Ihmisen Pituus: Ihmiskehon mitta

Yleensä pituus noudattaa normaalijakaumaa. Poikkeuksellinen pituus on usein jättikasvun tai lyhytkasvuisuuden aiheuttamaa. Pituuteen vaikuttavat perimä, ravinto ja ympäristötekijät.

Maailmanlaajuisesti miehet ovat keskimäärin arviolta noin 171 senttimetriä ja naiset 160 senttimetriä pitkiä. Keskiarvoisesti pisimmät ihmiset elävät 2010-luvulla Euroopan maissa, kuten Alankomaissa, Latviassa ja Virossa.

Ihmisen pituus on vahvasti perinnöllinen ominaisuus. Kaksostutkimusten mukaan perimän erot selittävät noin 90 % pituuden vaihtelusta.

Ihmisen pituus määräytyy usean geenimuunnoksen yhteisvaikutuksesta. Suurin vaikutus on joillain harvinaisilla muunnoksilla, jopa yli kaksi senttimetriä. Kansainvälinen tutkijaryhmien konsortio Genetic Investigation of Anthropometric Traits (GIANT) on vuoteen 2017 mennessä tunnistanut lähes 800 geenimuunnosta, jotka vaikuttavat ihmisen pituuteen. Löytöjen myötä pituuden heritabiliteetista on nyt selvitetty 27,4 prosenttia. Ensimmäiset 700 geenimuunnosta löydettiin vuonna 2014 genominlaajuisen riippuvuustutkimuksen avulla, jossa skannataan suuri määrä genomeja. Näin löydetään yleisiä muunnoksia, joilla on kullakin kuitenkin korkeintaan vain yhden millimetrin vaikutus pituuteen. Vuonna 2017 ryhmä käytti ExomeChip-menetelmää, jolla se löysi 83 harvinaisempaa muunnosta, joita esiintyy korkeintaan viidellä prosentilla ihmisistä. Nämä muunnokset vaikuttavat proteiineja koodaaviin geeneihin, ja niistä 24:llä on yli yhden senttimetrin vaikutus pituuteen. Vuonna 2020 löydetty FBN1-geenin E1297G-muunnelma voi lyhentää ihmisen pituutta 2,2 senttimetriä, tai 4,4 senttimetriä, jos sen saa molemmilta vanhemmiltaan.

Sisäsiittoisuus ja siitä aiheutuva homotsygoottisuus heikentää pituuskasvua. Vuonna 2012 julkaistun 35 000 ihmisellä tehdyn tutkimuksen mukaan serkusten lapset ovat keskimäärin 3 senttimetriä lyhyempiä kuin lapset, joiden vanhemmat eivät ole toisilleen sukua.

Ihmisen pituuskasvuun vaikuttavat myös ympäristötekijöiden vaikutukset hänen terveyteensä. Ulkoiset rasitteet vähentävät kasvua. Tarpeellisen ravinnon saanti lisää kasvua. Ympäristötekijöiden vaihtelun johdosta samojenkin populaatioiden keskipituudet ovat voineet vaihdella suuresti sukupolvesta toiseen. Huonoina aikoina kuten sodan aikana väestön keskipituus on usein väliaikaisesti laskenut. Kivikautisen Gravetten kulttuurin aikaiset eurooppalaiset metsästäjä-keräilijämiehet olivat keskimäärin 183 senttimetriä pitkiä. Kun maanviljelys tuli Eurooppaan noin 8000 vuotta sitten, miesten keskipituus aleni lyhyessä ajassa 20 senttimetriä. Muutoksen on arveltu johtuneen ruokavalion proteiinipitoisuuden äkillisestä vähenemisestä viljaan siirtymisen johdosta. Seuraavien seitsemän tuhannen vuoden aikana eurooppalaisten keskipituus ei suuresti kasvanut, joskin hyvin syönyt yläluokka oli selvästi tavallista kansaa pitempää. Amerikkaan siirtolaisiksi lähteneet englantilaismiehet tosin kasvoivat 12 senttimetriä Uuden maailman hyvien maatalousmahdollisuuksien ansiosta. Teollinen vallankumous ja kaupungistuminen heikensivät 1800-luvulla jälleen länsimaalaisten ravinnonsaantia ja suojautumista taudeilta, mikä lyhensi keskipituutta. Vasta 1870-luvulla, kun ravitsemus, hygienia ja terveydenhuolto paranivat, alkoivat myös eurooppalaiset jälleen pidentyä. Sen jälkeen eurooppalaiset ovat pidentyneet yli senttimetrin vuosikymmenessä aina 2000-luvulle asti. Myös muun maailman parantunut ravitsemus- ja terveydenhuoltotilanne on aiheuttanut sen, että esimerkiksi korealaiset ja iranilaiset ovat pidentyneet huomattavasti.

Monissa maissa ympäristötekijät eivät enää hidasta ihmisten kasvua, joten geneettinen maksimipituus on saavutettu, eikä keskipituus enää kasva. Joissain riisiä paljon kuluttavissa Aasian maissa ihmisillä on ilmeisesti vielä kasvun varaa, sillä proteiinin liian vähäinen saanti estää siellä ihmisiä kasvamasta täyteen mittaansa.

 

Pääartikkeli: Pituuskasvu

Lopullinen aikuispituus saavutetaan 15–20-vuotiaana. Nainen kasvaa viimeiset millimetrinsä yleensä 15–17-vuotiaana ja mies 18–21-vuotiaana.

Aikuispituuden ennustaminen onnistuu parhaiten tutkimalla luustoikää.

Lyhyiden ihmisten on useissa tutkimuksissa todettu elävän keskimäärin vanhemmiksi kuin pitkien. Pitkillä ihmisillä on esimerkiksi suurempi riski sairastua syöpään tai veritulppaan kuin lyhyiden, ja heillä myös loukkaantumisen riski on suurempi. Sardiniassa vuonna 2012 tehdyn tutkimuksen mukaan lyhyen miehen elinkaari on keskimäärin noin kaksi vuotta pitempi kuin muiden miesten.

Joissain urheilulajeissa urheilijan pituudella voi olla vaikutusta hänen menestymiseensä. Pitkillä urheilijoilla on etua lajeissa, joissa ulottuvuudesta on hyötyä, kuten nyrkkeily, uinti, koripallo ja lentopallo. Lyhyydestä on hyötyä lajeissa, joissa ketteryys ja nopeus ovat tärkeitä, kuten voimistelussa. Pikajuoksijat ovat usein pitkiä, koska he hyötyvät pitkästä askeleesta, mutta kestävyysjuoksijat ovat usein lyhyitä, sillä lyhyellä juoksijalla on pieni energiankulutus. Joissain lajeissa, kuten jalkapallossa ja baseballissa, korkeimmalla huipulla on nähty eripituisia pelaajia.

 

Aikuisten miesten maailmanlaajuinen keskipituus vuoden 1996 arvion mukaan (NCD-RisC) on 171 senttimetriä ja naisten 159,5 senttimetriä.

Maiden vertailussa alankomaalaiset ja islantilaiset ovat keskimäärin pisimpiä maailmassa. Hollantilaismiesten keskipituus on 183,8 senttimetriä ja naisten 170 senttimetriä. Islantilaisten luvut ovat miesten 181,0 senttimetriä ja naisten 167,6 senttimetriä. Myös muiden Euroopan maiden sekä Pohjois-Amerikan asukkaat ovat maailmanlaajuisesti kaikkein pisimpiä. Nopeinta pituuskasvu kuitenkin on Iranissa sekä Etelä-Koreassa, missä naiset ovat pidentyneet sadassa vuodessa jopa 20 senttimetriä.

Keski-Afrikan sademetsien pygmit ovat maailman lyhyimpiä kansoja. Esimerkiksi itäisen batwa-kansan miehet ovat keskimäärin 152,9 ja naiset 145,7 senttimetriä pitkiä, ja läntisen Kamerunin pygmimiehet ovat keskimäärin 150 senttimetriä. Pygmeiltä on löydetty geenimuunnoksia, jotka vaikuttavat kasvuhormonireseptoreihin ja sitä kautta pituuteen.

Maita, joissa keskipituus on suhteellisen alhainen, on etenkin Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa sekä Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa. Pituuskasvu on heikentynyt viime vuosikymmeninä joissain maissa Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa ja Saharan eteläpuolella.

^{lähde tarkemmin?}

Suomalaisten pituus

Vuonna 2011 julkaistujen uusien kasvukäyrien mukaan suomalaisten nuorten miesten keskipituus on 180,7 senttimetriä ja nuorten naisten keskipituus 167,5 senttimetriä. Vuonna 2013 tehtyjen mittausten mukaan 25–74-vuotiaiden suomalaisten miesten keskipituus oli 178 senttimetriä ja naisten 164 senttimetriä. 25–34-vuotiaiden suomalaisten miesten keskipituus oli 179 senttimetriä ja naisten 166 senttimetriä.

Suomalaisista nuorista miehistä alle 167-senttimetrisiä tai yli 195-senttimetrisiä on molempia yksi prosentti. Alle 155-senttimetristen ja yli 180-senttimetristen nuorten naisten osuus on myös prosentin verran ikäluokassaan.

Suomen pisimmät ihmiset ovat Lounais-Suomessa (Turku ja Loimaa), jossa 25–34-vuotiaiden miesten keskipituus oli 180 senttimetriä ja naisten 167 senttimetriä.

Suomalaiset lapset ovat nykyisin huomattavasti pidempiä kuin 1959–1971 syntyneet, ja lapset saavuttavat loppupituutensa aiempaa nopeammin. Vuonna 1922 suomalaisen 25-45-vuotiaan miehen keskipituus oli 171 senttimetriä.