Koillisväylä: Merireitti

Suurimman osan vuotta meritie on jäässä, ja koko väylä ollut historiassa auki vain tavallisesti kaksi kuukautta vuodessa, koska Laptevinmeri on ollut jäässä lokakuulta heinäkuun loppuun. Nykyään Koillisväylä on kuitenkin auki yli kaksi kuukautta vuodessa. Jäämerellä on vähiten jäätä syyskuussa.

Vuonna 2012 Koillisväylän jääpeite oli jo niin ohut heinäkuun kolmannella viikolla, että laivaliikenne voitiin aloittaa ja vuoden aikana reitin kautta kulki 33 alusta. Ilmaston lämpeneminen pienentää arktisen alueen jääpeitettä ja Koillisväylän ennustetaan olevan auki pidempään vuodessa kuin historiallisesti. Koillisväylän taloudellisen merkityksen ennustetaan kasvavan tämän seurauksena, koska sitä käyttämällä on mahdollista lyhentää Aasian ja Euroopan välistä laivaliikenteen etäisyyttä 5 000–8 000 kilometriä. Koillisväylää käytetään jäänmurtajien avulla heinäkuulta marraskuulle asti.

Koillista meritietä etsi turhaan muun muassa alankomaalainen Willem Barents vuonna 1596. Hän pääsi Novaja Zemljalle asti, mutta joutui sääolojen vuoksi palaamaan. Tanskalainen Vitus Bering lähti vastakkaiseen suuntaan Kamtšatkasta vuonna 1725, mutta ei menestynyt sen paremmin. Heidän mukaansa on nimetty Barentsinmeri ja Beringinsalmi.

Vega

 

 

Väylän läpi purjehti ensimmäisenä suomalaissyntyinen Ruotsiin muuttanut Adolf Erik Nordenskiöld 1878–1879, joka kulki lännestä itään. Hänen aluksensa Vega pääsi syyskuuhun 1878 mennessä melkein Beringinsalmelle saakka, mutta juuttui siellä jäihin ja pääsi jatkamaan vasta seuraavana kesänä. Vegan päällikkönä toimi luutnantti Louis Palander.

Vilkitski, Amundsen ja Schmidt

Toisena koko Koillisväylän läpi purjehti vasta vuosina 1914–1915 venäläinen Boris Vilkitski. Hän kulki meritien idästä länteen, Vladivostokista Arkangeliin. Kolmantena sen teki norjalaisen Roald Amundsenin retkikunta vuosina 1918–1920. Nordenskiöldin tavoin hekin joutuivat pysähtymään matkan varrella talveksi ja pääsivät jatkamaan vasta seuraavana vuonna. Neljäntenä, ja samalla ensimmäisenä talvehtimatta, koko väylän läpi purjehti neuvostoliittolainen Otto Schmidt jäänmurtajalla 1932.

Komet

 

Saksan valtakunnan Kriegsmarinen 3. heinäkuuta 1940 Gotenhafenista kommodori Robert Eyssenin johdolla lähtenyt apuristeilijä Komet kulki koillisväylän läpi neuvostoliittolaisen jäänmurtajan avustamana 270 henkilön vahvuisella miehistöllä. Norjan rannikolla alus väärennettiin neuvostoliittolaiseksi Semjon Dežnjov -nimiseksi jäänmurtajaksi ja Teriberkanlahdella heinä-elokuussa odotuksen aikana Donau-nimiseksi neuvostoliittolaiseksi alukseksi. Elokuussa Kometia avusti jäänmurtaja Lenin ja myöhemmin jäänmurtaja Josif Stalin. Syyskuun 1940 alussa Komet saavutti Beringinsalmen ja Tyynen valtameren. Neuvostoliitto peri avusta 950 000 Reichsmarkia. Lokakuun puolessa välissä Komet saavutti japanilaisella Lamutrikin saarella kaksi muuta saksalaista apuristeilijää, Orionin ja Kumerlandin. Kometista tuli japanilainen Manyo Maru ja Kulmerlandista Tokyo Maru. Alukset ryhtyivät sotatoimiin liittoutuneiden aluksia vastaan.

Koillisväylän reitillä on useita venäläisiä satamia, josta saadaan tarvittaessa huoltoa. Niitä ovat lännestä itään päin lueteltuina:

• Murmansk (ven. Му́рманск), Kuolanvuonossa Kuolan niemimaalla Barentsinmeren rannikolla
• Sabetta (ven. Cабетта), Obinlahden pohjoisosissa Karanmeren rannikolla
• Dikson (ven. Диксон), Taimyrin niemimaalla Karameren rannikolla
• Hatanga (ven. Ха́танга), Hatangan suistossa Laptevinmeren rannikolla
• Tiksi (ven. Тикси), Buor-Hajan lahdella Laptevinmeren rannikolla
• Pevek (ven. Певе́к), Tšauninlahdella Itä-Siperian meren rannikolla
• Providenija (ven. Провиде́ния), Providenijanlahdella Beringinmeren rannikolla

 

Koillisväylä lyhentää Euroopan ja Itä-Aasian välistä merimatkaa huomattavasti. Esimerkiksi matka Hampurista Tokioon on Koillisväylän kautta noin 8 000 kilometriä lyhyempi kuin reitti Suezin kanavan ja Malakan salmen kautta.

Vuonna 2011 Koillisväylä aukeni elokuun puolivälissä. Matkan lyhentyminen säästää aikaa ja polttoainetta. Lisäksi vältetään Suezin kanavan käyttömaksu. Vuonna 2012 Koillisväylän jääpeite oli jo niin ohut heinäkuun kolmannella viikolla, että laivaliikenne voitiin aloittaa ja vuoden aikana reitin kautta kulki 33 alusta.

Vuodesta 1935 lähtien neuvostoliittolaiset käyttivät reittiä kesäisin tavarankuljetuksiin jäänmurtajien avustuksella ja perustivat sen varrelle yli sata sää- ja jäähavaintoasemaa. Wärtsilän Helsingin telakalla rakennettiin 1970- ja 1980-luvuilla Neuvostoliiton tilauksesta muutamia Koillisväylälle tarkoitettuja jäänmurtajia.

Jääesteiden, Venäjän asettaman väylätariffin ja venäläismurtajan käyttöpakon vuoksi pitkän matkan rahtilaivaliikenne Euroopan ja Itä-Aasian välillä ei vielä kulje Koillisväylän kautta suuressa määrin edes kesäkaudella. Merimatka olisi Koillisväylää pitkin kuitenkin selvästi lyhempi kuin Suezin kanavan kautta tai Afrikan ympäri kiertäen.

Vuonna 2009 saksalainen Beluga Shipping liikennöi onnistuneesti Koillisväylällä. Vuonna 2010 kahdeksan kauppa-alusta käytti Koillisväylää kesäkaudella. Vuonna 2011 aluksia oli kymmeniä, muiden muassa kaksi Neste Oilin alusta.

Venäjällä on arvioitu tarvittavan jopa 1 500 uutta alusta Koillisväylän hyödyntämiseen. Ensimmäisiä tähän lukumäärään kuuluvia aluksia valmistetaan Arctech Oy:n Helsingin telakalla..

Yhä useampi merenkulkuvaltio on jo kokeillut väylää. Esimerkiksi elokuussa 2012 ensimmäinen kiinalaisalus, jäänmurtaja Jäälohikäärme kulki Koillisväylän läpi.

Vuoden 2012 purjehduskausi oli aiempia vuosia pidempi. Vielä marraskuussa 2012 nesteytettyä maakaasua kuljettava norjalainen jäävahvistettu LNG-alus "Ob River" kulki ydinjäämurtajien avustamana Norjasta Pohjoista meritietä pitkin Japaniin. Suomalaisaluksista Koillisväylän läpi purjehti kesäkaudella 2012 kaksi Neste Shippingin 1A-jääluokan tankkeria (Palva ja Stena Poseidon) sekä Alaskan tehtävistä palanneet Arctia Shippingin jäänmurtajat Fennica ja Nordica.

Vuonna 2021 väylällä tehtiin 85 matkaa, joista 48 lännestä itään.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan 2022 lännen pakotteet vähensivät Koillisväylällä kuljetettujen polttoaineiden kysyntää mutta eivät lopettaneet sitä kokonaan.

Venäjä kutsuu Koillisväylää nimellä pohjoinen merireitti. Venäjän valtio pyrkii pitämään Koillisväylän auki ympärivuotisesti ydinenergiayhtiö Rosatomin ydinkäyttöisillä jäänmurtajilla. Venäjällä on aikeita varustaa ydinkäyttöiset jäänmurtajat lasereilla, joilla jäätä voi leikata jäänmurtajien edestä. Venäläinen kaasuntoimittaja Novatek on kiinnostunut Koillisväylästä ja Venäjälle rakennetaan satama Kamtšatkan niemimaalle sekä laajennetaan Murmanskin satamaa; reitillä sijaitsevat Sabettan ja Diksonin satamat. Ranskalainen öljy-yhtiö Total on kiinnostunut reitistä. Reitin etuina on, ettei siellä ole merirosvousta, ja että Suezin kanavan lähellä poliittinen epävakaus on mahdollista.

Koillisväylän reitillä saa käyttää raskasta polttoöljyä. Kiinalainen COSCO käyttää reittiä tuuliturbiinien siipien kuljettamiseen. Reitin suurin käyttäjä on venäläinen Novatek, jonka nesteytetyn maakaasun (LNG) kuljetukset liittyvät Jamalin LNG-laitokseen. Novatek aikoo operoida 220 LNG-kuljetusta vuodessa. Suurin reitin liikennemäärän kasvu liittyy venäläisen Vostokugolin suunnitelmaan kuljettaa jopa 30 miljoonaa tonnia kivihiiltä vuodessa.

Venäläinen merikuljetusyhtiö Sovkomflot (ven. Совкомфлот, lyhenne sanoista Современный коммерческий флот, suom. nykyaikainen kauppalaivasto) on suunnitellut kansainväisten, muun muassa eteläkorealaisten telakoiden kanssa kaupallista ympärivuotista rahtiliikennettä Koillisväylän kautta.

• Luoteisväylä
• Lapin rautatiesuunnitelmat

• Juha Nurminen, Esko Häkli, Nils-Erik Raurala: Koillisväylä viikingeistä Nordenskiöldiin. John Nurmisen säätiö, 1992. ISBN 952-9745-00-1.
• Koillisväylä, tekijät Heikki Haapavaara ja Jarmo Vehkakoski, Auditorium 2014.ISBN 978-952-7043-08-0

 

Wiki Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Koillisväylä.

• Neljä jäänmurtajaa halkoo Koillisväylää (Arkistoitu – Internet Archive) (arctia.fi)
• Северный морской путь изначально запирал не лед, а высокий тари (venäjäksi)
• Roshydromet, 2005: Strategic prediction for the period of up to 2010--2015 of climate change expected in Russia and its impact on sectors of Russian national economy. See ch. 2.5. Northern Sea Route shipping, shelf operations, and economics of the Northern territories (pdf) (englanniksi) (meteoinfo.ru)
• Jäätilanne Jäämerellä (venäläinen jääkartta) (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) (nsra.ru)