin raiskauksia on arvioitu tapahtuvan noin 6 000 – 10 000 joka vuosi.

Valtioneuvoston selvityksen mukaan Suomessa seksuaalirikoksia tekevät eniten huono-osaiset, nuoret, ulkomaalaiset ja ne, joilla on varhaisia riskitekijöitä. Ulkomaalaisten korkeaa 38 %:n osuutta raiskauksesta epäillyistä eivät kuitenkaan huono-osaisuus ja sosioekonomiset tekijät juurikaan selittäneet.

Oikeudessa tuomitut tekijät ovat Suomessa yleensä miehiä. Vuosina 2016–2020 Suomessa annettiin viisi kertaa tuomio raiskauksesta, jossa tekijä oli nainen. Näistä kolme oli törkeitä raiskauksia. Lisäksi oli 15 törkeää ja 16 tavallista lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, yksi pakottaminen sukupuoliyhteyteen ym.

Vuonna 2019 ulkomaalaisia oli 38 % raiskauksista epäillyistä. 2016-2018 luku oli noin 30 %. Lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista ulkomaalaisten osuus oli 27 %. Irakilaisten osuus oli 11 %, seuraavina olivat Afganistan, Iran ja Somalia. Kaikista rikoslakirikoksista epäillyistä ulkomaan kansalaisia oli vain 11 % (kaksoiskansalaiset on laskettu suomalaisiksi).

Maahanmuuttajien väestöön suhteutettu rikollisuustaso oli raiskausrikoksissa lähes kahdeksankertainen kantaväestön kokonaisrikollisuustasoon verrattuna. Korkein rikollisuustaso oli Afrikassa ja Lähi-idässä syntyneillä miehillä, 17-kertainen syntyperäisiin suomalaisiin nähden. Suomessa raiskauksista tuomituista oli 34 % ulkomaalaisia vuosina 2006–2009, vaikka heidän väestöosuutensa oli vain 3 %, etenkin Lähi-idästä tulleita. Esimerkiksi vuonna 2011 irakilaisia epäiltiin 5 %:sta raiskauksista, vaikka heidän väestöosuutensa on 0,1 %.

Vuosina 2005–2010 oikeudessa annettiin tuomio yhteensä 505 raiskausrikoksesta (raiskaus, törkeä raiskaus tai sukupuoliyhteyteen pakottaminen). Tuomituista 355 (70,3 %) oli Suomen kansalaisia, 113 (22,4 %) Suomessa asuvia ulkomaan kansalaisia ja 37 (7,3 %) ei vakinaisesti Suomessa asuvia ulkomaalaisia. Vuonna 2013 annettiin tuomio yhteensä 144 raiskausrikoksesta. Tuomituista 109 (75,7 %) oli Suomen kansalaisia, 23 (16,0 %) Suomessa asuvia ulkomaan kansalaisia ja 12 (8,3 %) ei vakinaisesti Suomessa asuvia ulkomaan kansalaisia.

Vuosina 2011–2013 poliisille ilmoitettiin noin tuhat raiskausta vuodessa. Määrä on kymmenessä vuodessa liki kaksinkertaistunut. Vuodesta 1993 raiskaajaksi epäillyt on tilastoitu etnisen taustan perusteella. Syntyperäisten suomalaisten osuus raiskausepäillyistä on ollut noin 80 prosenttia, loput ovat ulkomaalaistaustaisia (ulkomaan kansalaisia tai Suomen kansalaisia, joiden syntymämaa on jokin muu kuin Suomi).

Vuosina 2017-2018 ilmoitettiin poliisille keskimäärin 1465 tapausta vuodessa. Näistä tuomioon johti 221.

Tilastotietoa tuomioista

Raiskausrikoksesta tai sen yrityksestä nostettiin vuosina 2001–2005 keskimäärin 103 syytettä vuodessa ja tuomittiin 83 kertaa. Ennen seksuaalirikoslain uudistusta (1994–1998) luvut olivat vastaavasti 56 syytettä ja 51 tuomiota. Syytteiden ja tuomioiden suhteellinen määrä poliisin tietoon tulleista tapauksista on lakiuudistuksen myötä kasvanut.

Raiskauksesta tuomittiin Suomessa vuonna 2002 yksittäisrikoksena 23 tapausta. Näistä 11 (48 %) sai ehdollisen tuomion ja 12 (52 %) ehdottoman. Ehdollisten keskipituus oli 16,2 kuukautta ja ehdottomien 18,8 kuukautta.

Törkeästä raiskauksesta tuomitaan harvemmin. Vuosina 2000–2002 tuomittiin päärikoksena (ei siis yksittäisrikoksena) 21 tapausta, joista yhdessä tuomio oli ehdollinen ja lopuissa ehdoton. Ehdollisen pituus oli 22 kuukautta ja ehdottomien keskimääräinen pituus 47,6 kuukautta.

Pakottamisesta sukupuoliyhteyteen eli raiskauksen lievästä muodosta tuomittiin vuonna 2002 yksittäisrikoksena viisi ihmistä. Kaikkien tuomiot olivat ehdollisia ja niiden keskipituus oli 6,3 kuukautta. Päärikoksena vuosina 2000–2002 taas tuomittiin pakottamisesta sukupuoliyhteyteen yhteensä 24 tuomiota. Kaksi näistä oli ehdottomia ja 22 ehdollisia. Ehdottomien keskipituus oli 14 kuukautta ja ehdollisten 8,3 kuukautta. Tästä teosta käytetään toisinaan nimitystä lievä raiskaus.

Pakottamisesta seksuaaliseen tekoon tuomittiin päärikoksena vuosina 2000–2002 yhteensä 45 tuomiota. Näistä yhdeksän oli ehdottomia, yksi yhdyskuntapalvelua, 22 ehdollisia ja 13 sakkoja. Ehdollisten keskimääräinen pituus oli 4,9 kuukautta ja ehdottomien 9,4 kuukautta.

Vuosina 1911–1919 Helsingissä langetettiin kaksi tuomiota väkisinmakaamisesta. Todistevaatimukset olivat tuolloin sellaisia, että harva nainen pystyi saamaan raiskaajalleen tuomion ja syyttämisessä epäonnistunut nainen saattoi saada kunnianloukkaussyytteen.

• Raiskaus avioliitossa