Bernhard Zur Lippe-Biesterfeld

kesäkuuta">29. kesäkuuta 1911 Jena, Saksan keisarikunta – 1. joulukuuta 2004 Utrecht, Alankomaat) oli saksalaissyntyinen Alankomaiden prinssi, kuningatar Julianan puoliso ja kuningatar Beatrixin isä. Hän palveli upseerina toisessa maailmansodassa ja oli Maailman luonnonsäätiön (WWF) sekä Bilderberg-kokousten ensimmäinen puheenjohtaja. Hänen maineensa ryvettyi 1970-luvulla Lockheed-lahjusskandaalissa.

Bernhardin isä oli Saksan keisarikuntaan kuuluneen Lippen ruhtinaskunnan prinssi Bernhard Casimir ja setä Lippen viimeinen ruhtinas Leopold IV. Bernhard kävi kymnaasin Berliinissä ja opiskeli oikeustiedettä Lausannen, Münchenin ja Berliinin yliopistoissa. Valmistuttuaan lakimieheksi hän työskenteli kemianteollisuusyhtiö IG Farbenin edustajana Pariisissa, minä aikana hän tutustui Alankomaiden kruununprinsessaan Julianaan. Heidän kihlauksensa julkistettiin 8. syyskuuta 1936, ja Bernhardista tuli Alankomaiden kansalainen, Alankomaiden prinssi ja Alankomaiden armeijan ratsumestari. Häät vietettiin Haagissa 7. tammikuuta 1937.

Bernhardille ja Julianalle syntyi neljä tytärtä: Beatrix (s. 1938), Irene (s. 1939), Margriet (s. 1943) ja Christina (s. 1947). Bernhardilla tiedetään olleen myös kaksi aviotonta tytärtä: Alicia Hala de Bielefeld (s. 1952) ja Alexia Grinda (s. 1967). Bernhard ja Juliana ajautuivat tiettävästi lähes avioeroon 1950-luvulla, koska Bernhard ei hyväksynyt Julianaan suuren vaikutusvallan saanutta henkiparantaja Greet Hofmansia, joka väitti parantaneensa prinsessa Christinan sokeuden.

Bernhard liittyi vuonna 1933 Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen (NSDAP) jäseneksi. Hän kiisti elämänsä loppuun asti olleensa natsipuolueen jäsen, joskin myönsi vuonna 1971 antamassaan haastattelussa kuuluneensa opiskeluaikanaan jonkin aikaa puolisotilaallisiin SA- ja SS-järjestöihin, oman selityksensä mukaan painostettuna ja koska häntä ei olisi muuten päästetty läpi yliopiston tenteistä. Historiantutkija Gerard Aalders löysi vuonna 1996 kopion Bernhardin NSDAP-jäsenkortista erään yhdysvaltalaisen yliopiston arkistosta. Vuonna 2023 Alankomaiden hallitus vahvisti Bernhardin liittyneen natsipuolueeseen vapaaehtoisesti. Hän piti alkuperäistä jäsenkorttia hallussaan kuolemaansa asti ja kuninkaallinen arkistonhoitaja löysi sen hänen jäämistöstään.

Toisen maailmansodan aikana Bernhard pysyi uskollisena uudelle kotimaalleen ja liittoutuneille. Saksan hyökättyä Alankomaihin hän pakeni aluksi 12. toukokuuta 1940 perheensä mukana Englantiin, palasi sitten Alankomaihin osallistuakseen maan puolustamiseen, mutta pakeni uudelleen Alankomaiden antauduttua 14. toukokuuta. Hän jäi Englantiin muun perheen jatkaessa edelleen Pohjois-Amerikkaan. Bernhard ylennettiin elokuussa 1940 maanpaossa Alankomaiden armeijan everstiksi ja laivaston kapteeniksi. Hän toimi Alankomaiden asevoimien yhteysupseerina Britannian asevoimissa sekä Britannian kuninkaallisten ilmavoimien (RAF) pommikonelentäjänä vuosina 1942–1944. Sodan lopulla vuosina 1944–1945 hän oli vastarintaliikkeestä muodostetun Alankomaiden kotiarmeijan (Binnenlandse Strijdkrachten) komentaja. Hän osallistui Alankomaita miehittäneiden saksalaisjoukkojen antautumisneuvotteluihin Wageningenissa 5. toukokuuta 1945.

Bernhard oli vuodesta 1945 maavoimien, vuodesta 1946 samalla laivaston, vuodesta 1953 samalla ilmavoimien ja vuodesta 1970 koko asevoimien ylitarkastaja. Sotilasarvoltaan hän oli vuodesta 1954 maa- ja ilmavoimien kenraali ja laivaston amiraaliluutnantti. Britannian ilmavoimissa hän sai ilmamarsalkan (air marshal) arvon vuonna 1964. Hän oli maailman ensimmäinen kuninkaallinen, joka ylitti äänen nopeuden yksipaikkaisella hävittäjäkoneella.

Bernhardista tuli Alankomaiden prinssipuoliso, kun hänen vaimonsa Juliana astui valtaistuimelle vuonna 1948. Bernhard toimi sen jälkeen Alankomaiden hyväntahdon lähettiläänä ja kansainvälisen kaupan edistäjänä. Hän oli perustamassa vaikutusvaltaisten henkilöiden Bilderberg-ryhmää vuonna 1954, ja toimi Bilderberg-kokousten puheenjohtajana vuoteen 1976. Bernhard osallistui luonnonsuojelulle omistautuneen Maailman luonnonsäätiön perustamiseen vuonna 1961 ja toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana vuoteen 1977 ja vielä sen jälkeen Alankomaiden-osaston puheenjohtajana. Hän oli myös Euroopan kulttuurisäätiön puheenjohtaja vuosina 1956–1977 ja perusti vuonna 1958 Erasmus-palkintoa jakavan Praemium Erasmianum -säätiön.

 

Bernhardin ja koko kuningasperheen maine tahriintui 1970-luvulla Lockheed-skandaalissa. Yhdysvaltain senaatin suorittaman tutkinnan yhteydessä julkitulleiden tietojen mukaan hän oli vastaanottanut lentokonevalmistaja Lockheedilta yli miljoona dollaria lahjuksia vastineeksi F-104 Starfighter -hävittäjien hankintojen edistämisestä Alankomaissa ja vaatinut enemmänkin rahaa. Alankomaiden hallituksen asettama tutkimuskomissio ei löytänyt todisteita, että Bernhard olisi todella vaikuttanut ilmavoimien lentokonehankintoihin, mutta pääministeri Joop den Uylin mukaan prinssin toiminta oli silti ”vahingoittanut valtion etuja”. Bernhard luopui skandaalin vuoksi 26. elokuuta 1976 kaikista viroistaan, kuten asevoimien ylitarkastajuudesta, ja häneltä kiellettiin univormun julkinen käyttö. Syytteitä ei nostettu. Vuosina 1995–2002 antamissaan salaisissa haastatteluissa, jotka sai julkistaa vasta hänen kuolemansa jälkeen, Bernhard tunnusti saaneensa miljoona dollaria Lockheedilta. Hän väitti antaneensa rahat WWF:lle.

Julianan luovuttua vuonna 1980 vapaaehtoisesti kruunusta hallitsijaksi tuli hänen ja Bernhardin tytär Beatrix. Juliana ja Bernhard kuolivat molemmat vuoden 2004 aikana. Bernhard kuoli 93-vuotiaana syöpään utrechtilaisessa sairaalassa.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bernhard zur Lippe-Biesterfeld Wiki Commonsissa