John B. Goodenough: Yhdysvaltalainen fyysikko

heinäkuuta">25. heinäkuuta 1922 Jena, Saksa – 25. kesäkuuta 2023, Austin, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen fyysikko ja materiaalitieteilijä. Goodenough tunnetaan erityisesti hänen työstään ladattavien litiumioniakkujen kehityksessä. Hän kehitti niissä käytettäviä materiaaleja. Goodenoughille myönnettiin Nobelin kemianpalkinto vuonna 2019 yhdessä M. Stanley Whittinghamin ja Akira Yoshinon kanssa litiumioniakkujen kehittämisestä.

John B. Goodenough
Henkilötiedot
Koko nimi	John Bannister Goodenough
Syntynyt	25. heinäkuuta 1922
Kuollut	25. kesäkuuta 2023 (100 vuotta)
Koulutus ja ura
Väitöstyön ohjaaja	Clarence Zener
Tutkimusalue	Kiinteän olomuodon fysiikka
Palkinnot	Nobelin kemianpalkinto (2019)
Aiheesta muualla
www.me.utexas.edu/people/faculty-directory/goodenough
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Lapsuutensa Goodenough eli New Havenissa Conneticutissa ja 12-vuotiaana hänet lähettiin Grotonin yksityiskouluun Massachusettsiin. Goodenough opiskeli aluksi matematiikkaa Yalen yliopistossa, josta hän valmistui kandidaatiksi vuonna 1943. Tämän jälkeen hän siirtyi opiskelemaan fysiikkaa Chicagon yliopistoon, josta hän valmistui maisteriksi vuonna 1951 ja tohtoriksi jo seuraavana vuonna 1952. Vuodesta 1952 alkaen Goodenough oli MIT:n tutkimusryhmässä, jossa hän tutki materiaalien magneettisia ominaisuuksia. Tutkimukset ovat johtaneet muun muassa hajasaantimuistisovellutuksiin. MIT:ssä työskennellessään Goodenough kehitti kiinteiden materiaalien magneettisia ominaisuuksia kuvaavat Goodenough–Kanamori-säännöt.

Öljykriisin innoittamana Goodenough alkoi 1970-luvulla tutkia vaihtoehtoisia energianlähteitä. Vuosina 1976-1986 hän toimi epäorgaanisen kemian professorina ja laitoksenjohtajana Oxfordin yliopistossa. Siellä hän teki ensimmäiset merkittävät tutkimuksensa koskien litiumioniakkuja. Goodenough ryhmineen havaitsi, että litiumkobolttioksidi on rakenteeltaan interkalaatioyhdiste ja soveltuu rakenteensa perusteella katodimateriaaliksi. Goodenough ryhmineen rakensi akun, jossa katodina oli litiumkobolttioksidi ja elektrolyyttinä propyleenikarbonaattiin liuotettu litiumtetrafluoroboraatti. Vuonna 1991 Sony valmisti ensimmäisen kaupallisen ladattavan litiumioniakun Goddenoughin kehittämästä litiumkobolttioksidikatodista ja grafiittianodista.

Vuonna 1986 Goodenough siirtyi professoriksi Texasin yliopistoon kone- ja sähkötekniikan osastolla. Texasin yliopistossa Goodenough kehitti litiumioniakkujen materiaaleja edelleen muun muassa litiumrautafosfaatteja. Goodenough kirjoitti 8 kirjaa ja oli mukana kirjoittamassa yli 800 tieteellistä julkaisua.

Goodenough sai litiumioniakkuja koskevista tutkimuksistaan useita tunnustuksia muun muassa Enrico Fermi -palkinnon vuonna 2009, National Medal of Science -palkinnon vuonna 2011, Welch Award in Chemistry vuonna 2017 ja Royal Society of Chemistryn Copley-mitalin vuonna 2019. Vuonna 2019 Goodenough sai litiumioniakkujen kehittämisestä Nobelin kemianpalkinnon ja hän jakoi sen M. Stanley Whittinghamin ja Akira Yoshinon kanssa.