Natascha Kampusch: Nainen joka siepattiin kymmenvuotiaana Wienissä 1998
Natascha Maria Kampusch (s.
17. helmikuuta 1988 Wien) on itävaltalainen nainen, joka siepattiin 2. maaliskuuta 1998 kymmenvuotiaana Wienissä koulumatkalla. Kampusch oli kadoksissa yli kahdeksan vuotta, kunnes hän pakeni sieppaajansa takapihalta. Kampusch on kirjoittanut kokemuksistaan kirjan 3096 päivää (2010).lähde?
| Natascha Kampusch | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. helmikuuta 1988 Wien |
| Kansalaisuus | itävaltalainen |
| Muut tiedot | |
| Merkittävät teokset | 3096 päivää (2010) |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Lapsuus ja perhe
Kampusch kasvoi äitinsä Brigitte Sirnyn ja kasvatti-isänsä Ludwig Kochin luona Wienissä. Hänen perheeseensä kuului kaksi aikuista sisarta sekä neljä sisarentytärtä tai -poikaa. Kampuschin vanhemmat erosivat, kun hän oli vielä lapsi. Kampusch vietti aikaansa kummankin vanhempansa luona. Hän palasi lomalta isäpuolensa luota äitinsä luo sieppausta edeltävänä päivänä.lähde?
Sieppaus
Kampusch lähti kotoa kouluun 2. maaliskuuta 1998. Matkalla hänet siepattiin pakettiautoon. Poliisin ainoa johtolanka Kampuschin löytämiseksi oli silminnäkijähavainto valkoisesta pakettiautosta.lähde?
Etsintä
Kampuschin löytämiseksi aloitettiin laaja etsintäkampanja, jossa tutkittiin yli 700 autoa ja kuulusteltiin yli tuhatta epäiltyä monissa maissa. Sieppaaja Wolfgang Přiklopil oli yksi sadoista valkoisen pienoisbussin omistajista, joita kuulusteltiin. Přiklopilin asuintaloon ei kuitenkaan tehty kotietsintää. Myöhemmin on selvinnyt, että noin kuukausi tytön katoamisen jälkeen itävaltalainen poliisi pysäytti Přiklopilin pakettiauton ja kuulusteli tätä. Poliisi raportoi epäilyksistään esimiehilleen, jotka kuitenkin jättivät kuulusteluraportin huomiotta.lähde?
Elämä siepattuna
 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Sieppaaja piti uhriaan lähes täydellisessä eristyksessä kuuden neliön kellarityrmässä Strasshofissa, 25 kilometrin päässä Wienistä. 1,78 metriä pitkä, 1,81 metriä leveä ja 2,37 metriä korkea huone oli rakennettu autotallin kellariin, 2,5 metriä maan alle. Huoneen sulki kolme peräkkäistä ovea joista yksi oli panssaroitu. Sisäänkäynti oli piilotettu kaapin taakse. Huone oli ikkunaton ja äänieristetty.
Ensimmäisen puolen vuoden aikana Natascha ei päässyt tyrmästään ulos. Myöhemmin Kampusch sai tehdä kotitöitä Přiklopilin talossa. Přiklopil toi Kampuschille kirjoja luettavaksi. Lisäksi hän sai kuunnella radiota ja katsoa ajoittain sieppaajan nauhoittamia televisio-ohjelmia. Sieppaaja vakuutti hänelle, että talo on täynnä asennettuja räjähteitä ja että jos hän yrittää paeta, kaikki ympärillä olevat ihmiset kuolevat myös. Myöhempinä vuosina Kampusch sai olla lyhyitä aikoja ulkoilmassa. Hänellä teetettiin talossa raskaita remonttitöitä. Sieppaaja pahoinpiteli Kampuschia usein hakkaamalla ja potkimalla. Häntä pidettiin usein nälässä, jotta hän olisi liian heikko pakenemaan.
Jonkin aikaa ennen Kampuschin pakoa naapurit näkivät tämän Přiklopilin seurassa. Naapurin kysyttyä Přiklopililta tytöstä Přiklop vastasi, että tyttö on kotiapulainen entisen Jugoslavian alueelta.
Vuoden 2006 alkupuolella Přiklopil otti Kampuschin mukaan hiihtolomalle Alpeille. Liikenneratsiassa Kampusch yritti ilmein ja silmillään saada kiinnitettyä poliisin huomion siinä onnistumatta.
Pako
Kampusch onnistui pakenemaan 23. elokuuta 2006 ollessaan pihalla imuroimassa sieppaajan autoa. Přiklopil oli puhunut puhelimessa ja kääntänyt hetkeksi selkänsä. Kampusch juoksi hakkaamaan 80-vuotiaan Inge T. -nimisen naapurin ikkunaa huutaen: ”Minä olen Natascha Kampusch!” Naapuri otti yhteyttä poliisiin. Kampusch vietiin Deutsch Wagramin kaupungin poliisiasemalle. Kampusch tunnistettiin kehossa olevan arven perusteella, tyrmästä löytyi hänen nimellään oleva passi ja DNA-testi toi lopullisen varmuuden. Kampuschin paettua Přiklopil teki itsemurhan hyppäämällä junan alle.lähde?
Vapautuessaan Kampusch oli 42-kiloinen ja 160-senttimetrinen. Useissa viestimissä hänen sanottiin kärsineen voimakkaasta Tukholma-syndroomasta, jossa panttivanki samaistuu sieppaajaansa, mutta traumoihin ja kriisien jälkihoitoon erikoistuneen psykologian dosentti Salli Saaren mielestä termiä ”Tukholma-syndrooma” ei tässä tapauksessa tulisi käyttää.
Sieppauksen jälkeen
Sherry Hormann ohjasi Kampuschin kirjan pohjalta elokuvan 3096 päivää vuonna 2013.
Kampusch on perustanut lastensairaalan Sri Lankaan. Kampusch rahoitti lastensairaalan lahjoituksilla, joita hän sai vapauduttuaan.
Kampusch omistaa nykyään talon, jossa hän oli vankina. Hän sai Přiklopililta tämän kuoltua siitä 2/3 korvauksena ja osti myöhemmin itselleen vielä puuttuvan 1/3 sieppaajan äidiltä.
Lähteet
Kirjallisuutta
- Kampusch, Natascha: 3096 päivää. (3096 Tage, 2010.) Natascha Kampusch yhdessä Heike Gronemeierin ja Corinna Milbornin kanssa. Suomentanut Anja Meripirtti. Helsingissä: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-25330-3.
Aiheesta muualla
- Natascha Kampuschin kotisivut. (saksaksi)
- Koskonen, Teppo: Kellarissa vankina pidetty Natascha Kampusch uudessa kirjassaan: Monen on vaikea hyväksyä vapauttani. Keskisuomalainen 15.8.2016.
This article uses material from the Wikipedia Suomi article Natascha Kampusch, which is released under the Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 license ("CC BY-SA 3.0"); additional terms may apply (view authors). Sisältö on käytettävissä lisenssillä CC BY-SA 4.0, ellei toisin mainita. Images, videos and audio are available under their respective licenses.
®Wikipedia is a registered trademark of the Wiki Foundation, Inc. Wiki Suomi (DUHOCTRUNGQUOC.VN) is an independent company and has no affiliation with Wiki Foundation.