Pitkäpallo: Suomessa pelattu pallolyöntipeli

Lauri ”Tahko” Pihkala kehitti pitkäpallon muuttamalla kuningaspallon sääntöjä vuonna 1915 ja uudestaan vuonna 1917. Hän kehitti lajia ottamalla vaikutteita ruotsalaisesta långbollista ja amerikkalaisesta baseballista, ja hän kutsui peliä pitkäpalloksi, jotta se erottuisi edeltäjästään. Pitkäpalloa pelattiin vuosina 1915–1921, ja ensimmäiset valtakunnalliset kisat järjestettiin 1919. Pitkäpallokentän muutokset vuosina 1920 ja 1921 johtivat uuden lajin, pesäpallon syntyyn.

Lyhyestä elinkaarestaan huolimatta lajissa ennätettiin järjestää myös Suomen-mestaruuskilpailuja. Vuonna 1920 suojeluskuntajärjestön mestaruusotteluihin osallistui peräti 14 suojeluskuntapiiriä. Jyväskylän piiri osoittautui parhaimmaksi. SM-ottelussa se sai vastaansa armeijan mestarin, Pioneeripataljoona 1:n Viipurista. Tasainen ottelu päättyi Jyväskylän 19–18 ‑voittoon. | Vuoden 1921 suojeluskuntajärjestön sarjaan osallistui 15 joukkuetta. Etelä-Pohjanmaa voitti järjestön mestaruuden kukistamalla Etelä-Hämeen niukasti 12–11.. Suomen-mestaruusturnaukseen osallistui suojeluskuntamestarin lisäksi armeijan mestarina Viipurin Rykmentti sekä kaksi siviiliseuraa, Helsingin Pallonlyöjät ja Hämeenlinnan Ilves. Myös Jyväskylän Lyseo olisi ollut oikeutettu osallistumaan, mutta se jättäytyi pois. Loppuottelussa Etelä-Pohjanmaan skp voitti Hämeenlinnan Ilveksen 16–10, mutta ottelulta oli jo etukäteen poistettu SM-arvo vastalauseen johdosta.

Erilaisten protestihässäköiden, ottelusiirtojen ja luovutusten jälkeen Palloliitto myönsi Suomen-mestaruuden Helsingin Pallonlyöjille, mutta tämä kieltäytyi ottamasta mestaruutta vastaan. Seuraavana kesänä oteltiinkin sitten jo pesäpallon Suomen-mestaruuksista. Pitkäpallo eli vielä jonkin aikaa pesäpallon rinnalla, mutta pikkuhiljaa uusi pallonlyöntipeli syrjäytti sen kokonaan.

Pesiä kentällä oli vain kaksi: pesä ja ulkomaali. Juoksijoita eli sisämiehiä sai polttaa heittämällä pesän lisäksi suoraan juoksijaa. Räpylöiden käyttö oli ulkomiehiltä kielletty; syötön korkeudeksi riitti lyöjän päälaen korkeus. Koppilyönnin aikana kentällä eteneminen aiheutti kuoleman eli palon.

Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.