Soteriologia: Pelastusoppi

Sana soteriologia tulee kreikan kielen sanasta “sótéria“ (pelastuminen) ja kreikan sanasta “σωτήρ” sōtēr (pelastaja).

Perinteisen kristillisen teologian mukaan, jokainen ihminen tarvitsee pelastusta synnistä ja synnin tuomiosta. Raamatun opettamasta pelastuksesta on keskusteltu kristinuskon historiassa intensiivisesti, ja luonnollisesti siitä on syntynyt erilaisia näkemyksiä. Soteriologiassa pyritään vastaamaan kahteen laajaan kysymykseen:

1. Miten pelastus on mahdollista ja miten se liittyy Jeesukseen?
2. Miten itse pelastus tulisi ymmärtää raamatullisena käsitteenä?

Kristillisessä soteriologiassa on syntynyt monta eri oppia ihmisen pelastumisesta, joita ovat muun muassa katolinen pelastusoppi, kalvinismi, arminiolaisuus, universalismi, ja pluralismi. Kristinuskossa pelastus mahdollistuu Jeesuksen Kristuksen elämän ja varsinkin kuoleman sekä ylösnousemuksen myötä, johon viitataan soteriologiassa sanalla sovitus Erimielisyyksiä soteriologiassa syntyy useimmiten tulkintaeroissa käsityksistä kuten ihmisen turmelus, predestinaatio, sovitus, ja vanhurskautus.

Soteriologia liittyy myös olennaisesti kristologiaan ja käsitykseen siitä, kuka Jeesus oli.

Muita pelastususkontoja ovat zarathustralaisuus, juutalaisuus, islam, buddhalaisuus, hindulaisuus ja monet muut. Niiden opit pelastuksesta ovat vaihtelevia.