Vapaatuotantoalue

Tämän artikkelin nimi saattaa olla virheellinen. Ehdotettu uusi nimi on Vapaakauppa-alue. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Englannnista käänetty termi free trade on vapaakauppa ja zone on alue

Vapaakauppa-alueille pyritään houkuttelemaan ulkomaisia investointeja varsinkin työvoimaintensiivisille aloille. Vapaakauppa-alueet sijaitsevat yleensä kehitysmaissa ja usein niiden köyhimmillä alueilla, jossa ulkomaalaisten investointien toivotaan vähentävän köyhyyttä. Ensimmäiset Vapaakauppa-alueet perustettiin Latinalaisessa Amerikassa 1920-luvulla.

Vapaakauppa-alueita oli vuonna 1999 noin 3000 116 maassa ja ne työllistivät 43 miljoonaa ihmistä. Alueiden tärkeimmät tuotteet ovat vaatteet, kengät, urheiluvarusteet, elektroniikka ja lelut. Kiina perusti useita erikoistalousalueita 1980-luvulla houkutellakseen investointeja ja myöhemmin alueita on perustettu muun muassa Intiaan etenkin teknologiateollisuuden tarpeisiin. Euroopassa talousalueita on perustettu muun muassa Puolaan, Unkariin ja Venäjälle.

Vapaakauppa-alueita on kritisoitu siitä, että niillä toimivat yritykset riistävät työvoimaa lainsäädännön väljyyden vuoksi. Työläisten kokoontumis- ja järjestäytymisoikeutta rajoitetaan ja palkat ovat huonoja.. Työläisten oikeuksien lisäksi Vapaakauppa-alueilla on myös muuta maata väljemmät ympäristösäädökset. Esimerkiksi Intiassa erityistalousalueita koskeva SEZ-laki tuli voimaan vuonna 2006, jonka seurauksena näillä alueilla tapahtuva tuotantoa kannustettiin joustavalla hallinnolla, sekä vero- ja muilla eduilla. Intian Vapaakauppa-alueilla elektroniikkateollisuudessa on todettu laajoja epäkohtia: työvoima on suureksi osaksi nuoria ja perheettömiä, jotka työskentelevät määräaikaisissa työsuhteissa ja saavat elämiseen riittämätöntä palkkaa. Myös järjestäytymisoikeuksissa on todettu puutteita.

Pääartikkeli: Luettelo vapaakauppa-alueista