Kiikoinen: Suomen entinen kunta, nykyisin osa Sastamalaa

Vuoden 2013 alusta Kiikoinen liitettiin Pirkanmaan maakunnassa sijaitsevaan Sastamalan kaupunkiin, jolloin siitä tuli osa Pirkanmaan maakuntaa. Vuonna 2012 kunnassa asui 1 245 ihmistä, ja sen pinta-ala oli 144,32 km², josta 6,26 km² oli vesistöjä. Väestötiheys oli 9,02 asukasta/km². Kiikoisten naapurikunnat olivat Kokemäki, Lavia, Ulvila, ja Sastamala. Aikaisempia naapurikuntia olivat Kauvatsa, Keikyä, Kiikka, (yhdistyneinä vuodesta 1981 Äetsä), Kullaa, Suodenniemi ja Tyrvää.

Kiikoinen Kikois
Entinen kunta – nykyiset kunnat: Sastamala
vaakuna	sijainti
Sijainti	, 022°34′40″E
Maakunta	Satakunnan maakunta
Seutukunta	Pohjois-Satakunnan seutukunta
Kuntanumero	254
Hallinnollinen keskus	Kiikoisten kirkonkylä
Perustettu	1847
Liitetty	2013
– liitoskunnat	Sastamala Kiikoinen
– syntynyt kunta	Sastamala
Pinta-ala	144,32 km²  (1.1.2012)
– maa	138,06 km²
– sisävesi	6,26 km²
Väkiluku	1 245   (31.12.2012)
– väestötiheys	9,02 as./km² (31.12.2012)
Infobox OK

Kiikoinen sijaitsee Pirkanmaan ja Satakunnan maakuntien rajalla. Se siirtyi Pirkanmaasta Satakuntaan vuonna 1997 mutta vaihtoi maakuntaa uudelleen liittyessään pirkanmaalaiseen Sastamalaan vuoden 2013 alussa. Kiikoisten kunnanvaltuusto päätti asiasta 18. huhtikuuta 2012. Liittymisestä päätettiin äänin 10–7. Kymmenen kokoomuksen valtuutettua äänesti puolesta ja seitsemän keskustalaista vastaan.

Kiikoisten asutus on keskittynyt Jaaran, kirkon seudun ja Tervahaudan alueille. Kirkon ja Tervahaudan välissä sijaitsee kunnan ainoa peruskoulu, 1990-luvun alussa rakennettu Toukolan koulu.

Kiikoisten alueelta on tehty muutamia kivikauden aikaisia esinelöytöjä. Myöhemmin seutu kuului kauan Sastamalan pitäjän erämaihin.

Suurin osa Kiikoisista, erityisesti läntinen Kiikoinen, on asutettu enimmäkseen etelästä Kiikasta päin. Alueen itäosien asuttajat sen sijaan olivat usein Tyrvään kylien torppareita. Kiikoinen on perustettu vuonna 1847, jolloin se irrotettiin omaksi kappeliseurakunnakseen Tyrvään seurakunnan Kiikan kappelista. Itsenäiseksi seurakunnaksi Kiikoisista tuli virallisesti vuonna 1904, joskin itsenäistyminen toteutui vasta vuonna 1922. Arkkitehti Pehr Johan Gylichin suunnittelema puukirkko on vuodelta 1851.

Kiikoisten ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa kirkonkylässä vuonna 1891. Kiikoisten Osuusmeijeri perustettiin vuonna 1903 ja säästöpankki vuonna 1907. Kiikoisiin asutettiin viime sotien jälkeen Pyhäjärven (Vpl) siirtoväkeä. Kiikoinen oli koko historiansa aikana luonteeltaan korostetun selvästi maatalouskunta, jossa mikään toinen elinkeino ei saavuttanut merkittävää jalansijaa. Vuoden 1960 väestönlaskennan mukaan peräti 68 prosenttia kiikoislaisista sai toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Kunnalle oli ominaista myös keskimääräistä pienempi tilakoko ja maatilojen melko alhainen koneellistumisaste.

Kiikoinen tunnetaan "kuttupitäjänä", mihin viittaa myös Gustaf von Numersin suunnittelemassa ja vuonna 1956 vahvistetussa kunnan vaakunassa esiintyvä pukki. Kunnassa on vuodesta 1969 lähtien järjestetty vuosittain heinäkuussa Kiikoisten Purpurijuhlat. Kiikoisten purpuri on yksi vanhimpia purpuritansseja.

Kiikoisten pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla siansyltty, vanhanajan rievä johon käytetään naurista tai palsternakkaa, sekä puolukasta ja talkkunasta sekoitettu marjasokkara.

Kunnan kautta kulkevat valtatie 11 ja kantatie 44, jotka risteävät Tervahaudassa. Matkaa Kiikoisista Sastamalan keskustaan on noin 30 km. Lähimpiä suurempia kaupunkeja ovat Pori (45 km) ja Tampere (65 km). Lähimmät rautatieasemat ovat Kokemäen ja Vammalan rautatieasemat ja lähin lentokenttä Porin lentoasema.

Jaara, Kiikoinen, Kuorsumaa, Niemenmaa, Myöntee, Rautu, Jylhänmaa, Nevanperä, Hongistonmaa, Tervahauta.

 

Suurimmat järvet ovat Kiikoisjärvi ja Kuorsumaanjärvi. Kolmas suurehko järvi, Marjajärvi, kuivatettiin viljelysmaaksi 1960-luvun lopulla. Kunnan tunnuseläin on liito-orava ja tunnuskasvi sinivuokko.

Kiikoisten kunta on maastonmuodoiltaan varsin tasaista ja se kuuluu Satakunnan kangasmaastoihin, joilla peruskalliota peittää lähes kaikkialla moreeni. Koska kallioperä on granodioriittia, alue on melko tasaista ja korkeimmatkaan kukkulat eivät nouse 20 metriä korkeammalle ympäröivästä maastosta. Alue on metsäistä lukuun ottamatta laajoja viljelyaukeita Kiikoisjärveen laskevan Pajistonojan laaksossa sekä Jaaranjoen ja Hyssänojan alueilla. Kyseiset viljelyaukeat sekä pienemmät moreeniselänteiden väliset peltoaukeat ovat merkittäviä kulttuurimaisemia. Vaikka suurmaisema on suhteellisen tasaista, on moreeniselänteiden reunavyöhyke pienipiirteistä ja kumpuilevaa. Reunavyöhykkeellä kiemurtelevan Tervahauta-Jaara tien varrella on paljon vaihtelevia näkymiä.

• Heikki Halmesmäki, pappi ja lehtimies
• Lasse Heikkilä, runoilija
• O. F. Laine, kansanedustaja
• Jaakko Löytty, laulaja ja lauluntekijä
• Aaro Pihlajamäki, lentopalloilija
• Valtteri Pihlajamäki, jääkiekkoilija
• Kaija Pispa, kirjailija
• Pekka Silvola, poliitikko ja radiojohtaja
• Esko Valkama, jalkapalloilija
• Raija Westergård, kirjailija

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kiikoinen Wiki Commonsissa

• LC Kiikoinen (Arkistoitu – Internet Archive)