Jope Ruonansuu: Suomalainen koomikko, imitaattori, muusikko ja näyttelijä

huhtikuuta">15. huhtikuuta 1964 Kemi – 18. heinäkuuta 2020 Heinola) oli suomalainen koomikko, imitaattori, muusikko ja näyttelijä. Hän esiintyi 1980-luvulta alkaen vuoteen 2018 saakka.

Jope Ruonansuu
Jope Ruonansuu esiintymässä Limingan markkinoilla tou­kokuussa 2016.
Henkilötiedot
Koko nimi	Jorma Olavi Ruonansuu
Syntynyt	15. huhtikuuta 1964 Kemi
Kuollut	18. heinäkuuta 2020 (56 vuotta) Heinola
Ammatti	imitaattori koomikko laulaja-lauluntekijä näyttelijä
Muusikko
Aktiivisena	1983–2018
Tyylilajit	huumori imitaatio iskelmä
Soittimet	basso harmonikka kitara poikkihuilu rummut saksofoni
Levy-yhtiöt	EMI Edel AXR (1990–2010) Sony (2010–2020)
Aiheesta muualla
Kotisivut
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Ruonansuusta on tehty Marko Tallin ohjaama dokumenttielokuva Jope ite, joka sai ensi-iltansa 10. helmikuuta 2023.

Ruonan­suu aloitti uransa imitaattorina ja stand up -koomikkona 16-vuotiaana. Hän esiintyi Klaus Thomassonin isännöimmässä Klaustrofobia-viihde­ohjelmassa 1980-luvulla. Vuonna 1987 M. A. Numminen ja Pedro Hietanen löysivät Ruonan­suun, ja syksyllä 1988 julkaistiin esikois­levy. Samana vuonna Ruonan­suu vieraili MTV:n Vesku Show’ssa esittäen imitaattorin taitojaan. Noina aikoina hän esiintyi jo ympäri Suomea. Seuraavana vuonna Ruonansuu julkaisi Visa Mäkisen kanssa yhteis­työnä sketsi­ohjelman Matkiva kulkuri. Vuonna 1990 Ruonansuu tapasi levy­tuottaja Ilkka Vainion, ja siitä hetkestä sai alkunsa yhteis­työ, joka katkesi vasta vuonna 2010 Ruonansuun siirryttyä Sony Musicin artistiksi.

Ruonan­suun varsinainen läpi­murto tapahtui kuitenkin paikallisradioiden kautta. Yhdessä Jari Vesan kanssa Ruonan­suu alkoi vetää Elvis-osastoa Radio Perämeressä Kemin alueella 1980-luvun lopulla. Pian mukaan liittyi kolmas kemiläinen, Tommi Reponen. Ohjelma laajeni pian valta­kunnalliseksi. Levyt Jope Ruonansuu ja Elvis-osasto (1992) sekä Täällä Washington (1993) myivät kultaa ja Ruonan­suusta tuli eräs kysytyimmistä suomalaisista imitaattoreista. Elvis-osasto esiintyi myös livenä suurella menestyksellä.

Elvis-osaston loputtua Ruonan­suu ja Reponen jatkoivat eri paikallis­radio­asemille vuodesta 1993 tehtyä viikoittaista Washington Bar -ohjelmaa. Washington Barin nimi jatkoi Elvis-osaston viitoittamaa menestys­reseptiä: yksi Ruonansuun tunnetuimmista imitaatio­hahmoista on entinen pitkä­aikainen Yleisradion Washingtonin kirjeen­vaihtaja Aarne Tanninen. Vuosina 2002–2003 Ruonansuu teki Juha Laitilan kanssa American Office -radio­sketsejä eri radio­asemille.

Televisiossa Ruonansuu esiintyi Timo Koivusalon Pekko Aikamiespoika -elo­kuvissa Heka Haimakaisen roolissa ja presidentti Martti Ahti­saaren roolissa Uuno Turhapuro -elo­kuvissa. Ruonan­suu on tehnyt myös yhteis­työtä näyttelijä Pirkka-Pekka Peteliuksen kanssa, mistä syntyi sketsi­sarjat Neurovisio (1992), Herra 47 (1994), Hömppäveikot (1996), Ruonansuu & Petelius Co. (1997) ja 6pack (2008), jonka he yhdessä käsi­kirjoittivat ja näyttelivät. Ruonansuu teki myös Peteliuksen kanssa vuonna 2001 inter­netissä esitettyä sketsi­sarjaa Petelius ja Ruonan­suu Show’ta.

Erityisesti Ruonan­suu tunnetaan omasta Jopet Show -sketsi­viihde­sarjastaan, joita on tehty kuusi kautta. Sarjaa on esitetty Yle TV2:lla uusintoina vuodesta 2005 alkaen. Ruonan­suu on ollut myös muutaman kerran ääni­näyttelijänä. Johnny von Wright tuotti Jope Ruonan­suusta Yle TV1:lle suuren suosion saaneen vuonna 1998 julkaistun oma­elämä­kerrallisen Kokovartalodokumentin. Ruonan­suun elämästä on julkaistu myös oma­elä­mäkerta Aatteleppa ite! – Suomen hauskin mies (Gummerus, 2006), jonka on kirjoitettanut toimittaja Tommi E. Virtanen.

Toimittaja Pasi Kostiaisen mukaan Ruonan­suu asettuu suomalaisen populaari­kulttuurin historiassa samaan jatkumoon kuin hänen suuresti ihailemansa Spede Pasanen ja omaa tietään kulkenut laulaja ja laulun­tekijä Irwin Goodman. Siinä missä Pasanen elo­kuvillaan ja Goodman lauluillaan kommentoivat 1960- ja 1970-lukujen kaupungistuvan Suomen olo­suhteita ja ongelmia, Ruonan­suu ruoti musiikillaan ja sketseillään 1990-luvun alun laman ja sitä seuranneen Nokia-vetoisen nousu­kauden Suomea.

Imitointi

Ruonan­suu imitoi levyillään useita julkisuuden henkilöitä, joita olivat esimerkiksi Martti Ahtisaari, Tarja Halonen, Matti Nykänen ja Kimi Räikkönen. Ruonan­suu imitoi taitavasti myös höyryveturia, Terhi-merkkistä perämoottoria sekä suomalaisen sinisen pika­junan matkustamon ääni­maailmaa. Kaikkiaan Ruonan­suu imitoi uransa aikana noin 150 henkilöä.

Muusikkona

Vuonna 1988 ilmestyi Ruonan­suun ensimmäinen albumi Matkiva kulkuri, jonka tuotti Pedro Hietanen. Sen jälkeen Ruonan­suu siirtyi Ilkka Vainion levy-yhtiölle Audio­vox Records (nykyinen AXR Music). Yhdeksän Ruonan­suun levyistä on myynyt kultaa ja menestyneimmät Työnnä kännykkä hanuriin (2002) ja Finnshits (2003) myös platinaa. Menestyneimmissä kappaleissaan Ruonan­suu on yleensä karikatyyrin keinoin liioitellut jonkun julkisuuden henkilön ominaisuuksia ja maneereja tai humoristisesti pureutunut ajan­kohtaisiin asioihin. Suuri osa Ruonan­suun huumori­musiikista on parodiamusiikkia. Huumori­musiikin lisäksi hän on tehnyt ja esittänyt myös herkkiä vakava­mielisiä kappaleita. Niitä on julkaistu hänen levyillään huumori­kappaleiden seassa. Hänen tunnetuin vakava kappaleensa on ”Enkeleitä toisillemme”. Vuonna 2008 hän julkaisi vakava­mielisten laulujen kokoelman Enkeleitä toisillemme – Herkimmät laulut. Ruonan­suu osasi soittaa kitaraa, saksofonia, rumpuja, bassoa, poikkihuilua ja harmonikkaa.

Ruonan­suu voitti vuonna 1990 Kuopiossa pidetyn huumori­musiikin Suomen mestaruuden. Hän vastaanotti Huumori-Emman vuonna 1996 ja tuli valituksi vuoden viihde­taiteilijaksi vuosina 1998 ja 2001. Vuoden 2010 Venla-gaalassa Ruonan­suu valittiin yleisöäänestyksellä parhaaksi televisio­esiintyjäksi Jopet-Show’staan. Hän sai 15 kulta­levyä ja kahdeksan platina­levyä.

Kun Ruonan­suu vieraili synnyin­kaupungissaan Kemissä vuoden 2011 alussa, hänen mukaansa nimettiin Syväkankaan koulun auditorio Jopen saliksi.

Nuoruudessaan Ruonansuu joutui koulukiusaamisen kohteeksi, mistä hän puhui avoimesti julkisuudessa. Ruonansuulla oli myös ongelmia alkoholinkäytön kanssa. Pasi Kostiaisen mukaan Ruonansuun avoimuus yksityiselämänsä vaikeuksista toimi vertaistukena monille muille samoista ongelmista kärsineille.

Ruonansuu oli naimisissa, ja hänellä oli kolme lasta, vuosina 1996 ja 2016 syntyneet tyttäret ja vuonna 2010 syntynyt poika. Hän asui Heinolassa. Koulutukseltaan Ruonansuu oli konepuuseppä Kemin ammattikoulusta. ^lähde?

Vuonna 1995 Ruonansuulla todettiin tyypin 2 diabetes. Myöhemmin hän kertoi kärsineensä myös sydänvaivoista. Ruonansuu kärsi pitkään ylipainosta, minkä vuoksi hän kävi maaliskuussa 2015 vatsalaukun pienennysleikkauksessa, ja laihtui sen jälkeen yli 40 kilogrammaa.

Ruonansuu sairastui keväällä 2018 ruokatorven syöpään, johon hän sai sytostaattihoitoa. Syöpädiagnoosin jälkeen Ruonansuu ei enää aktiivisesti esiintynyt julkisuudessa. Ruonansuu kuoli heinäkuussa 2020. Hänet on haudattu Kemiin.

• Jopen pahimmat. Helsinki: Gummerus, 2002. ISBN 978-951-2-06196-9.
• Sikapieni Hiace. Helsinki: Gummerus, 2003. ISBN 978-951-2-06425-0.
• Hii-ala housuja hoi! Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 978-951-2-06644-5.
• Aatteleppa ite! toim. Tommi Virtanen. Helsinki: Gummerus, 2006. ISBN 978-951-2-06935-4.
• Parhaat Jopet. Helsinki: Helsinki-kirjat, 2010. ISBN 978-952-5874-24-2.

Pääartikkelit: Jope Ruonansuun diskografia ja luettelo kappaleista

Studioalbumit

Pääartikkeli: Jope Ruonansuun filmografia

• Jopet Show (2005–2011)

Ääninäyttelijänä

Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.

•   Sitaatteja aiheesta Jope Ruonansuu Wikisitaateissa
• Kotisivut
• Matilainen, Ville: Miten minusta tuli minä, Jope Ruonan­suu (1994 haastattelu) Yle Elävä arkisto. 24.10.2011 (päivitetty 18.7.2020).