Islamilainen Valtio

Sen esikuvana on profeetta Muhammedia seurannut oikeaan johdettujen kalifien tarunhohtoinen aika eli rašidun-kalifaatti vuosina 632–661 Lähi-idässä. Islaminuskon mukaan yhteiskuntaa ohjattiin tuolloin profeetta Muhammedin antamien esikuvien mukaisesti.

Šarialle ovat ominaisia useat erikoisuudet lainsäädäntönä. Islaminuskossa katsotaan, että oikeaan johdettujen kalifien ihanteelliseen aikaan verrattuna kaikki muut aikakaudet ovat eritasoista rappeutumista ja luopumista islamilaisesta ideaalista. Islamilainen laki ei ole universaali, sillä soveltaminen vaihtelee islamilaisessa valtiossa sen mukaan, onko kyseessä muslimi vai ei, ja sen mukaan, asuuko muslimi islamilaisessa valtiossa vai ei. Laki on joissakin suhteissa luonteeltaan vain teoreettinen, sillä šariaan kuuluu säädöksiä, jotka ovat pakollisen ja kielletyn tuolla puolen ja koskevat ainoastaan suositeltavia tai vältettäviä tekoja.

Šarialain mukaisesti maailmassa voi kerrallaan olla vain yksi kalifi. Kalifi on "oikean" uskon puolustaja, jonka tulee käydä pyhää sotaa (jihad) koko maailman alistamiseksi. Kalifi ei kuitenkaan ole uskonnon yläpuolella, sillä uskontoa koskevat tulkinnat sekä lainkäyttö kuuluvat islamilaiselle papistolle (ulama). Sen käsissä on islamilaisessa valtiossa sekä lainkäyttö että oikeusistuimet. Tuomioiden paneminen täytäntöön kuuluu kaikille muslimeille yhteisesti hyvään kehottamisen ja pahan kieltämisen periaatteen mukaisesti.

Islamilaisen lain kehityksessä abbasidikalifaatti oli tärkeässä asemassa, sillä tällöin vielä muodostumassa olleesta šarialaista pyrittiin tekemään valtion ainoa laki. Kehitys ei johtanut teorian ja käytännön täyteen sulautumiseen, sillä lain tulkinta ja tuomioitten jakaminen jäi poliittisen koneiston ulkopuolelle eli islamilaiselle papistolle ja uskonnollisille tuomareille eli qadeille. Šarian kytkeytyminen uskontoon oli kuitenkin eduksi lain säilymiselle sen jälkeen, kun itse abbasidikalifaatti alkoi asteittain hajota 800- ja 900-luvuilla. Tässä vaiheessa šaria tarjosi islamilaista maailmaa yhdistävän tekijän. Abbasidivaltakunnan jälkeen šaria koki merkittävimmän ylösnousemuksensa kahdessa suuressa islamilaisessa imperiumissa, Osmanien valtakunnassa 1500-luvulla ja Suurmogulien valtakunnassa 1600-luvulla.

Jo Osmanien valtakunnassa alkoi syntyä muutakin lainsäädäntöä šarian rinnalle. Siirtomaahallinnon myötä muslimimaihin syntyi läntisen lainsäädännön ja šarian yhdistelmiä. Tästä esimerkkejä ovat Brittiläisen Intian anglo-muhamettilainen lainsäädäntö sekä Algerian Droit musulman algėrien. Lähi-idässä modernisaatio on johtanut laajaan siirtymiseen länsimaistyyppistä lainsäädäntöä soveltaviin valtioihin.

Nykyään ei ole valtioita, jotka perustuisivat ainoastaan šariaan, vaikka eräät valtiot katsovat olevansa sellaisia. Lähimpänä islamilaisen valtion mukaisia instituutioita oli jihadistisen terrorijärjestö ISISin perustama lyhytikäinen kalifaatti Irakin ja Syyrian valloitetuilla alueilla. Kalifaatti ehti toimia vuodet 2014–2019 ennen kuin se kukistettiin sotilaallisesti.

Nykypäivän islamilaisiin valtioihin kuuluvat Pakistan, Mauritania, Iran ja Afganistan, jotka ovat virallisesti "islamilaisia tasavaltoja". Muita ovat ainakin Saudi-Arabia, Oman, Jemen, Yhdistyneet Arabiemiraatit ja Bahrain. Lisäksi on maita, joissa enemmistö asukkaista on muslimeja, mutta joissa šaria ei ole tärkeässä asemassa lainsäädännössä.

• Al-Misri, Ahmad ibn an-Naqib: Reliance of the Traveller and Tools of the Worshipper. Teoksessa: Reliance of the Traveller. Revised Edition. The Classic Manual of Islamic Sacred Law "Umdat al-Salik" by Ahmad ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller, s. 47-648. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017 (alkuteos n. 1368). ISBN 0-915957-72-8. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (arabiaksi)
• Haeri, Fadhlalla: Islam. Suomentanut Salme Saukko. Helsinki: Tammi, 1996. ISBN 951-31-0671-3.
• Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
• Schacht, Joseph: An Introduction to Islamic Law. Clarendon Press, 1982. ISBN 978-0-19-825473-7. (englanniksi)

Viitteet