Hermann Staudinger (23.
maaliskuuta">23. maaliskuuta 1881 Worms, Saksa – 8. syyskuuta 1965 Freiburg im Breisgau, Länsi-Saksa) oli kemisti. Hän oli makromolekyylikemian perustaja ja kehittäjä.
Hermann Staudinger | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 23. maaliskuuta 1881 Worms, Saksa |
Kuollut | 8. syyskuuta 1965 (84 vuotta) Freiburg im Breisgau, Länsi-Saksa |
Kansalaisuus | saksalainen |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Martin-Luther-Universität Halle-Wittenberg |
Väitöstyön ohjaaja | Daniel Vorländer |
Instituutti | Strasbourgin yliopisto Karlsruhen yliopisto ETH Zürich Freiburgin yliopisto |
Oppilaat | Lavoslav Ružička |
Tutkimusalue | kemia |
Tunnetut työt | polymeerikemia |
Palkinnot | Nobelin kemianpalkinto (1953) |
Jo 1800-luvulla oli todettu, että eräistä orgaanisista yhdisteistä voi tietyissä olosuhteissa muodostua tervamaisia, liukenemattomia aineita. Näiden aineiden kemiallista rakennetta ei kuitenkaan tunnettu, ennen kuin Staudinger 1930-luvulla osoitti niiden samoin kuin luonnonkuminkin muodostuvan erittäin pitkistä ketjumaisista molekyyleistä. Staudingerin tutkimukset vaikuttivat osaltaan siihen, että näitä aineita voitiin käyttää muovien raaka-aineina.
Vuonna 1953 Staudinger sai Nobelin kemianpalkinnon "for his discoveries in the field of macromolecular chemistry" ("löydöistään makromolekyylikemian saralla").
This article uses material from the Wikipedia Suomi article Hermann Staudinger, which is released under the Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 license ("CC BY-SA 3.0"); additional terms may apply (view authors). Sisältö on käytettävissä lisenssillä CC BY-SA 4.0, ellei toisin mainita. Images, videos and audio are available under their respective licenses.
®Wikipedia is a registered trademark of the Wiki Foundation, Inc. Wiki Suomi (DUHOCTRUNGQUOC.VN) is an independent company and has no affiliation with Wiki Foundation.