Bioasekonventio: Kansainvälinen sopimus

Sopimuksen tarkoitus on ehkäistä bioaseiden käyttöä ennalta. Bioasekonventio laadittiin vuonna 1972 ja tuli voimaan vuonna 1975. Se oli voimaanastuessaan ensimmäinen kokonaisen joukkotuhoaseiden luokan kieltänyt kansainvälinen sopimus. Sopimuksessa oli maaliskuussa 2020 mukana yhteensä 183 valtiota ja lisäksi neljä valtiota on allekirjoittanut konvention. Sopimuksen ulkopuolelle oli tuolloin yhä jättäytynyt kymmenen valtiota (Djibouti, Eritrea, Etelä-Sudan, Israel, Kiribati, Komorit, Mikronesia, Namibia, Tšad ja Tuvalu).

Sopimus kieltää bioaseiden kehittämisen, valmistamisen ja varastoinnin. Se käsittelee myös jo olemassa olevien bioaseiden hävittämistä. Sopimus sallii ainoastaan rauhanomaisen tutkimuksen.

Bioasekonventiota on täsmennetty vuosien saatossa muun muassa sopimuksen määritelmiä täsmentäneiden katselmointikongressien kautta. Sopimusta on kritisoitu muun muassa yhteisesti sovittujen, bioaseiden valmistamiseen soveltuvien tuotantolaitosten katselmointikäytäntöjen sekä valvonta- ja verifiointiorganisaation puutteen vuoksi. YK:n pääsihteerin alaisuudessa toimiva kemiallisten ja biologisten joukkotuhoaseiden väitetyn käytön selvittämisen valvontamekanismi (UNSGM) on toistaiseksi ainoa kansainvälisesti hyväksytty tapa valvoa mahdollisia bioasekonvention sopimusrikkomuksia. Tätä mekanismia on vahvistettu bioaseiden käytön valvonnan mahdollistamiseksi.