Nimi Eurooppa on mahdollisesti peräisin kreikkalaisen mytologian prinsessa Europasta, joka joutui härän hahmon ottaneen Zeuksen sieppaamaksi. Toisen teorian mukaan nimi tulee foinikialaisten auringonlaskua merkitsevästä sanasta ereb.

Euroopan rajat määritellään eri tavoin riippuen poliittisista, kulttuurisista tai käytännöllisistä näkökohdista.

Keskiajalla Euroopan itärajana on pidetty Don-jokea^[1] ja Ural-vuoristoa. Nykyisin itärajan katsotaan olevan Mustanmeren ja Kaspianmeren välillä Kaukasus-vuoristossa. Kaukaasian alueita on luettu kuuluvaksi Eurooppaan ja toisinaan Aasiaan.

Kaikki nykyisen maantieteellisen määritelmän mukaiset Euroopan maat ovat Valko-Venäjää ja Vatikaanivaltiota lukuun ottamatta jäseninä laajassa Euroopan valtioiden yhteistyöjärjestössä, Euroopan neuvostossa, johon kuuluvat myös tavallisesti Aasian puolelle luetut Armenia ja Azerbaidžan.

Euroopan unioni muokkaa

Nykyään termiä Eurooppa käytetään lisääntyvässä määrin tarkoitettaessa Euroopan unionin jäsenmaita.^[2] Tällä hetkellä liitossa on 27 maata (joista Kypros kuuluu maantieteellisesti Aasiaan). Lisäksi muutamat maat neuvottelevat jäsenyydestä, ja useiden muiden maiden uskotaan aloittavan neuvottelut tulevaisuudessa. EU-keskeisen käytännön perusteella esimerkiksi Suomi ja Ruotsi eivät ole kuuluneet Eurooppaan ennen vuotta 1995, eivätkä Norja tai Sveitsi ole siihen koskaan kuuluneet. Talouspoliittisena käsitteenä Euroopalla voidaan tarkoittaa myös Euroopan talousaluetta, johon kuuluvat EU-maiden lisäksi Norja, Islanti, ja Liechtenstein.

Aluejako muokkaa

Euroopan kulttuuriperintö pohjautuu etenkin antiikin Kreikkaan, Rooman valtakuntaan ja Lähi-idästä tulleeseen kristinuskoon.

1400-luvulta lähtien eurooppalaiset valtakunnat, erityisesti Espanja (aiemmin Kastilia), Portugali sekä myöhemmin Alankomaat, Ranska ja Britannia (aiemmin Englanti) rakensivat suuria kolonialistisia imperiumeja Afrikkaan, Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan sekä Aasiaan.

Teollinen vallankumous alkoi Euroopassa 1700-luvun lopulla ja kiihdytti osaltaan raaka-aineiden ja markkina-alueiden kysyntää.

Merkittävä vaihe Euroopan historiassa on myös toisen maailmansodan jälkeen vallinnut poliittinen tila. Kylmän sodan aikana Eurooppa oli jaettu kahteen suureen poliittiseen ja taloudelliseen blokkiin: sosialistisiin valtioihin Itä-Euroopassa ja kapitalistisiin valtioihin Länsi-Euroopassa. Vuoden 1990 tietämillä itäblokki hajosi.

Eurooppa on oikeastaan vain ryhmä Euraasian läntisiä niemimaita, joita ovat Itämeren erottamat Fennoskandia ja Keski-Eurooppa sekä jälkimmäisestä pohjoiseen erkanevat Bretagnen niemimaa ja Jyllanti sekä etelään Välimereen erkanevat Iberian niemimaa, Italia ja Balkan^[3]. Venäjälle tultaessa niemimaa levenee, kunnes se kohtaa Aasian rajan Uralvuorilla.

Euroopan pinnanmuodot vaihtelevat paljon pienillä etäisyyksillä. Eteläosassa on useita vuoristoja, merkittävimpinä Alpit, Pyreneet, Karpaatit ja Kaukasus Aasian rajan tuntumassa. Pohjoisessa on laaja ja alava Pohjois-Euroopan tasanko, ja vuoristoja on Skotlannissa sekä Skandit Skandinaviassa. Euroopan alueella sijaitsee useita suuria saaria, kuten Iso-Britannia, Islanti ja Irlanti.

Maantieteellisiä ääripäitä muokkaa

• korkein vuori: näkökulmasta riippuen Mont Blanc (4 808 m) tai Elbrus (5 642 m)^[4]
• suurin järvi: Laatokka
• pisin joki: Volga (3 685 km)
• suurin saari: Iso-Britannia (219 000 km²)
• mantereen ääripisteet: Nordkinn, Norja (71°8' N), Cabo da Roca, Portugali (9°31' W), Punta Marroqui, Espanja (36°0' N), Uralvuorten pohjoisosa (n. 63° E)

Euroopan vuoristoja muokkaa

• Alpit
• Karpaatit
• Pyreneet
• Tatravuoret
• Skandit
• Dinaariset alpit
• Apenniinit

Euroopan luolia muokkaa

• Postojnan tippukiviluola Sloveniassa
• Baradla-Domican luolat Unkarissa/Slovakiassa

Suurin osa Euroopasta kuuluu lauhkeaan vyöhykkeeseen, eteläosat kuuluvat subtrooppiseen ja kaikkein pohjoisimmat osat kylmään vyöhykkeeseen. Paikallinen kasvillisuus on määräytynyt lämpötilan ja sateisuuden mukaan. Euroopassa on Golf-virran lämmittävän voiman ansiosta varsin subtrooppinen kasvillisuus.

Euroopan pohjoisosissa, Jäämeren rannikolla maasto on puutonta ja soista tundraa. Tundraseuduilla talvet ovat kylmiä ja Kesät lyhyitä. Helteitä on harvoin ja sateet painottuvat loppukesään. Pohjoisosien eteläpäässä on taigaa. Alueella kasvaa koivua sekä seka- ja havumetsää.

Keski-Euroopassa on lehtimetsää.

Välimeren monipuolinen kasvillisuutta kasvaa Euroopassa Välimeren rannoilla, pienenä erillisenä "taskuna" Krimin niemimaan eteläkärjessä. Alueella kasvaa nahkealehtisiä sankkoja metsiä, korkeita metsämäisiä piikkipensastoja ja matalampia tiheitä pensastoja. Kaikkein kuivimmilla seuduilla kasvaa jopa myös puoliaavikon kasveja. Kesällä ja alkusyksyllä koko alueella on lähes sateetonta ja kuumaa, mutta sateisen talven jälkeen maalis-huhtikuussa luonto on hyvin rehevää ja täydessä kukassa. Kesän kuivan kauden aikana kasvien, kuten sitruspuiden, mantelipuiden, korkkitammen ja oliivien hedelmät taas kypsyvät.

Euroopassa on 17 yli 1,5 miljoonan asukkaan kaupunkia. Vuoteen 1950 asti eurooppalaiset pääkaupungit olivat maailman suurimpien kaupunkien joukossa, mutta kehitysmaiden väestönkasvu muutti tilanteen.

Alla on listattu turistien suosimia Euroopan suurkaupunkeja.

• Lontoo
• Pariisi
• Rooma
• Praha
• Istanbul
• Moskova
• Amsterdam
• Berliini
• Pietari

Euroopassa asuu nykyisin noin 680 miljoonaa henkeä. Väkiluvun kasvu on hidasta verrattuna muihin maanosiin. Sen sijaan väestön ikääntyminen on nopeaa: vuonna 2005 yli 65-vuotiaiden osuus oli 16 prosenttia väestöstä, vuoteen 2050 mennessä sen on laskettu kasvavan 28 prosenttiin.^[5]

Kielet muokkaa

Euroopassa puhutaan noin 230 kieltä, mikä on vain 3 % maailman kielten lukumäärästä.^[6] Indoeurooppalaisten kielten puhujia on yli 90 prosenttia. Suurimmat kieliryhmät ovat slaavilaiset, germaaniset ja romaaniset kielet.

Uskonnot muokkaa

Eurooppalaisista noin 75 % on kristittyjä, 8 % muslimeja. Muslimeista suurin osa asuu Venäjän ja Turkin Euroopan-puoleisissa osissa, Bosnia-Hertsegovinassa ja Albaniassa.^[7] Noin 17 % ei tunnusta mitään uskontoa. Juutalaisia on alle yksi prosentti.