Pieni-Kaukasus

Se rajoittuu pohjoisessa ja koillisessa Armenian ylänköön, ja sen erottavat Isosta-Kaukasuksesta Kolhethin ja Kür-Arazin alangot. Vuoriston korkein huippu on 3724 metrin korkuinen Gamış Dağı.

Vuoriston pituus on noin 600 ja leveys 100 kilometriä. Sen kiviaines on pääasiassa sedimentti- ja ekstrusiivikiviä. Georgiassa ne muodostavat koillissuuntaan ulottuvan kuperan kaaren, jossa on suhteellisen tasaiset rinteet ja kupera laki. Etenkin vuorijonon keski- ja itäosissa on teräviä huippuja, jyrkkiä kivisiä rinteitä ja muinaisen jäätymisen jälkiä, kuten suuremmat Murovdagin, Şahdağin ja Karabahin vuorijonot. Suuren Zangezurin vuorijonon kuuluminen Pieneen-Kaukasukseen on on kiistanalaista, ja joidenkin tutkijoiden mielestä se on osa Armenian ylänköä.

Vuoriston länsiosassa pohjoisrinteen alempia osia peittää kostealle subtrooppiselle vyöhykkeelle tyypillinen laaja lehtimetsä ja ylempiä osia kuusi- ja pihtametsä. Vuoriston itäosaa hallitsevat kuivat subtrooppiset metsät ja pensaikot, keskivyöhykkeellä on vuoristometsiä ja vuorijonojen korkeimmissa osissa on niittyjä, joita käytetään laitumina. Etelärinteellä vuoristoinen aro vuorottelee harvan metsän ja pensaikkojen kanssa.

Pienen-Kaukasuksen alueella on useita kansallispuistoja ja luonnonsuojelualueita, kuten Borjomi-Haragaulin kansallispuisto Georgiassa ja Göygölin ja Zangezurin kansallispuistot Azerbaidžanissa. Kaivannaisia ovat rauta, kupari ja muut malmit. Mineraalipitoisten lähteiden lähellä on lomakohteita.